Thomas Wallgren on teoriaherra, joka tutkii filosofiaa Helsingin yliopistossa. Hänen erityisen mielenkiintonsa kohteina ovat Habermas, Foucault ja Wittgenstein. 
Hän on myös yhteiskunnallinen toimija erityisesti kansalaisliikkeissä, joista hänelle on kertynyt kokemusta. 

Koijärveltä Attaciin - Rauhan unionista suuryhtiöiden EU

Thomas Wallgrenin mukaan EU:n historiassa on nähtävissä kaksi vaihetta. Sodan jälkeisessä maailmassa 1950- luvulla EU:n edeltäjäyhteisöissä oli yritysten intressien ohella myös aatteellinen rauhanintressi. Sitomalla kansakunnat taloudellisesti toisiinsa pyrittiin estämään sodat Euroopassa. Tämä rauhanidealismin oppi toteutui lopullisesti, kun 1980-luvulla päätettiin EU:n sisämarkkinoista. 

– Vasta sen jälkeen alkoi halu ja vimma kehittää EU:ta teknokraattisena ja poliittisena projektina, jonka ensimmäinen ilmentymä oli Maastrichtin sopimus. Sen jälkeen EU:sta on pyritty kehittämään uudentyyppinen epädemokraattinen ja teknokraattinen hallinnan voimakoneisto. Sitä on perusteltu globalisaatiolla; sillä, että tämä kaikki on tarpeen globalisaation hallitsemiseksi. 

Kehityksen merkkipaaluja ovat olleet Amsterdamin ja Nizzan sopimukset sekä nyt viimeksi perustuslakiluonnos. 

Uusliberalismia vastaan

Perustuslain voimaansaattaminen ajautui vaikeuksiin Ranskan ja Hollannin kansanäänestysten tuloksena. Wallgrenilla on selvä näkemys siitä, miksi ranskalaiset ja hollantilaiset äänestivät perustuslakia vastaan. 
– Ranskalaiset ja hollantilaiset äänestivät sitä vastaan siitä yksinkertaisesta syystä, että heillä on kokemusta uusliberalistisesta politiikasta ja sen seurauksista. Siitä, miten se johtaa eriarvoisuuteen, epävarmuuteen työpaikoista ja demokratian kaventumiseen. He näkivät, että perustuslaki olisi toteutuessaan vain syventänyt näitä ongelmia. 
– Ranskalaisten EI on äärimmäisen perusteltu, kristallinkirkas. Uusliberaali projekti on nähty sellaisena kuin se on. On äänestetty: tätä me emme halua.
– On tärkeää perustella, ettei Ranskan ja Hollannin äänestystulos ole mikään tietämättömyydestä johtunut katastrofi . Pitää kertoa, että äänestäjien kanta oli hyvin perusteltu ja että se avaa mahdollisuuksia myönteisemmälle kehitykselle. Tämän viestin saaminen kuuluville Suomessa on vaikeaa, koska valtamedia, tärkeimmät puolueet ja organisaatiot ovat poikkeuksellisen tiivissä rintamassa tätä vastaan. 
– Sivistyneen ymmärryksen pelastaminen voisi nyt olla ensimmäinen tehtävä. 
– On tärkeätä tehdä myös selväksi, että perustuslain ratifiointi on nyt katkaistava. Ei ole tarpeen hyväksyä Suomessa paperia, joka on hylätty.

Wallgren arvelee, että jossain on suunniteltu sellainen taktiikka, että prosessi viedään loppuun. Sitten niitä maita, jotka ovat äänestäneet ”väärin”, äänestytetään uudelleen niin kauan että ne äänestävät ”oikein”. Jos lähdetään sille tielle, se on vaarallinen koko EU:lle ja sen johtajille. Se merkitsisi sitä, että poliitikkojen ja kansalaisten kuilu kasvaisi entisestään. Lopputuloksena voisi olla anarkia ja koko yhteiskunnan romahtaminen. 

On murrettava väärä hegemonia

Wallgrenin mukaan on nähtävä suurena haasteena se, että nyt alkaa olla edellytyksiä murtaa se uusliberalismin hegemonia, joka on vallinnut läntisessä maailmassa kahdeksankymmenluvun lopusta lähtien. 
– Vaikeus on, miten visio paremmasta yhteiskunnasta puetaan käytännön politiikan muotoon. 

Thomas Wallgrenilla on mielessä iso paketti asioita, jotka pitää toteuttaa heti ja jotka auttaisivat Kiina-ilmiön tuoman epävarmuuden ratkaisemiseen.
 – On peruttava monet uusliberalististen haukkojen uudistuksista. Palveludirektiivi joutaa heti roskakoriin. Verojen osuutta kansantuotteesta pitää nostaa ja talouden julkista sektoria vahvistaa. On palattava siihen, että pääoman liikkeitä kontrolloidaan ja rajoitetaan. 
Suureksi ja vaikeaksi kysymykseksi jää, mikä on kokonaisvaltainen talouspoliittinen vaihtoehto, miettii yhteiskunta-aktivistimme Ranskan ja Hollannin kansanäänestysten jälkeisissä tunnelmissa. 

 Teksti ja kuva: Matti Tohka