Lopulla vuotta 1940 alkoi Suomessa monissa piireissä viritä toivo. Vuoden 1941 mittaan se paisui. 
Juhannukselta 1941 se toteutui: Natsi-Saksa lähti hyökkäämään Neuvostoliittoon, ”ja meidän nilkit perässä”, niin kuin Väinö Linna Lahtiseksi lausuu. Suomi pääsi akselivaltojen kyytiin. 
Tuon toivon ja unelman tietenkin ymmärtää. Taustana ja lähtökohtana oli talvisota, joka oli selitetty, julistettu, pyhitetty ja sen kautta koettu - ja edelleenkin, 2005!, selitetään, julistetaan, pyhitetään ja koetaan - Kristuksen kärsimysnäytelmän kaltaiseksi pyhäksi draamaksi, jossa Suomi on viaton ja neitseellinen, eli mitään ymmärtämätön, mitään tajuamaton, kuin karitsa joka teuraaksi viedään (ks. Raamattu, Jes. 53:7). 
Kesäkuun puolivälissä 1941 tilanne olikin sellainen, että - niin kuin perimätieto kertoo - ainakin Etelä- Pohjanmaalla piti miehet sitoa petäjiin, jotta eivät lähtisi liikkeelle ennen kuin Hitler antaa luvan, että ei siis tulisi varaslähtöä. 
Nyt 2005 on Suomessa hiukan samanlaista. 
Tilanne on tietenkin täydelleen erilainen kuin 1941: ei kai Suomessa kukaan ole nyt lähtemässä höökimään päin inhaa itää. Ilmassa on kuitenkin samanlainen odotuksen tunnelma kuin Runebergin Sven Tuuvalla: ”Hän kärsi kaiken vakaana kuin aina ennenkin, ja toivoi aikaa parempaa, - niin sota syttyikin.” 
Niin onkin taas kerran Suomen herrasväillä kova hinku ja hönkä lähteä. 
Tällä kertaa pitää päästä ja lähteä kriisinhallitsemaan. Kaikkinaiset upseerit ja muut militaarit kuopivat ja riuhtovat malttamattomina kuin nuoret oriit, joka eivät vielä ole päässeet tammaa maistamaan, ja heidän siviilikiimaiset töpinäjoukkonsa tärisevät lähtemisen ja pääsemisen kiimassa kuin metsästyskoirat: eikö jo päästä metsälle, jahtiin?
Mutta aivan samalla tavalla kuin 1941 ei Suomi voi nytkään lähteä minnekään yksin. Tarvitaan lähtölupa ja lähtölaukaus korkeammalta taholta. Se korkeampi taho on nyt EU. Mutta sen pitää ensin perustaa oma ”puolustus” (ketä, mitä vastaan?) ja Suomen sitten mennä siihen mukaan. 
Tämän ”puolustuksen” yksi peitenimi on ”kriisinhallinta”. Mutta miksi pitää EU:n lähteä siihen ns. kriisinhallintaan? 
Mihin tarpeeseen ja keiden tarpeisiin ovat ne nopean ”kriisinhallinta-” ja ”nopean toiminnan” joukot? 
Tämä kysymys on järkevä asettaa sen vuoksi, että ihmiskunnallahan jo ovat olemassa kriisinhallintamahti ja -voima ja kaikki mahdolliset ja tarvittavat nopean toiminnan joukot: nimittäin USA ja sen voittamaton armada. Mitä ihmiskunta enää muuta tarvitsee? Sillä USA on kaikkivaltias ja tietää kaiken. Niinpä se myös tietää - ja ainoastaan se tietää - missä on kriisi ja missä ei. Tarvitaanko USA: n armeijan lisäksi muita kriisinhallintajoukkoja? 
Jos nyt kumminkin myös EU:n pitää ruveta kriisinhallitsemaan, niin se voi johtua vain jostakin seuraavista kolmesta syystä: 
1. USA arvokoalitioineen on nääntymässä. Se ei kohta enää jaksa kriisinhallita maailmaa, vaan sille pitää mennä kaveriksi. EU haluaa mennä säälistä ja myötätunnosta USA:lle myötä- ja kanssakriisinhallitsijaksi, niin että USA-raukan ei tarvitse yksin kantaa maapallon ja ihmiskunnan kriisinhallitsemisen kohtuutonta ja musertavaa taakkaa; EU haluaa olla Kristoforos, Kristuksen kantaja ja auttaja, tai kuin Simon Kyreneläinen. Tämä pyyteetön apu on sitäkin tärkeämpää, kun USA:ta nyt viimeksi Irakissa avustaneet ja tukeneet maat yksi toisensa jälkeen (nyt jo Italia!) ovat hylänneet USA:n, niin että USA ja sen myötäcaudillo Iso- Britannia alkavat pian olla yksin kuin akselivallat kalliolla, niin kuin vanha kansa sanoi. 
2. USA:lla on maapallolla kriisinhallinnan monopoli. EU haluaa lopettaa tämän monopolin ja saada alalle aikaan vapaan kilpailun. EU haluaa päästä saaliille, osille ja osingoille sekin. 
3. EU on sitä mieltä, että USA koalitioineen kriisinhallitsee maapalloa sellaisella kammottavalla tavalla, että EU ei voi sitä moraalin, sivistyksen, kansainvälisen oikeuden ja järjen nimessä hyväksyä. EU on sillä kannalla, että maapallolla kyllä on kriisi, ja kauhea onkin, mutta vain yksi ja sen mukana kaikki. Ja se on se, että USA myötäjuoksijoineen kriisinhallinnan nimellä harjoittaa globaalia valtioterroria. Sen vuoksi pitää EU:n perustaa omat nopean toiminnan joukot. Sitä kautta EU nousee omalla sotavoimallaan taistelemaan USA:n sotavoimaa vastaan ja aloittaa ihmiskunnan vapaustaistelun ja intifadan USA:n harjoittamaa globaalia valtioterroria vastaan. 
Mikä näistä kolmesta vaihtoehdosta on oikea?