Suomessa käydään propagandasotaa. Siihen kuuluu vaikeneminen: halutaan vaieta se, että EU:sta tehdään liittovaltio ja että sille ollaan ihan vakavasti säätämässä oma perustuslaki. Meppi Esko Seppänen on europarlamentin edustajana konventissa, joka valmistelee EU:lle perustuslakia. Seuraavaa kirjoitusta ei tamperelainen Aamulehti halunnut julkaista edes yleisönosastossa:

EU:lle valmistellaan ns. tulevaisuuskonventissa liittovaltion perustuslakia. Sen myötä EU-kansalaisille luodaan uusi yhteisöllinen identiteetti. Sen myötä rikkoutuvat historiasidonnaiset yhteiskunnalliset instituutiot. Murenee ihmisten identiteettiturva.
Konventille on haettu mallia USA:sta. Siellä liittovaltion "perustajaisät" laativat muutamassa viikossa liittovaltiolle perustuslain. USA syntyi kuitenkin historiattomasti: tapettiin alkuperäiskansalaisia ja kansalaisoikeudet annettiin vain maahanmuuttajille. Orja oli vain 3/5 vapaan kansalaisen edustuksellisuudesta. 
EU:ssa alkuperäiskansoja ei voida kohdella tällä tavalla. Eurooppalaista demokratiaa tuotetaan nyt käynnissä olevalla tavalla ylhäältä alaspäin. On vaara, että tuhoutuvat kokemuksen hyväksi osoittamat elämäntavat ja sosiaaliset siteet. Euroopassa ei ole vielä riittävää tahtoa yhteiseksi elämänmuodoksi. 
Perustuslaki on liittovaltion käsitteistöä. Virallisesti konventti valmistelee perustuslaillista sopimusta, joka taas on valtioliiton käsitteistöä. Valtioliitosta on kuitenkin tulossa tässä prosessissa liittovaltio, eivätkä federalistit salaa tätä tavoitettaan. Suurten europuolueidenkin linja on yksiselitteinen: liittovaltioon! 
Kansalliset puolueet eivät kuitenkaan ole sidottuja europuolueiden kantaan, ja niiden johtajilla on vastuu kansallisvaltiosta äänestäjille. Oman itsenäisyyden siirto liittovaltion hyväksi ei myy kaikissa maissa yhtä hyvin. 
Perustuslakikonventin 105 jäsenen joukkoon on mahtunut liittovaltioepäilijöitä vain yhden käden sormin laskettava määrä. Siltä osin konventti on epäedustava. Yleensäkin on niin, että mitä vähemmän valitaan edustajia, sitä kapeampi on demokraattinen edustavuus.
Konventin legitimiteettiä on yritetty parantaa kuulemalla "eurooppalaisia" kansalaisjärjestöjä ja "eurooppalaista" nuorisoa. Monet kuulluista järjestöistä olivat EU:n itsensä rahoittamia ja puhuivat maksajan äänellä, ja useimmat nuorisokonventin osanottajat edustivat konventin federalistista hegemoniaa pienoiskoossa.
Kvasikuulemisten jälkeen on Euroopan kansalaismielipiteen tulkinta nyt konventin omissa käsissä.
Federalistinen hegemonia merkitsee sitä, että konventti puoltaa yhteisömetodin käyttöä (eli päätöksentekoa EU:n omissa elimissä) EU:n tulevaisuudesta päätettäessä. Vastaan ovat monien kansallisvaltioiden hallitukset, joista useimmat haluavat päätösvallan säilyvän kansallisissa käsissä. Siksi ne kannattavat - ja haluavat vahvistaa - ns. hallitusten välistä metodia. Sen demokratiaa on vaikea epäillä; onhan hallitusten nautittava kansallisten parlamenttien luottamusta. 
Konventin pitää saada perustuslakiluonnos valmiiksi ensi vuoden keväällä, jotta se voidaan lähettää syksyllä 2003 avattavan hallitusten välisen konferenssin (HVK) käsittelyyn. Viimeistään siellä siitä tehdään Nizza-yhteensopiva. 
Nizzan sopimus oli suurten maiden vallankaappaus, kun ne saivat väkilukuun perustuvan veto-oikeuden. Ne eivät luovu saamastaan vallasta. Jos perustuslailla ei turvata isojen maiden valtaa, sitä ei tule. 
