Suomi ja euron pakkodevalvaatio

Osallistumalla EMU:un ja ottamalla käyttöön euron Suomi on myös luopunut omasta rahapolitiikasta eli mahdollisuudesta määrätä valuuttakurssi ja rahan korko.

Rahapolitiikkaan on monopoli Euroopan Keskuspankilla (EKP). Se hallinnoi ylikansallista liittovaltiorahaa euroa, ja muut tekevät siellä päätöksiä meidän puolestamme. Sirkka Hämäläinenkin on pantu (tupla)eläkkeelle, ja pankin pääjohtajaksi tuli ranskalainen Jean-Claude Trichet heti sen jälkeen, kun oikeus vapautti hänet valtion varojen väärinkäytösepäilyistä. Kun luovuttiin omasta rahasta, piti luopua myös tulonsiirroista työltä pääomalle eli devalvaatioista. Toisin kävi. Euro devalvoitui 25 % USA:n dollariin verrattuna. Kysymyksessä oli pakkodevalvaatio, jota Suomi ei päässyt pakoon, kun ei ollut omaa rahapolitiikkaa. Eurodevalvaatio lisäsi vientiä ja vientiyritysten voittoja – ja kasvatti tuloeroja ennätyksellisessä määrin. Optiorälssillä meni hyvin. Euron käyttöönoton kanssa samaan aikaan Suomeen levisi amerikkalainen ajattelu, jonka mukaan yritysten piti ajaa vain osakkeenomistajien etua. Omistajien sosiaaliturvaa lisäsi se, että osingot olivat verovapaita ja osakkeiden myyntivoitot ovat olleet selkeästi aliverotettuja. Isänmaattomat omistajat ovat myyneet EU- ja EMU-aikana 70 % suomalaisista pörssiosakkeista ulkomaisille kapitalisteille, joihin on raha-asioissa vaikea luottaa. Kun dollari oli kallis ja euro halpa, suomalaisyhtiöt olivat ale-myynnissä.

Valtio tuki Herlinien bisnestä 

Siltä pohjalta joutuvat toimimaan entisen Valmetin traktoritehtaan työntekijätkin, joiden työpaikan valtio lähes lahjoitti Herlineille. Kone Oy:n omistajien uusi sukupolvi möi halvalla saamansa tehtaan amerikkalaisille, joiden alasajotoimia odotetaan kauhulla. Huonoa esimerkkiä tarjoaa myös Nokia. Se ostaa omia osakkeitaan 2 miljardilla eurolla ja siirtää sillä tavalla voittojaan amerikkalaisille omistajille. Samaan aikaan on uusien tuotteiden tuotekehittelyn osaajia irtisanottu, ja Salcomp siirtää tuotantonsa Kemijärveltä Kiinaan. Rahaa olisi, mutta sitä on vain osakkeenomistajille, ei työläisille. Toimintojen ulkoistamisella on hylätyn Salcompin takaa häivytetty Nokian nimi. Eurodevalvaation aikaansaaman näköharhan vuoksi ihmisten on ollut vaikea vetää johtopäätöksiä EMU:n todellisesta luonteesta. Ne paljastuvat vasta laskusuhdanteessa. On tulossa laskusuhdanne?

 Ay-väki äänesti EMU-valtaa vastaan 
Ruotsin naiset ja nuoret torjuivat EMU:n

Ruotsin EMU-kansanäänestyksen alla KYLLÄ-puoli lupasi työpaikkoja ja alhaisempia hintoja. Lupaukset koettiin yhtä katteettomiksi kuin Suomen KYLLÄ-puolen lupaus kansanäänestyksen alla 19,3 prosentin hintojen laskusta. Niihin ei uskottu. Kun tutkittiin 110 lehden kirjoitukset, sata suurta oli ollut EMU:n puolella. 
Se ei auttanut. Europropaganda ei ollut uskottavaa. Toisin kävi myös KYLLÄ-puolen ennusteissa, joissa sanottiin kruunun arvon romahtavan, jos Ruotsi ei liittyisi EMU:un.
Todellisuudessa kruunu vahvistui selvästi. Erityisen epäluuloisia olivat naiset ja nuoret, joille tärkeää oli ihmisten hyvä sosiaalinen vointi. Kaksi kolmasosaa ruotsalaisen SAK:n eli LO:n jäsenistä äänesti EMU:a vastaan. Vastapuolella olivat rahan voimalla Ruotsin työnantajaliitot. 
Puolueista oman rahan puolella olivat lähes yksimielisesti vasemmistopuolue, vihreät ja keskusta. Vieraan rahan valtaan halusivat kiihkeimmin kokoomuslaiset. Viime kädessä kansanäänestyksen tuloksen ratkaisivat kuitenkin puoluekurittomat demarit. 
Demareiden kannattajista suurempi osa oli äänestänyt EI EMU:lle sekä KYLLÄ omalle rahalle ja demokratialle kuin oli tehnyt toisin päin. Ruotsindemari oli tehnyt näin huolimatta siitä, että puoluejohto oli vaatinut kansankotilaisia äänestämään EMU:n puolesta.
Samanlaista selkärankaa tarvittaisiin nyt Suomen demareilta, kun politiikan keskiöön ovat nousemassa EU:n liittovaltioiminen ja militarisoiminen sekä Suomen sotilaallinen liittoutuminen/liittoutumattomuus.