Jyrki Yrttiaho on Metalli 49:n toimitsija. Metalli
49 on Suomen suurin ammattiosasto. Jäseniä on
kaikkiaan 8 530. Yhtä paljon kuin pienessä
ammattiliitossa. Ikääkin ammattiosastolle on kertynyt.
Vuonna 2004 on osaston 110-vuotisjuhlat.
Crichton-Vulcan
telakan levysepät
Laivanrakennus on edelleen tärkeä ammattiosaston
jäsenille. Noin puolet heistä työskentelee telakoilla
tai niiden alihankkijoilla. Tästä syystä suurin huoli
ammattiosastossa onkin telakoiden tilausten hiipuminen.
Jyrki Yrttiaho on tyytymätön valtiovallan toimintaan
telakkakriisissä.
- Meriteollisuuden konkurssin jälkeen valtiolla on
ollut telakkojen suhteen ”antaa mennä” -politiikka,
niin omistusjärjestelyissä kuin telakoiden
kehittämisessäkin. Nyt meriteollisuustoimikunta on
esittänyt suurehkoja takuupanostuksia laivojen
rakennusaikaisen rahoituksen ja ennakkomaksujen
vaatimien takuiden järjestämiseen. EU:n sallimat
suorat tukipäätökset koskisivat meillä vain
kaasutankkereita, eivät muita meille tärkeitä
laivatyyppejä.
- Valtion takuujärjestelyt rakennusajan lainoitukseen
ovat erittäin tärkeitä. Monia tilauksia on menetetty,
koska rahoitusta ei ole pystytty järjestämään.
Useissa EU- maissa valtion suhtautuminen on ollut
tässä suhteessa myönteisempää. Osaltaan tämä
johtuu siitä, että valtio on esimerkiksi Ranskassa ja
Italiassa merkittävä telakoiden omistaja.
- Turun telakan osalta tilanne on vakava. Viimeinen
tilauksessa oleva ristelijä luovutetaan syksyllä 2003.
Tässä tilanteessa myös valtion suorat tilaukset
olisivat enemmän kuin paikallaan.
Tupoilla alennettu palkkojen osuutta kansantulosta
Tulopoliittinen teatteri on tänä syksynä
käynnistynyt uudenlaisella ensimmäisellä
näytöksellä. Työntekijöiden keskusjärjestöt
haluavat tulopoliittisen kokonaisratkaisun pikaisesti.
Työnantajajärjestöt sen sijaan ovat esittäneet
neuvotteluhalutonta. Yrttiaho pitää syytä näytelmän
juoneen selvänä: Sdp on antanut keskusjärjestöille
tehtäväksi sopimusten teon hyvissä ajoin ennen
eduskuntavaaleja.
- Pidempi selitys keskusjärjestöjen innokkuudelle
tulopoliittisiin sopimuksiin on siinä, että
keskusjärjestöjen arvovalta, jopa olemassaolo, vaatii
tulopoliittisia sopimuksia. Tätä työnantajapuoli on
käyttänyt häikäilemättä hyväkseen.
Tulopoliittiset sopimukset on tehty hyvin alhaisella
tasolla. Talouskasvun hyöty on virrannut
hyvätuloisille. Koko yhdeksänkymmentäluvun ajan
palkkojen osuus suhteessa pääomatuloihin on
merkittävästi pienentynyt, EU:n vertailussa Suomessa
kaikkein voimakkaimmin.
- Tulopoliittiset ratkaisut syntyvät ylhäältä
käsin. Jäseniä niissä ei kuulla.
Työehtosopimuspolitiikka on temmatu jäsenistöltä
tulopolitiikan herrakerhon käsiin. Jopa kokonaisia
liitoja sivuutetaan. Liittojen päättävisssä
elimissä toimivat ovat käytännössä sivussa
ratkaisujen tekemisessä. Se, että näissä elimissä
toimivat tähän suostuvat, johtuu puolestaan siitä,
että ammattiyhditysura katkeaa niiltä, jotka eivät
suostu äänettömään statistin rooliinsa
tulopoliittisessa teatterissa. Tyypillistä on, ettei
Metalli 49:n toimikunnan asettamilla ehdokkailla ole
vuosikymmeniin ollut asiaa Metalliliiton
liittotoimikuntaan. Jäsenet eivät enää valitse
edustajiaan, vaan edustajat valitaan käytännössä
ammattiyhdistysliikkeen johdon toimesta.
Vasemmistoliiton palattava ajamaan kannattajiensa
etuja
Yrttiaho on tyytymätön myös Vasemmistoliiton
politiikkaan.
- Vasemmistoliiton kannalta on ollut hyvin itsetuhoisaa,
että se on sitoutunut nykyisen hallituksen
politiikkaan. Voi sanoa, että se on korvannut oman
ohjelmansa Lipposen-Niinistön hallitusten
ohjelmilla.
- Vasemmistoliiton ongelma on, että siltä puuttuu
rehellinen, todellinen arvio yhdeksänkymmentäluvusta.
Niin suomalaisen yhteiskunnan hallitsemisesta kuin
taloudestakin. Ministerivasemmistossa ei ehkä vielä
rohjeta eritellä hallituspolitikan sisältöä, koska
samalla joudutaan nimeämään EU- ja kilpailupolitiikan
hyötyjät ja häviäjät sekä perustelemaan mukanaolo
köyhyyttä kasvattaneen leikkauspolitiikan
toteuttamisessa ja Suomen Nato-lähentymisessä.
- Tästä huolimatta Vasemmistoliiton kannalta on
elintärkeää jatkaa avointa keskustelua suomalaisen
yhteiskunnan tilasta ja kysyä, miten vasemmiston
kannattajat sen itse kokevat. Vasemmistoliitolta
odotetaan politiikkaa, joka aktivoi perinteisiä ja
uusia kannattajaryhmiä ja perustuu heidän etuihinsa.
Politiikka on jatkuvaa etujen muotoilua ja arkista
taistelua. Nuo edut ovat aina perustoiltaan
toimeentuloon ja turvallisuuteen liittyviä mutta yhtä
hyvin kulttuurisia ja moraalisia.
- Hyvä vasemmistopolitiikka on laaja-alaista
etupolitiikkaa, joka palauttaa politiikan kansalaisten
käsiin. Vain se tekee liikkeestä uskottavan, Yrttiaho
sanoo.
Teksti ja kuva: Matti Tohka
