EU laajenee, työvoima liikkuu vapaasti
Euroopan unionin laajeneminen on poliittinen kysymys.
Eurokraatit hokevat, että unioni on Nizzan jälkeen
valmis laajenemaan ja että ensimmäisten
jäsenyysneuvottelut pitää saada päätökseen vuoden
2002 lopussa.
Kun laajenemissopimukset on ratifioitava kaikkien
jäsenmaiden parlamenteissa, se merkitsee, että EU:n
laajeneminen ennen vuoden 2004 eurovaalia on kireä
aikataulun tavoite.
Tosi asiassa on monia, jotka tekevät kaikkensa
laajenemisen epäonnistumiseksi.
Koheesiomaat ajattelevat itseään
Laajenemisen hiljainen vastustus on merkittävintä
niissä maissa, jotka ovat unionin suurimpia
nettosaajamaita. Ne pelkäävät, että rahantulo
nettomaksajamaista muuttuu uusien jäsenmaiden hyväksi.
Laajenemisen suurin este on erilainen elintaso sekä
palkkojen erilaisuus.
The Economist-lehti on laskenut, että
jäsenhakijamaissa palkkataso on keskimäärin 14 %
vanhojen jäsenmaiden nimellispalkoista. Jos asiaa
mitataan ostovoimalla, näiden maiden keskimääräinen
palkkataso on 40 % EU:n palkoista.
Monissa vanhoissa jäsenmaissa on
minimipalkkasäännökset tai yleissitovat
työehtosopimukset, eikä uusien jäsenmaiden vapaasti
liikkuva työvoima pysty polkemaan laillisesti palkkoja.
Pelätäänkin laittomia maahanmuuttajia. Uusista
jäsenmaista voi palkkojen perässä muuttaa sitä
työvoimaa, jota tarvittaisiin näissä maissa
elintasoeron umpeenkuromiseen.
Samassa The Economist-lehdessä esitetään European
Integration Consortiumin valistunut arvaus muuttajavirroista:
kymmenessä vuodessa paremman muuttaa 3 miljoonaa uusien
EU-maiden kansalaista paremman elämän toivossa
vanhoihin jäsenmaihin, heistä 2/3 Saksaan. Gerhard
Schröder ei halua sellaista vaaliteemaa, ja siksi
hän on alustanut keskustelun liittovaltiosta, johon
saksalaiset suhtautuvat myönteisesti. Ylikansallinen
päätöksenteko asukaslukujen mukaan lisää Saksan
voima.
Saksa ja Itävalta haluavat työvoiman vapaalle
liikkuvuudelle 7 vuoden siirtymäajan. Espanja on
painanut jarrun kokonaan pohjaan niin kauaksi aikaa, kun
sille luvataan maksaa jarrun irtipäästämisestä;
Espanja haluaa säilyttää nettosaamisensa EU:n
budjetista eikä halua luovuttaa niitä sitä
köyhemmille uusille tulokasmaille.
Vastaavasti hakijamaat tarvitsevat pitkiä
siirtymäaikoja maan ja kiinteistöjen vapaaseen
omistukseen. Jos ne eivät saa, niiden asukkailta
ostetaan pois asunnot.
Der Spiegel-lehden teettämässä gallupissa
saksalaisten enemmistö suhtautuu laajenemiseen
oletettua myönteisemmin. Unkaria kannattaa uudeksi
jäseneksi 80 % saksalaisista ja Tshekkiä 68 %, mutta
Bulgariaa, Turkkia ja Romaniaa enemmistö vastustaa.
Jäsenhakijamaissa pelätään, että niistä tulee toisen
luokan jäsenmaita. Joidenkin gallupien mukaan 53 %
eestiläisistä ja 44 % latvialaisista on maansa
EU-jäsenyyttä vastaan. Tämän takia sekä EU:n
eurokraateilla että monien jäsenhakijamaiden
nykyisillä vallanhaltijoilla on poliittinen kiire. Maat
halutaan EU:hun ennen kuin kansojen mielipide kääntyy
sitä vastaan.
Suomalaiset ja laajeneminen
EVA:n tutkimuksen mukaan suomalaisista 40 prosenttia
suhtautuu kielteisesti laajenemiseen ja 24 prosenttia
myönteisesti.
Sukupuolten ja ikäryhmien välillä ei ole suuria
eroja lukuun ottamatta kaikkein myönteisintä ryhmää:
18-20-vuotiaat. Heistäkin suurempi osa on kielteisiä
kuin myönteisiä.
SAK:n jäsenet tyrmäävät laajenemisen 43 %-21
%, STTK:n jäsenet 39 %-26 % ja Akavan
jäsenet 34 %-32 %.
Keskustalaiset ovat kielteisiä 49 %-18 %, vihreät
43 %-23 %, vasemmistoliittolaiset 39 %-23 %, kokoomuslaiset
40 %-29 %. SDP:n äänestäjät ovat muita
laajenemismyönteisempiä ja vastustavat sitä vain
luvuin 32 %-31 %.
|