Mitään, mitä eliitti sanoo, ei voi uskoa, ja muiden ei anneta mediassa sanoa

Valtakunnallista julkisuutta on Suomessa kolmea lajia.
On televisiota. Jos joku on televisiossa, hän on olemassa, muuten ei.
Televisiokanavien määrän lisääntyessä on katseltava yhdenmukaistunut ja samanlaistanut.

On Helsingin Sanomia. Se on EU:n liittovaltioimisen ja militarisoimisen liittovaltioimisen ja militarisoimisen asian ajaja ja Suomen natottaja. Sen voi lukea lehden pääideologien Max Jakobsonin ja Olli Kivisen loppumattomista kolumneista.
On iltapäivälehtiä, jotka ovat kuin pikkulapsen pylly: kaikkea tulee. Ilman iltapäivälehtiä Suomessa ei olisi valtakunnan tasolla kuin virallinen lehti: Helsingin Sanomat.


Europarlamentti ei ole lainsäädäntöelin

Euroopan parlamentti ei ole oikea parlamentti. Se ei säädä lakeja.
Sen toimivalta EU:n direktiivien ja asetusten säätämisessä rajoittuu yhteispäätösmenettelyyn. Niissä asioissa se merkitsee veto-oikeutta: parlamentti voi estää joidenkin säännösten voimaantulon.
Europarlamentti on poliittinen elin, jossa keskustellaan puhki suurten europuolueiden tärkeiksi kokemat asiat. Siinä merkityksessä se on Euroopan politiikan ilmapuntari. Mitä Euroopan parlamentti tänään, sitä EU huomenna.
Kun Euroopan parlamentissa on federalistinen hegemonia ja päällepäsmäreinä ovat liittovaltiomiehet ja -naiset, EU on huomenna liittovaltio.

Europarlamentti vaietaan

Poliittinen eliitti jokaisessa jäsenmaassa kokee europarlamentaarikot kilpailijoiksi. Europarlamentin pelätään vievän valtaa hallituksilta ja kansallisilta parlamenteilta. Siksi kotimaiden poliitikot väheksyvät europarlamenttia, eikä sille ole vaikea löytää perusteita.
Kotimaisella medialla on tapana syödä samoissa pöydissä kotimaisen poliittisen eliitin kanssa ja sen kädestä. Median poliittiset toimitsijat väheksyvät europarlamenttia, kun heidän isäntänsäkin väheksyvät.
Europarlamentista vaikenemiselle on liian helppo syy se, että toimituksille on epäselvää, ovatko euroasiat kotimaan vai ulkomaan politiikkaa. Se on politiikan katvealue. Suomessa ei ole yhtään toimittajaa, joka olisi tunkeutunut sille alueelle ja tuntisi Euroopan parlamentin työn ja työtavat.
Vaikenemiseen voi olla syynä toimittajien kielitaidottomuus, laiskuus tai mukavuudenhalu. Onhan varsin työlästä kehittää itseään, jos Suomessa selviää toimittajan töistä vähäiselläkin perehtymisellä uusiin asioihin.
Haluan säilyttää eduskunnan vallan. En halua antaa europarlamentille lisää valtaa. Se on ylikansallinen elin, ja jos sinne siirretään valtaa, se siirtyy ylikansalliselle elimelle ja sen federalisteille, pois kotimaasta.
Kysymys ei kuitenkaan ole siitä, mitä minä haluan tai en halua. Euroopan parlamentti ottaa pelkällä omalla olemassaolollaan lisää valtaa, eivätkä sitä voi kotimaan poliitikot estää. Kun puhutaan demokratiavajeesta ja sen torjunnasta, pitää tiedostaa, että europarlamentti on vaaleilla valittu elin. Muut EU:n elimet ovat nimitettyjä.
Se, että Suomessa ei puhuta EU:n demokratian puutteesta, johtaa median vaikenemiseen Euroopan parlamentin työstä.

Yleisradio

Periaatteessa Yleisradio on kansan radio ja televisio, jota rahoitetaan lupamaksuilla.
Käytännössä Yleisradio on poliitikkojen radio ja televisio, joka monistaa eliitin päämääriä ja painotuksia.
Siitä pitävät huolen poliittisin perustein valitut johtajat, jotka edustavat hallitusta ja hallitusvaltaa. Heidän toimintansa siunaa poliittisin perustein valittu hallintoneuvosto, jossa ei ole hallittujen puolustajia.
Yleisradion asema on kansan mielissä vahva. Se koetaan yleiseksi radioksi ja televisioksi ja sitä kautta puolueettomammaksi ja uskottavammaksi kuin kaupalliset - Iltalehden ja Helsingin Sanomien omistamat - kanavat.
Ylen poliittisena käyntikorttina toimii televisiouutiset. Ilta illan jälkeen sieltä viestitään kansalle, että valtakunnassa on kaikki hyvin. TV-uutiset ovat politiikan iltahartaus, jossa todistavat tosiuskovaiset. "Väärät" mielipiteet sensuroidaan pois näkymästä ja kuulumasta.
Tv-uutisissa haastatellaan sotilaita, jotka puolustavat EU:n militarisointia. Kun ammattisotilailta on kielletty julkinen toisinajattelu, ei edes yritetä löytää sitä eläköitynyttä kenraalia, joka sanoisi asian niin kuin se on: Natolla ei ole meille tosi paikan tullen annettavana mitään erityistä apua. Siksi Suomen Nato-jäsenyys onkin poliittinen eikä sotilaallinen projekti.