Suomessa tiedotusvälineet pettävät itseään ja muita. On annettu kuva, että Suomi olisi muita merkittävämpi pieni maa Euroopan unionissa. Ei ole. Suomi on Suomen kokoinen ja näköinen. Suomen poliittinen eliitti ei ole ajanut EU:ssa Suomen etua. Ei ole ollut riittävää kovuutta. Lipposen - ja näyttää että Vanhasenkin - pehmolinjalla on ajauduttu umpikujaan. Ei tiedetä, mitä tehdä. Ei ole saatu virkapaikkoja, paitsi kiintiöpaikkoja, joista yhden sai Niinistö ja toista, komissaarin paikkaa, tavoittelee Lipponen. Komission puheenjohtajaa ei hänestä tule - tai tulee yhtä varmasti kuin elintarvikevirasto tulee Suomeen.

Vanhasen hallitus antoi eduskunnalle 2.9 selonteon EU:n perustuslakikonventin tuloksista. Valmistaudutaan hallitusten väliseen konferenssiin (HVK), joka alkaa lokakuun alussa.

Mitä tehdä epäkelvolle perustuslaille? 

Hallitus esittää vähintään puolensataa varausta ja epäilyä konventin lopputulokseen ja aikoo esittää HVK:ssa lähes saman verran muutosesityksiä olennaisiin kohtiin perustuslain tekstissä. Ongelma ei ole, että hallitus haluaa muutoksia konventin luonnokseen. Ongelma on, että Suomen varaumat ja muutosesitykset hylätään – jos niistä edes pidetään kiinni. Perustuslakikonventissa Suomen edustajat eivät pitäneet kiinni muutosesityksistään. Olisi vastattava kysymykseen, mitä tehdään sitten, kun käsissä on epäkelpo perustuslaki, joka voidaan vain hyväksyä tai hylätä.

Hyväksytään sellaisenaan? 

Johtopäätös, jonka mukaan perustuslakiehdotus ”on suurimmalta osaltaan hyväksyttävissä sellaisenaan”, on täydellisessä ristiriidassa selonteon sisällön kanssa. Muuten eivät ole tulkittavissa ne lukuisat kielteiset ilmaukset, joita perustuslakiluonnoksesta esitetään. Kun oli ensin arvioitu väärin perustuslakikonventin luonne, nyt on vuorossa hallitusten välisen konferenssin luonteen väärä arviointi. Kun hallitus ”painottaa konferenssin luonnetta aitona neuvotteluprosessina”, Saksan ulkoministeri Josef Fischer kävi jo opettamassa suomalaisille, ettei konventin luonnosta pidä muuttaa. Hän asettaa poliittiseen vastuuseen ja EU:n kirotukseen ne, jotka yrittävät aukaista valmiin paketin.

Sopimuksen oikeudellinen luonne 

EU:n perustuslaki on niissä asioissa, joissa EU:lle on annettu toimivaltaa (ja uudessa perustuslaissa sen toimivaltojen määrä kaksinkertaistetaan), ylempi kuin kansallinen lainsäädäntö, ylempi kuin kansalliset perustuslait. Vanhasen hallitukselle EU:n perustuslaki on kuitenkin vain ”kansainvälisoikeudellinen sopimus”, jolla ei ole perustuslaillisia vaikutuksia. Onkin mielenkiintoista nähdä, mitä mieltä asiasta ovat ns. valtio-oppineet. Taipuuko Suomen perustuslaki eliitin poliittisen tahdon edessä?

Luja luottamus yhteisömetodiin 

Suomi on ajautunut EU-politiikassaan umpikujaan. On luotettu ns. yhteisömenetelmään ja on pönkitetty komission vahvaa valtaa unionissa. Siltä linjalta poiketaan, kun hallitus nyt hyväksyy EU:hun presidentin viran. Sen myötä suuret maat heikentävät komission valtaa. Ei tule keskusjohtoista liittovaltiota, jota Lipponen haluaa. Kuitenkin selonteossa vannotaan sanallisesti edelleen yhteisömetodin nimeen ”unionin toimintakyvyn turvaamiseksi”. Umpikujasta ei edes yritetä päästä ulos.

Tarvitaan kansanäänestys 

Hallituksen selonteko on pääosin hyvä ja asiallinen. Arvostelu ja varaukset ovat hyvin perusteltuja. Syksyn mittaan ajaudutaan kuitenkin ongelmiin. Suomea ei kuunnella. Suomalaisten kuulemiseksi olisi maassamme järjestettävä - monien muiden maiden tapaan – kansanäänestys. Sen Vanhanen ja Tuomioja ovat jo kiirehtineet torjumaan. Valitettavasti emme kuitenkaan voi luottaa näiden herrojen voimaan saada aikaan muutoksia muiden kirjoittamaan perustuslakiin. On mobilisoitava kansa heidän avukseen.