Maailman johtavia geenimanipuloidun (GMO) ruuan tuottajia ovat USA, Argentiina ja Kanada. EU:ssa tunnetaan epäluuloja GMO-lajikkeita kohtaan. Presidentti George W.Bushin mukaan nämä eurooppalaisten perusteettomat ja epätieteelliset pelot vahingoittavat Amerikan kaupallisia etuja.

Vapaakauppaa GMO-ruualla 

Syyskuun alussa Meksikon Cancunissa neuvotellaan maailmankaupan vapauttamisesta eli siitä, että valtiot eivät saa suojata omalla politiikalla omia tuottajiaan. Maailman kauppajärjestössä (WTO) yritetään luoda sellaiset vapaakaupan maailmanpelisäännöt. Monet globalisaation vastustajat kokevat neuvottelut ongelmallisiksi: pelätään, että privatisoidaan ja monikansallistetaan yleishyödyllisiä palveluja ja pannaan kaikki kaupan: vesi, ilma ja monimuotoisuus luonnon myötäjäisinä ihmiskunnalle. USA nostaa neuvotteluissa esille kysymyksen GMO-ruuasta. Se on valmis viemään asian WTO:n riitojenratkaisumenettelyyn, jossa EU:n on osoitettava, että GMO-tuontikiellon perusteeksi löytyy tieteellistä näyttöä mahdollisista sen aiheuttamista vahingoista. Muuten edessä ovat sakkotullit EU-tuotteille. Näyttöä ei ehkä ole mahdollista saada lyhyellä aikavälillä, kun ongelmat syntyvät pitkällä aikavälillä.

Geenimanipuloinnin edut ja haitat 

Eniten viljellään geenimanipuloitua soijaa, maissia, puuvillaa ja rapsia. Sallittua se on 16 maassa. EU:hun tuodaan varsinkin soijaa rehuksi. Kaksi geenimanipuloinnin menetelmää hallitsee markkinoita 99-prosenttisesti. Bt on bakteerista otettu geeni, joka istutetaan kasveihin. Se tuottaa vastustuskyvyn tietyille hyönteisille. Toinen kaupallinen geeni otetaan niin ikään bakteerista, ja se lisää vastustuskykyä kasvinsuojeluaineille, kuten glyfostaatille. Rikkaruohojen hävitys voidaan niin tehdä vähemmillä torjunta-aineilla. Pelätään riskejä, jotka uudet luonnottomat lajikkeet aiheuttavat ihmisten terveydelle ja ympäristölle. Pelätään ihmistekoisten lajikkeiden sekoittuvan luonnon lajikkeisiin ja aiheuttavan epätoivottuja mutaatiota. Pelätään, että syntyy uusia hyönteislajikkeita, jotka tulevat vastustuskykyisiksi torjunta-aineille. Pelätään vaikutuksia pölyttäjiin ja luonnon monimuotoisuuteen.

GMO-ruoka on globalisaatiobisnes 

Geeniruoka on suurten ylikansallisten (amerikkalaisten) yhtiöiden bisnes. Monsanton ja Syngentan tapaiset suuryhtiöt myyvät siemenet joka kerta uudelleen kalliilla ja asettavat niiden käytölle tiukat ehdot: siemeniä ei saa säilöä uuden sadon kylvöihin. Viljelijöille geeniruuasta saattaa koitua tilapäisiä etuja. Muuten ei kai ole selitettävissä se, että Brasiliassa, jossa GMO-lajikkeiden viljely on kiellettyä, kolmannes soijasta on GMO-soijaa. Tutkimusten mukaan maanviljelijöiden hyödyt eivät ole erityisen suuria. Niiden hinta maksetaan ekologiassa: kukaan ei tiedä, miten luonnon valinnan läpikäymättömät lajikkeet muuttavat aitoa luontoa. On osoitettu, että kuluttajille asti ei hyötyjä tule, vaan ne jäävät tuotantoketjuun.

EU:n merkintäpakko 

Kun USA on pyytämässä WTO-järjestöä kumoamaan viisi vuotta vanhan kiellon GMO-tuotteiden tuomisesta EU:n alueelle, kielto koskee 30 amerikkalaisvalmisteista bioteknistä tuotetta (viljalajikin voi olla tuote!). USA:n ohella Argentiina ja Kanada pitävät tuontikieltoja laittomina. EU:n kielto ei kuitenkaan suuntaudu tuontia ja vapaakauppaa vastaan: ei eurooppalaistakaan geenimanipuloitua ruokaa saa myydä vapaasti. Kuluttajien ajattelutapaa EU:n alueella voisi yleisesti kuvata niin, että ”päätöksiä siitä, mitä syömme, ei pidä tehdä Valkoisessa Talossa, WTO:ssa tai Monsanton ja muiden monikansallisten yhtiöiden pääkonttoreissa. Me teemme ne itse.” EU on varautunut antamaan periksi tuontikieltoasiassa. Sen vastaus on, että geenimanipulointi pitää merkitä tuoteselostuksiin. Jos tuotteessa on geenimanipuloitua lajiketta yli 0,9 % jostakin ainesosasta, siihen pitää tulla merkintä, jonka mukaan tuote sisältää GMO-ainesosia. Siitä päätti Euroopan parlamentti kesällä yhdessä ministerineuvoston kanssa. Mielipidetutkimusten mukaan 92 % amerikkalaisista kuluttajista haluaisi omiin ruokiinsa vastaavan merkinnän!