Johan von Bonsdorff: Historiasta voidaan oppia"Attacissa keskityttävä suuriin yhdistäviin kysymyksiin"

Johan von Bonsdorffilla on pitkä kokemus kansalaisjärjestöistä. Nyt hän toimii Attacissa. Bonsdorffin mukaan nyt tilanne muistuttaa jossakin mielessä kuusikymmenlukua. Toiminnassa on samaa innostusta. Kuusikymmenluvun virheitä ei kuitenkaan tarvitse toistaa.

Johan von Bonsdorff kuului kuusikymmenluvun liikkeiden puuhamiehiin. Niiden perustaminen kulki yhdessä hänen oman tiedostamisprosessinsa kanssa.
- Kuusikymmentäluvulla kaikki alkoi viisikymmentäluvulta peritystä ongelmasta: kilpavarustelusta ja ydinaseista. Tärkein perustetuista järjestöistä oli Sadankomitea. Sitä edelsi suomenruotsalainen järjestö Kampanjen för nukleär nedrustning. Se tuotti 1963 pamfletin "Front mot kärnvapen". Kirjoittajakuntaan kuuluivat mm. K.J. Lång, Lars D.Eriksson, Per Stenbäck.
- Suomessa sodan jälkeen viisikymmentäluvulla kansalliseen elittiin ilmestyivät takaisin vanhat kolmekymmenluvun hahmot. Näin erityisesti yliopistomaailmassa. Suomen kuusikymmenluvun radikaalien suuri visio oli murtaa näiden menneisyyden miesten ote yhteiskunnasta.
- Olen sitä mieltä, että Suomen kuusikymmentäluku oli ihan oma juttunsa. Se ei ollut mitään hippikumousta, vaan koko kulttuurimme murrosvaihe. Maailma avautui, muttei Suomen lehdistössä ollut Euroopan ulkopuolisesta maailmasta mitään. Ainoastaan siirtomaasodista oli lännen näkemyksen mukaisia uutisia. Suomella ei ollut lainkaan kirjeenvaihtajia maailmalla.
- Tein vuonna 1965 gradua Chilesta, koska silloin siellä ensimmäistä kertaa poliittinen puolue pyrki valtaan ihan oikealla poliittisella ohjemalla (Eduardo Frein kristillisdemokraatit). Kirjallisuuden jouduin hakemaan Ruotsista. Mitään ei löytynyt Suomen kirjastoista. Eduskunnan kirjastossa oli yksi Chileä käsittelevä kirja!
- Tähän tilanteeseen syntyi Tricont. Ilkka Taipale soitti minulle ja sanoi: "Nyt pitää perustaa tricontinental instituutti". Kokous kutsuttiin koolle. Sinne tuli toista sataa ihmistä. Ennen pitkää oli tusinan verran työryhmiä, jotka seurasivat koko maailman tilannetta. Markan maksavia monisteita alkoi syntyä ja ne levisivät koko maahan Hangosta Nuorgamiin.

