EU:n itsenäinen petostorjuntayksikkö Olaf, jolla on poliisin valtuudet, on tutkinut kolmen vuoden ajan väärinkäytösepäilyjä EU:n tilastovirastossa Eurostatissa. Tutkimusten ei voi sanoa edistyneen kovin joutuisasti. On kuitenkin löytynyt viitteitä petoksista.

Vanhat väärinkäytökset 

Olafin raportissa (24.9.2003) löydetyt väärinkäytökset koskevat pääosin aikaa ennen kuin nykyinen komissio nimettiin toimeensa kesällä 1999. Prodin komissio käyttää puolustuksensa perusteena sitä, ettei se ole syyllinen väärinkäytöksiin eikä kukaan komissaari ole hankkinut tai saanut henkilökohtaista etua.

Prodin puolustus 

Pääkomissaari Romano Prodi myöntää, että Eurostatissa on ollut kelvottomia käytäntöjä, löyhää moraalia, leväperäistä johtamista ja valvontaa, selviä väärinkäytöksiä ja petosten riski. Eurostatin johto on katsonut kaikkea sitä läpi sormien. Aikaisempien komissioiden aikaan on ollut yleistä, että byrokratian mutkia on oiottu pimeiden tilien avulla. Eurostat oli Prodin mukaan joutunut laajentamaan toimintaansa 1990-luvun alussa ilman että EU antoi sen käyttöön tarvittavia resursseja. Sen johtajat olivat hoitaneet asian luomalla pimeiden tilien järjestelmän. Siinä tietyt yritykset toimivat ikään kuin Eurostat-perhe. Perheen jäseniä suosittiin tarjouskilpailuissa ja rahaa kerättiin salaisille tileille. Mainittuja salatilejä käytettiin alussa ehkä vain Eurostatin kulujen maksuun, mutta ennen pitkää tilanne riistäytyi käsistä. Prodi sanoo, että pimeiden tilien järjestelmä on ajettu alas nykyisen komission toimesta, että suurin syyllinen oli komission jäsenen luottamuksen pettänyt pääjohtaja Yves Franchet ja että komissio oli omatoimisesti toimittanut petostentorjuntaan (Olaf) tilintarkastusraportit paljastuneista epäselvyyksistä.

Europarlamentti haistaa veren hajun 

Prodilla on kassakaapissaan jokaisen komissaarin allekirjoittama paperi, jonka mukaan tämä eroaa Prodin pyynnöstä. Eurostat-asian johdosta Prodi ei aio pyytää ketään eroamaan. Tulilinjalla on espanjalainen demarikomissaari Pedro Solbes, jonka vastuualueeseen Eurostat kuuluu. Hän sanoo, ettei hän tiennyt asiasta, vaikka hänen esikuntaportaalleen oli toimitettu tietoa Olafin tutkimuksista jo kesällä 2002. Eurostatin epäselvyyksistä oli raportoinut myös komission työntekijä Paul van Buitenen, jonka komissio hyllytti virantoimituksesta hänen tehtyään ja julkistettuaan arkaluontoisia muistioita väärinkäytöksistä. Van Buitenen on muuten palannut komission henkilöstöhallinnon työntekijäksi. Vastoin Prodin näkemystä on selvitetty, että pimeille tileille on tullut maksuja vuoden 1999 jälkeen, jopa vielä vuonna 2002, ja että tutkinnan kohteena olleille yrityksille oli myönnetty uusia projekteja väärinkäytösepäilyistä huolimatta. Komissiota syytetään myös siitä, ettei se käynnistänyt tutkimuksia heti saatuaan sisäisen tarkastuksen raportit.

Poliittinen vastuu 

Komission sisäisen tarkastuksen (IAS) raportti valmistuu lokakuun lopussa ja Olafin loppuraportti ehkä joulukuussa. Sen jälkeen yritetään löytää poliittisen vastuun kantajia. Demari Prodin oma tulevaisuus saattaa riippua siitä, mitä demari Solbesille tapahtuu. Prodi haluaa syrjäyttää Berlusconin Italian pääministerin paikalta, eikä se onnistune, jos hänen katsotaan suosineen europuoluetoveria EU:n väärinkäytösasiassa. Myös europarlamentilla on asioihin sanansa sanottavana, kun se myöntää juuri eurovaalien alla Prodin komissiolle vastuuvapauden - tai ei myönnä. Suuret europuolueet oikeisto (EPP) ja eurodemarit eivät halunne Eurostatista vaaliteemaa. Jos Prodi uhraa Solbesin, vasemmisto alkanee etsiä - ja arvioiden mukaan löytää - väärinkäytösten salailun syyllisiä myös oikeistokomissaarien joukosta.

Muita poliittisia vastuunkantajia 

Sosialidemokraattien mielestä luxemburgilainen oikeistokomissaari Viviane Reding on ryvettynyt Eurostatin sotkuissa hänen alaisuudessaan Luxemburgissa toimineen EU:n julkaisuviraston (OPOCE) kautta. Se ei kuitenkaan ole ollut suoraan komissaarin alaisuudessa, vaan sillä on ollut oma hallintoneuvosto (kyläkin komission pääsihteerin David O´Sullivanin johdolla). Myös Erkki Liikasen alaisia syytetään väärinkäytöksistä. Alun perin ruotsalaislehtien monistamasta jutusta Helsingin Sanomat kertoo, että “nimettömän ilmiannon mukaan C4:n johtajat ovat kanavoineet rahoitusta yhtiöille, joihin heillä on omia taloudellisia siteitä. Epäilykset kohdistuvat erityisesti kreikkalaisiin projekteihin. Erään lähteen mukaan kyse on suurista summista”. Liikanen on toimittanut ilmiannon Olafin tutkintaan, josta - vanhojen kokemusten mukaan - ei tule tuloksia ennen tämän komission toimikauden päättymistä.