EU laajenee, työvoima liikkuu vapaasti

Euroopan unionin laajeneminen on poliittinen kysymys.
Eurokraatit hokevat, että unioni on Nizzan jälkeen valmis laajenemaan ja että ensimmäisten jäsenyysneuvottelut pitää saada päätökseen vuoden 2002 lopussa.

Kun laajenemissopimukset on ratifioitava kaikkien jäsenmaiden parlamenteissa, se merkitsee, että EU:n laajeneminen ennen vuoden 2004 eurovaalia on kireä aikataulun tavoite.

Tosi asiassa on monia, jotka tekevät kaikkensa laajenemisen epäonnistumiseksi.

Koheesiomaat ajattelevat itseään

Laajenemisen hiljainen vastustus on merkittävintä niissä maissa, jotka ovat unionin suurimpia nettosaajamaita. Ne pelkäävät, että rahantulo nettomaksajamaista muuttuu uusien jäsenmaiden hyväksi.

Laajenemisen suurin este on erilainen elintaso sekä palkkojen erilaisuus.

The Economist-lehti on laskenut, että jäsenhakijamaissa palkkataso on keskimäärin 14 % vanhojen jäsenmaiden nimellispalkoista. Jos asiaa mitataan ostovoimalla, näiden maiden keskimääräinen palkkataso on 40 % EU:n palkoista.

Monissa vanhoissa jäsenmaissa on minimipalkkasäännökset tai yleissitovat työehtosopimukset, eikä uusien jäsenmaiden vapaasti liikkuva työvoima pysty polkemaan laillisesti palkkoja. Pelätäänkin laittomia maahanmuuttajia. Uusista jäsenmaista voi palkkojen perässä muuttaa sitä työvoimaa, jota tarvittaisiin näissä maissa elintasoeron umpeenkuromiseen.

Samassa The Economist-lehdessä esitetään European Integration Consortiumin valistunut arvaus muuttajavirroista: kymmenessä vuodessa paremman muuttaa 3 miljoonaa uusien EU-maiden kansalaista paremman elämän toivossa vanhoihin jäsenmaihin, heistä 2/3 Saksaan. Gerhard Schröder ei halua sellaista vaaliteemaa, ja siksi hän on alustanut keskustelun liittovaltiosta, johon saksalaiset suhtautuvat myönteisesti. Ylikansallinen päätöksenteko asukaslukujen mukaan lisää Saksan voima.

Saksa ja Itävalta haluavat työvoiman vapaalle liikkuvuudelle 7 vuoden siirtymäajan. Espanja on painanut jarrun kokonaan pohjaan niin kauaksi aikaa, kun sille luvataan maksaa jarrun irtipäästämisestä; Espanja haluaa säilyttää nettosaamisensa EU:n budjetista eikä halua luovuttaa niitä sitä köyhemmille uusille tulokasmaille.

Vastaavasti hakijamaat tarvitsevat pitkiä siirtymäaikoja maan ja kiinteistöjen vapaaseen omistukseen. Jos ne eivät saa, niiden asukkailta ostetaan pois asunnot.

Der Spiegel-lehden teettämässä gallupissa saksalaisten enemmistö suhtautuu laajenemiseen oletettua myönteisemmin. Unkaria kannattaa uudeksi jäseneksi 80 % saksalaisista ja Tshekkiä 68 %, mutta Bulgariaa, Turkkia ja Romaniaa enemmistö vastustaa.

Jäsenhakijamaissa pelätään, että niistä tulee toisen luokan jäsenmaita. Joidenkin gallupien mukaan 53 % eestiläisistä ja 44 % latvialaisista on maansa EU-jäsenyyttä vastaan. Tämän takia sekä EU:n eurokraateilla että monien jäsenhakijamaiden nykyisillä vallanhaltijoilla on poliittinen kiire. Maat halutaan EU:hun ennen kuin kansojen mielipide kääntyy sitä vastaan.

Suomalaiset ja laajeneminen

EVA:n tutkimuksen mukaan suomalaisista 40 prosenttia suhtautuu kielteisesti laajenemiseen ja 24 prosenttia myönteisesti.

Sukupuolten ja ikäryhmien välillä ei ole suuria eroja lukuun ottamatta kaikkein myönteisintä ryhmää: 18-20-vuotiaat. Heistäkin suurempi osa on kielteisiä kuin myönteisiä.

SAK:n jäsenet tyrmäävät laajenemisen 43 %-21 %, STTK:n jäsenet 39 %-26 % ja Akavan jäsenet 34 %-32 %.

Keskustalaiset ovat kielteisiä 49 %-18 %, vihreät 43 %-23 %, vasemmistoliittolaiset 39 %-23 %, kokoomuslaiset 40 %-29 %. SDP:n äänestäjät ovat muita laajenemismyönteisempiä ja vastustavat sitä vain luvuin 32 %-31 %.