Attacissa pyritään vanhan murentamiseen

Nyt Johan von Bonsdorff on ollut Attac-järjestön innokkaimpia toimijoita Suomessa. Kysynkin, miten Attac eroaa näistä kuusikymmenluvun imperialismin vastaisista järjestöistä. Bonsdorff näkee sekä yhtäläisyyksiä että eroja.
- Attacin - kuten kuusikymmenluvun liikkeidenkin - saama kannatus perustuu patoutuneeseen tarpeeseen saada tietoja ja ilmaista tyytymättömyys maailman kehitykseen. Tämä johtuu siitä, että koko yhdeksänkymmenluvun ajan kehittyi yhden totuuden maailma. Tämä tapahtui sen jälkeen ja sen seurauksena kun Neuvostoliitto hävisi. Maailmassa oli aikaisemmin kaksi napaa, joiden välissä oli liikkumatilaa. Kun toinen napa hävisi ja vain toinen jäi jäljelle. Sitten tämä napa alkoi julistaa totuuden voittaneen ja "historian päättyneen".
- Tärkein yhtäläisyys Attacin ja kuusikymmenluvun järjestöjen välillä on se, että hyvin laajasti on mukana ihmisiä, jotka tähtäävät vanhan murentamiseen. Toivottavasti nyt ei toistu se kehityskulku, että kun vanha alkaa murentua, niin vanhan kaatajat jakautuvat ryhmittymiin niin tiukasti, että mikään ajatus ei enää niitä muureja ylitä.
- Kuusikymmenluvun erehdyksistä voidaan ottaa nyt opiksi. Attacissa on tietoisena pyrkimyksenä keskittyä niihin suuriin kysymyksiin, jotka attacilaisia nyt yhdistävät. Tietoisesti on Attacin toiminnasta pyritty jättämään pois sellaiset asiat joissa Attacissa toimivilla on hyvin erilaisia kantoja. Tärkein näistä kysymyksistä on suhtautuminen EU:hun.
Julkisuudessa Attacin tavoitteet ovat pelkistetty Tobinin veron käyttöönottoon. Tämän Bondorff haluaa oikaista.
- Minusta Attac on avoin foorumi kaikille, jotka eivät hyväksy globaalikapitalismin "yhtä ja ainoata totuutta". Tämän yhden ja ainoan totuuden kanssa ovat kompromissisuhteessa kaikki eduskuntapuolueet. Niiden kautta ei voi ainakaan helposti päästä avoimeen keskusteluun näistä kysymyksistä.
- Olennaista tässä yhden totuuden järjetelmässä on, että valitut kansalaisten edustajat luopuvat kansan heille antamista valtuuksista. Taloudelliset päätökset tehdään keskuksissa, jotka ovat täysin demokraattisen vallankäytön ja myös tiedonsaannin ulkopuolella. Nämä päätökset tehdään pörssiajattelun erittäin lyhytnäköisillä perusteilla.

Globalisaatiokriittistä liikehdintää ei voi enää sivuttaa

Liikehdintä globaalikapitalismia vastaan on saanut valtavat mittasuhteet. Julkisuudessa on kirjoitettu paljon Göteborgin ja Genovan kokousten väkivaltaisuuksista. Bonsdorffilla on tähänkin pitkä perspektiivi.
- Muistan miten Helsingin nuorisofestivaaleilla 1962 näin, miten lehdistö maksoi provokaattoreille paikan päällä. Tätä en nähnyt omin silmin tapahtuvan Göteborgissa, mutta pystyn hyvin kuvittelemaan miten siellä on voinut tapahtua samaa, jotta saataisiin sellaisia kuvia maailmalle kuin ollaan tultu hakemaan.
- Kun tarkastelee poliisin toimintaa niin Göteborgissa kuin Genovassakin, tulee mieleen, että jossakin on haluttu näitä yhteenottoja. Prahan kokouksen aikaan oli internetissä tietoja siitä, ketkä FBI:n ja CIA:n agentit olivat siellä tsekkiläisiä poliiseja opettamassa.
- Göteborgin kokouksessa ei tärkeintä ollut kuitenkaan mellakat, vaan se mitä siellä saatiin aikaiseksi. Ruotsin Attac on ottanut käyttöön menettelyn, jota he kutsuvat konfrontatiiviseksi dialogiksi; todella erilaiset näkemykset asetetaan vastakkain, mutta ei riitelemään vaan argumentoimaan. He yrittivät luoda sellaisen foorumin Göteborgissa ja onnistuivat siinä suurelta osin.
- Tärkeintä on osoittaa, että tässä on väkivaltaisuuksista huolimatta syntynyt ilmiö, jota suuret päättäjät eivät voi olla ottamatta huomioon. Kun maailman johtajat menevät mielenosoittajien pelosta pitämään seuraavia kokouksiaan Arabian aavikolle ja Kalliovuorille tähän vastataan globalisaatiokriittisillä mielenosoituksilla ja seminaareilla ympäri maailmaa. 

Teksti ja kuvat: Matti Tohka

Miten liittyä Attaciin?

Ota yhteyttä: ATTAC, PL 106, 00121 Helsinki, tai

 http://www.attac.kaapeli.fi