On selvää, ettei konventissa synny yksimielisyyttä perustuslain sisällöstä, vaikka joukkovoimallaan federalistit saavatkin aikaan enemmistön hyväksymän option. Konventin puheenjohtaja Valery Giscard d´Estaing prässää siitä kaikkivaltiaan puheenjohtajiston (jossa Suomella ei ole edustajaa) avustuksella mahdollisimman laajapohjaista. Hän haluaa jäädä historiaan Euroopan perustuslain isänä, mutta sitä ei hänestä tule pelkällä konventin päätöksellä. Siksi hänen on saatava taakseen hallitusten edustajat. 
Vaihtoehtoja näyttää olevan kaksi. Joko kirjoitetaan lyhyt versio eli noin 25 yleistä artiklaa uudeksi perussopimukseksi ja sitä täydennetään ajan mittaan muilla perussopimuksilla, tai sitten yritetään kirjoittaa kaiken kattava perustuslaki yksityiskohtaisine vallanjakoineen keskusvallan ja osavaltioiden kesken. 
Lyhyen version läpimeno on todennäköisempi, mutta laajaa versiota haluavat euronationalistiset äärifederalistit, joilla on konventissa yliedustus. 
Ensimmäinen luonnos perustuslaiksi julkistetaan lokakuussa Irlannin uuden Nizza-kansanäänestyksen jälkeen. Jos se annettaisiin julki sitä ennen, irlantilaiset saattaisivat äänestää taas "väärin". 
On käynnissä kova ristiveto komission ja hallitusten välillä. 
Isot maat lienevät valmiita heikentämään komission asemaa, eivätkä ne ole yhtä innostuneita yhteisömetodista kuin esimerkiksi Lipposen Suomi. Konventti taas on yhteisömetodin ja siinä merkityksessä myös komission ystävä. 
Isojen maiden hallitukset saattavat haluta käyttöön otettavaksi uuden poliittisen elimen, jossa tehtäisiin (isoja maita suosivia) määräenemmistöpäätöksiä, jossa suurilla mailla olisi veto-oikeus ja jonka alaisuuteen komissio tulisi. Silloin ei suurten maiden valtaa rajoittaisi se, että pienilläkin jäsenmailla on oma komissaari. Tällainen voisi olla pysyvä Eurooppa-ministereiden neuvosto Brysselissä. 
Kun valtaansa puolustava komissio teki ehdotuksen toimintansa "tehostamisesta", pääkomissaari Romano Prodi ehdotti isojen maiden vallan turvaamista ns. superkomissaarien avulla. Olisi kahdenlaisia komissaareja. Superkomissaarit olisivat politbyroo ja kokoontuisivat entiseen tapaan joka viikko, kun taas koko kollegio kokoontuisi vain kerran kuukaudessa. 
Näyttää siltä, että lähivuosina EU yritetään entistä enemmän henkilöidä yhteisön presidentiksi ja/tai pääministeriksi. Isot maat haluavat neuvoston presidentin puhuvan koko yhteisön äänellä, kun taas federalistit haluavat vahvistaa komission puheenjohtajan asemaa. 
Joka tapauksessa tulollaan on lisää yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Kun EU puhuu näissä asioissa puolustuksesta, se tarkoittaa hyökkäystä: valmistaudutaan käyttämään euroarmeijan iskujoukkoja rauhaan pakottamiseen eli sotaan. Näissä oloissa on tiettyjen pienten maiden vaikea säilyttää liittoutumattomuus. 
Liittovaltiota ollaan tänään synnyttämässä sekä yhteisö- että hallitusten välisellä metodilla. Paras tae pienen maan itsenäisyydelle on se, että tärkeissä asioissa säilyy veto-oikeus. Sitä vastaan on käynnissä valtaisa hyökkäys perustuslakikonventissa. 
Ylikansalliselle liitolle ei pidä luovuttaa valtaa sen toiveen varassa, että kun sillä on valtaa, siitä tulee demokraattinen. Sen on ensin oltava demokraattinen. 
Miksi Suomessa vaietaan liittovaltion tulo ja sen perustuslain valmistelu?