Monilla EU-mailla on yhteinen raha:
euro. Tarkoitus oli, että siitä ei tulisi
mikään "makaronivaluutta". Niissä
merkeissä jäsenmaiden piti täyttää ns.
EMU-kriteerit.
On tehty EMU-syntiä
EMU-kriteerien täyttämisessä
esiintynyt kahdenlaisia syntejä: jäsenmailla on ollut
liikaa velkaa tai liikaa budjettivajetta.
Velkasynnit annettiin anteeksi, kun
maita otettiin EMU:un niistä huolimatta. Yhteisön
perustajamaihin kuuluneet Belgia ja Italia
piti saada mukaan "poliittisista syistä".
Niiden velka oli yli 120 % BKT:sta, kun oli sallittu
vain 60 %. Kriteerejä tulkittiin luovasti: velalla
katsottiin olevan aleneva suunta.
Budjettivajesynnit ovat olleet
ongelmallisempia.
Kreikka sekä Italia ovat
synnyttäneet suurempia budjettialijäämiä kuin on
sallittu: julkisen vallan budjetin alijäämäisyys ei
saanut olla valuutan vahvuuden turvaamiseksi laaditun kasvu-
ja vakaussopimuksen mukaan yli 3 %.
Kreikka väärensi tilastonsa
On käynyt ilmi, että Kreikan
liittyessä muita myöhemmin EMU:un se oli tietoisesti
väärentänyt kansalliset tilastonsa. EU:n
tilastoviraston Eurostatin mukaan budjettivaje oli ollut
vuodesta 1997 alkaen keskimäärin 2,1 prosenttia
sallittua suurempi.
Oikeilla tiedoilla Kreikka ei olisi
päässyt EMU:un.
Italian valtiokin on nykytietojen
mukaan lainannut enemmän kuin on ollut sallittua, ja
sielläkin on tilastoille annettu
"valohoitoa".
Kaikki tämä peittyy sen suuren
kokonaisuuden alle, jonka suojassa Saksa ja Ranska
rikkovat budjettivakauteen vaadittavan 3 prosentin
kriteerin.
EU:n komissio päätti joulukuussa,
että Saksa ja Ranska saavat lisäaikaa vajeen
korjaamisessa vuoden 2005 loppuun saakka. Sopimuksen
mukaan niitä olisi pitänyt rangaista (mahdollisesti
suurilla sakoilla). Se, että ei rangaistu, että EU:ssa
säännöt eivät ole samat kaikille: suuret saavat
etuoikeuksia.
Siitä hyötyi myös tilastojaan
väärentänyt Kreikka: sekin sai lisäaikaa panna
"talonsa" kuntoon.
Kova euro
Vakaussopimuksen rikkomiset eivät
ole aiheuttaneet mitään yleistä taloudellista
ongelmaa oloissa, joissa euron arvo ei määräydy
taloudellisilla perusteilla.
USA:n dollari devalvoituu suhteessa
euroon, ja se on politiikkaa: USA devalvoi korjatakseen
omia budjetti- ja vaihtotasealijäämiään. Nykyoloissa
euro kestää kaikenlaiset EMU-synnit, kun dollarin
arvon alenee riippumatta siitä, mitä muut tekevät.
USA maksattaa sillä tavalla Irakin
sotaa muiden maiden kansantalouksilla.
Samalla mitataan Suomen EMU:un liittymisen todellinen
hinta. Jos työttömyys kasvaa, se on sitä itseään.
