Suomen työeläkejärjestelmää ei paljon
arvostella.
Ollaan tuudittauduttu ajatukseen, että kaikki on hyvin:
että rahastoitu raha tuottaa pääomatuloa ja että
eläkkeet maksetaan sen mukaan kuin on sovittu.
Kukaan ei kysy, mitä varten eläkevaroja oikein
rahastoidaan.
Työeläkerahastot paisuvat
Suomen työeläkejärjestelmässä on
neljä vuosikymmentä varauduttu tulevien eläkkeiden
maksuun ja siinä tarkoituksessa kasvatettu rahastoja.
Eläkemaksuja peritään enemmän kuin maksetaan
eläkkeitä.
On jäänyt päättämättä, milloin
rahastoituja rahoja aletaan käyttää eläkkeiden
maksuun.
Peruskysymys on, aletaanko
eläkkeitä joskus maksaa rahastojen pääomasta vai
käytetäänkö siihen tarkoitukseen aina vain rahojen
tuottoa.
Viime vuoden lopulla
työeläkerahastoissa oli 78,6 miljardia euroa. Niin
paljon ei ole missään muualla. Rahaa oli niin paljon,
että siitä voitaisiin maksa kaikki työ- ja
virkaeläkkeet seuraavien 6-7 vuoden ajan.
On kyse Suomen talouden
tärkeimmästä oikeudesta käyttää sijoitusvaltaa.
Eläkerahat ulkomaille
Viime vuosina yhä suurempi osa
eläkerahoista on sijoitettu ulkomaille, ja jo yli 60
prosenttia tulevien eläkeläistemme rahoista
hyödyttää ulkomaista elinkeinoelämää.
On alettu myös keinotella
ulkomaisissa osakepörsseissä.
Sieltä saattaa tulla tuottoja, mutta
on kokemusta myös jättiläismäisistä tappioista.
Vuodet 2000, 2001 ja 2002 tuottivat kaksien
sotakorvausten verran tappiota, kun taas vuosi 2003 oli
hyvä: Helsingissäkin pörssin markkina-arvo nousi
ilman sijoittajien omia ponnisteluja yli 40 prosenttia.
Tänä vuonna on taas tulossa suuria
arvonalennuksia.
Rahastojen rajaton kasvu
Eläkerahastojen kasvattamista
perustellaan sanomalla, että varaudutaan tuleviin
eläkemenoihin eli siihen, kun tulevat maksuun suurten
ikäluokkien eläkkeet. Rahastoilla sanotaan
hillittävän tulevien eläkemaksujen nousua.
Yksityisellä sektorilla ei vielä
yhtäkään eläkettä ole maksettu rahastoista, eikä
edes rahojen tuottoa ole tarvinnut käyttää
eläkkeiden maksamiseen. Tällä menolla
eläkerahastot kasvavat maailmanloppuun saakka.
Ei ole ihme, jos ulkomaiset
vakuutusyhtiöt haluavat saada osansa tästä
sijoitusvallan automaatista. Ulkomainen pääoma haluaa
EU:ssa ulottaa "kilpailun" myös näihin
rahoihin.
EU:n perustuslakiin ei ole kirjattu
eläkerahoillemme suojaa EU-kapitalismia vastaan. On
edelleenkin epäselvää, saako Suomi - EY:n
liittymissopimukseemme kirjatulla tulkinnanvaraisella
tavalla - jatkaa suomalaisten sijoittajien suojelua
ulkomaista pääomaa vastaan.
Myös julkisen vallan eläkkeitä
rahastoidaan
Eläkevarojen rahastoimisen periaate
on ulotettu yksityisen mallin mukaan myös julkiselle
sektorille: kuntiin ja valtiolle.
Yksityisen sektorin ja kuntien
eläkelaitoksiin kerättiin vuonna 2002 eläkemaksuja
niin että rahaa riitti 2 miljardia euroa
rahastoitavaksi yli maksettujen eläkkeiden.
Valtion virastojen ja laitosten
eläkemaksut eivät sen sijaan riitä eläkkeisiin, vaan
osa menoista katetaan valtion budjetista. Silti valtion
budjetista on maksettu yli 5 miljardia euroa
rahastoihin. Se on valtiolle virtuaalimeno, jos rahaa ei
käytetä koskaan itse eläkkeiden maksuun.
Rahastointi on automaatti
Valtiovallan päätöksillä eläkerahastointia
jatketaan ainakin vuoteen 2013 asti. Ei ole tietoa
siitä, mitä rahastoille tapahtuu sen jälkeen.
Kapitalisti on epäilemättä sitä
mieltä, että rahastoja ei pitäisi koskaan purkaa eli
niiden varoja ei pidä käyttää eläkkeiden maksuun.
Hän haluaa, että eläkerahoilla tuetaan
sijoitusmarkkinoita, jotta niillä riittäisi ostovoimaa
kapitalistien myymille mitä erilaisimmille pääoma- ja
keinotteluhyödykkeille. Vain rahastojen tuoton saisi
käyttää eläkkeisiin.
Työeläkerahastot ovat Suomessa
taloudellisen vallan keskittymiä. Niiden avulla
hallitaan isännätöntä pääomaa, joka ei palvele
oman maan asiaa. Sijoitustoiminnan tuottoa ei
valtiovalta pysty valvomaan, eikä sitä edes halua
tehdä. Kukaan ei suojele meitä kupruilta.
Pienyritykset maksajina
Aikaisemmin, jolloin osa
eläkemaksuista lainattiin takaisin yrityksille,
työeläkerahastot olivat työnantajille halpaa
lainarahaa. Rahoitusmarkkinoiden muuttuessa
takaisinlainauksen merkitys on supistunut.
Suuryhtiöiden näkökulmasta
eläkerahastot ovat edelleen siinä mielessä "omaa
rahaa", että eläkevaroja voidaan sijoittaa
lähipiiriyhtiöiden kiinteistöihin sekä osakkeisiin.
Pienyritysten kannalta tilanne on
usein toinen: korkeat eläkemaksut rasittavat tuotannon
kannattavuutta eikä yrittäjä hyödy niistä.
Kunnat maksajina
Myös kuntien talouden kannalta
eläkerahastoinnin perusteet herättävät kysymyksiä.
Kuntien eläkemaksut ovat korkeat.
Vuonna 2002 ne olivat 27 prosenttia palkoista. Osa
maksuista menee Kuntien eläkevakuutuksen
rahastoon, joka sijoittaa yhä enemmän varoja
ulkomaisiin osakkeisiin. Sopii toivoa, että sijoitusten
arvo säilyy ja että rahastoa käytetään
tulevaisuudessa kuntien eläkemaksun alentamiseen.
Kunnat tarvitsisivat sitä jo nyt?