Euron käyttöönoton jälkeen yksityisten
yhtiöiden ulkomaisten eläkesijoitusten määrä on
paljon yli kymmenkertaistunut. Voidaan sanoa, että euro
aukaisi padot suomalaisen eläkerahan maastalähdölle.
Siitä ei ole hyvä seurannut. Pörssikurssien lasku ja
dollarin devalvoituminen on vähentänyt tulevien
eläkkeiden rahoitusta. Rahastot olivat 430 vanhaa
miljardia!
Suomen eläkejärjestelmään kuuluvat sekä Kela, joka
tuottaa kaikille kansalaisille
peruseläketurvan,
että yksityiset työeläkeyhtiöt, jotka rahastoivat
eläkemaksuja tulevien eläkkeensaajien hyväksi.
Työeläkeyhtiöt sekä eläkesäätiöt ja -kassat
keräävät työnantajilta ja työntekijöiltä
itseltään eläkemaksuja enemmän kuin ne maksavat
eläkkeitä. Näiden eläkemaksujen tuotto on
tarkoitettu käytettäväksi tulevaisuudessa eläkkeiden
maksuun.
Työeläkerahastoissa on yli 70 miljardia euroa.
Vanhassa rahassa niiden hallussa siis on noin 430
miljardia markkaa irtonaista eläkerahaa. Summa on kaksi
kertaa suurempi kuin Suomeen valtion vuosittainen tulo-
ja menoarvio ja yli puolet Suomen vuosittaisesta
kansantulosta.
Tämä eläkerahapotti pitää sisällään rahan valtaa
kaikkinaiseen omaisuuteen: kiinteistöihin,
velkakirjoihin ja arvopapereihin. Se on valtaa, jonka
tulee kuulua työntekijöille, sillä kysymys on heidän
tulevista eläkkeistään.
Työntekijöitä työeläkeyhtiöiden hallintoelimissä
edustavat ay-pamput. Kolmannes niiden jäsenistä on
ay-johtajia (ja kolmannes työnantajapamppuja), joiden
tehtävä on vähän samanlainen kuin on ollut valtion
rooli Sonerassa: he siunaavat yritysjohtajien ehdotukset
turhia kyselemättä.
Eläkerahoja pörssiosakkeisiin
Rahojen perään olisi pitänyt kysellä siinä
vaiheessa, kun työeläkeyhtiöt alkoivat ”diversifioida
portfolioitaan” alkamalla ostella ulkomaisten
pörssiyhtiöiden osakkeita siihen kalliiseen aikaan,
jolloin pörssikurssit olivat taivaissa ja dollarin arvo
– euron devalvoitumisen seurauksena –
ylikorkealla.
Osakkeiden osuus työeläkerahastojen
sijoituksista on vajaa kolmannes: 20 miljardia
euroa.
Yli puolet kaikista sijoituksista on kiinnitetty
ulkomaiseen omistettavaan, ja osakesijoituksista
kokonaista 61 % on tehty ulkomaille. Pääosa näistä
sijoituksista on tehty euroalueen ulkopuolelle – ja ne
on siis tehty suurella valuuttakurssiriskillä: dollarin
devalvoituminen on uhka rahojen arvon
säilymiselle.
Sijoitusten arvon alenemisesta kertovat luvut, joiden
mukaan työeläkeyhtiöiden omistamien osakkeiden arvo
laski vuonna 2001 yleisen kurssilaskun myötä noin
neljänneksen.
Kaiken sen menettivät tulevat suomalaiset
eläkkeensaajat sen johdosta, että sijoitussalkkujen
hoitajiin oli tarttunut pörssihuuma: ostettiin
ulkomaisia osakkeita kalliisiin hintoihin. Optio- ja
komissiopojat ja -tytöt halusivat uskoa hintojen olevan
tulevaisuudessa vieläkin kalliimpia.
Vuonna 2001 osakkeita ostettiin USA:sta, vaikka oli jo
merkkejä siitä, että dollari alkaa devalvoitua.
Osakeostoja jatkettiin edelleen vuonna 2002, vaikka oli
merkkejä siitä, että pörssikurssit olivat edelleen
alenemaan päin. Vuoden 2002 alussa osakeostoista 2/3
tehtiin euroalueen ulkopuolelle aivan erityisen suurella
riskillä.
Ay-pamput eivät jarruta
Se, että ostettiin amerikkalaisia osakkeita kalliilla,
oli väärä arvio, johon ovat syyllistyneet
palkansaajien edustajat työeläkeyhtiöiden
hallintoelimissä samaan tapaan kuin poliitikot ovat
vastuussa Sonerasta.
Sen ohella, että ay-pamput istuvat yksityisten
työeläkeyhtiöiden hallituksissa, eläkerahastovaltaa
edustaa myös julkinen sektori, varsinkin Kuntien
eläkevakuutus.
Kuntatyöntekijöiden osuus kaikista eläkerahastojen
varoista on lähes viidennes. Se näyttää olevan
vallankäytön näkökulmasta neutraalia rahaa, eli sen
julkisen rahan edustajille ei anneta lainkaan ohjeita
yhtiökokouksissa käyttäytymistä varten. Pitäisi
antaa.
Eläkerahojen sijoittaminen ei saa olla mikään
neutraali asia, vaan