Maapallon ilmastonmuutoksen torjumiseksi USA ehdotti Kiotossa kasvihuonekaasujen maailmanlaajuista päästökauppaa ja sitä varten päästöoikeuspörssien perustamista. Se ei kuitenkaan itse lähtenyt mukaan järjestelmään, joka käynnistyy maailman mitassa vuoden 2008 alussa. 

Pörssitetään, pörssitetään 

EU:n komissio ehdottaa päästökiintiöiden kaupankäynnin aloittamista EU:n sisällä jo vuonna 2005. On ehdotettu kaikille samaa, pakollista järjestelmää, jossa päästövähennykset perustuvat ”markkinamekanismeihin”. Niillä keinotellaan. Komission ehdotus ei ole markkinamekanismi.

Alkujako ratkaisee 

Päästöoikeuskaupankäyntiin liittyy ensi vaiheessa niiden hallinnollinen jako sekä maiden kesken että maiden sisällä erilaisten yritysten kesken. Ratkaisevaa järjestelmän tasapuolisuudelle on alkujako. Se on Suomelle epäedullinen. Vihreät ympäristöministerit ovat neuvotelleet Suomelle muita isomman taakan. Suomelle on otettu kunnianhimoiset maakohtaiset tavoitteet päästöjen vähentämiseksi. Niistä pitää pitää kiinni, mutta niiden lisäksi ei tarvita mitään lisävelvoitteita. Monet suomalaiset yritykset joutuvat uuden ja yllättävän päästökauppadirektiivin takia muita huonompaa asemaan. Niitä yrityksiä rangaistaan, jotka ovat vähentäneet päästöjään ennen kiintiöiden voimaantuloa. Niille on kalliimpaa lisätä vähäpäästöistä tuotantoa kuin yrityksille, joilla on järjestelmän voimaan tullessa suuret päästöt ja jotka saavat sen perusteella isot päästökiintiöt. Niitä maita ja niiden yrityksiä suositaan, joissa on paljon ydinvoimaa tai vesivoimaa.

Europarlamentin äänestys

Europarlamentti äänesti komission ehdotuksesta ja päätyi kannattamaan järjestelmän voimaantuloa jo vuonna 2002. Suomalaisista mepeistä kaasujen pörssittämisen ja niiden kauppapakon kannalla olivat Hautala, Iivari ja Wuori. Vastaan äänestivät - ja suomalaista työtä puolustivat - Kauppi, Korhola, Matikainen-Kallström, Pesälä, Pohjamo, Seppänen, Thors, Vatanen, Virrankoski ja Väyrynen. Ongelma on se, että käyttöön yritetään ottaa markkinamekanismi, joka ei ole markkinamekanismi. Siinä jaetaan hallinnollisesti ja maakohtaisesti yrityksille päästökiintiöt eri maissa eri tavalla. Alkutilanne määrää sen, kuka hyötyy ja ketkä ovat maksajia. Päästöjä ei tällä tavalla vähennetä. Ne jaetaan uudelleen tuottajien kesken sen mukaan, mikä on alkujako, josta voidaan poiketa vain rahalla. Tällä tavalla eri maissa toimivat yritykset asetetaan eriarvoiseen asemaan. Yhdet saavat laajentaa tuotantoa ilmaiseksi, mutta sellaiset yritykset saattavat joutua ostamaan päästökiintiöitä, jotka ovat toteuttaneet päästövähennyksiä muita tehokkaammin.

Päästöt huutokauppaan

Yksi vahingollisimmista järjestelmän sovellutuksista Suomen kannalta on se, mikä kirjattiin europarlamentissa Heidi Hautalan nimiin: osa kiintiöistä (15 %) halutaan panna huutokauppaan ja myydä eniten tarjoaville. Huutokaupoissa eri maissa syntyy päästöoikeuksille eri hinta, ja taas markkinat vääristyvät. Eri hinnoista ovat ainoita hyötyjiä pörssikeinottelijat. Jos päästöoikeuden hinnaksi tulee 20 euroa tonnilta, järjestelmä on Suomelle epäedullinen. Ne, jotka uskovat kaasujen pörssittämiseen, uskovat myös niiden halpaan pörssihinnoitteluun. Sillä perusteella he markkinoivat järjestelmää ”kustannustehokkaana”. Ikään kuin UMTS-radiotaajuuksien huutokaupasta ei Euroopassa olisi saatu riittävästi kokemuksia siitä, että kansallisilla huutokaupoilla tuhotaan markkinat! Europarlamentissa esitystä kasvihuonekaasujen huutokaupasta eli eurovihreää keskusjohtoista markkinataloutta eivät suomalaisista mepeistä kannattaneet muut kuin Hautala ja Wuori.