Kymmenisen vuotta sitten Suomessa oli, paremman väen keskuudessa, kova kiima ja soidin. Oli päästy Kekkosen ja muun Neuvostoliiton hirmuvallasta. Oli Suomen määrä ja vapaus lopultakin mennä "Eurooppaan".
"Euroopasta" ja siihen menemisestä koohotti Suomen matalaotsainen mutta sitäkin monimutkaisuusrajoitteisempi eliitti: kaikkinaiset eko-, trade- ja merkonomit, ns. elinkeinoelämän edustajat eli ns. asiantuntijat, filosofit, toimittajat ja muut kapitalismin pikku politrukit, kaikkien jakobsonien ja antoloitten enkelkuoro.
"Eurooppa" (Euroopastahan ne eivät tiedä mitään, eivät siitä myöskään, että Suomi on aina ollut Euroopassa) oli tälle isänmaan aivokermalle luvattu maa samalla tavalla kuin Kanaaninmaa muinoin israelilaisille. Israelilaiset pääsivät luvattuun maahan pakoon Egyptin, suomalaiset pakoon Kekkosen ja Neuvostoliiton orjuudesta.
Mooses laittoi israelilaisille lain taulut ja kaikkinaiset direktiivit. Samalla tavalla annettiin myös Maastrichtin sopimuksessa 1992 lain taulut. Maastrichtin laki onkin yhtä lailla sakea- ja seikkaperäinen kuin Mooseksen laki.
Maastrichtin laki ei kuitenkaan ole laki siitä, miten totella ja palvella Jahvea, vaan laki siitä, miten totella ja palvella kapitalismia ja sen tahtoa ja noudattaa kuuliaisuutta niin, että Euroopan Unionissa pannaan toimeen kapitalismi puhdas, yhteinen ja ideaalinen.
Niinpä täällä Suomessa sitten ollaankin onnelassa ja auvolassa, oltu kohta jo 10 vuotta. Poromiehet kuuliaisesti teurastavat porot niiden ohjeiden ja määräysten mukaan, jotka Brysselissä on laatinut joku kreikkalainen tai italialainen poronteurastusasiantuntijaju-ristikunta. Maanviljelijät nöyrästi kylvävät pellot niinä kylvöpäivinä, jotka on määrännyt Brysselissä joku espanjalainen ja ranskalainen viljankylvöjuristikunta sellainen, jonka erikoisalana on 60. leveysasteen pohjoispuolella sijaitsevien "alueiden" viljanviljely. Ja virkamiehet, isoimmasta pienimpään herranputsikkoon, alamaisesti noudattavat kaikkia niitä oikkuja ja mielijohteita, joita Brysselisssä sijaitseva politrukkikunta kaiken aikaa kaikkinaisen sihteeristönsä kautta ulkoerit-tää ja direktiivistää.
Ei ole ollut Suomessa milloinkaan niin suurta kuuliaisuuden, nöyryyden ja alamaisuuden määrää ja laatua kuin on nyt.
Toistahan se oli silloin kun Suomi oli Kekkosen ja Neuvostoliiton vallan alla. Silloin joutuivat esimerkiksi poromiehet teurastamaan porot ja maanviljelijät kylvämään pellot oman järkensä ja tietonsa mukaan: omin päin! Ylipäätään käy sanoa, että silloin suomalaiset olivat tuomitut olemaan vapaita, tuomitut olemaan subjekteja.
Nyt on Suomi vapaa tästä vapaana toimijana olemisen pakosta. Niinpä ei ole Suomella enää omaa rahapolitiikkaa. Eikä ole Suomella myöskään omaa Venäjän-politiikkaa eikä omaa Venäjää. Olemme onnelliset! Olemme vapaat!
Mutta: mikä on nyt 2003 se "Eurooppa", jossa tämä suuri onemme sijaitsee?
Eurooppa on USA:n piirittämä.
Katsokaamme karttaa. Tanska ja Norja ovat USA:n sankarillisia mutta rohkeita myötäsotijoita. Virosta taas alkaa "transatlanttisten" valtioiden eli USA:n vasallien ketju alas hamaan Bulgariaan. Tämä ketju on NKP:n ja Neuvostoliiton lahja, kuin kaulakoru, USA:lle, joka onkin sen mielihyvällä ottanut vastaan. Bulgariasta kaakkoon ovat Israel ja Irak, missä USA nykyään myös sijaitsee. Länteen mennessä ovat Berlusconia, Espanja ja lopulta Iso-Britannia. Sitten tulevatkin Tanska ja Norja.
Tämän vapauden ketjun ja kettingin sisällä ja kuristuksissa on Eurooppa.
Mutta onko mitään Eurooppaa enää? Jos on, niin kuristamallako se siis tapetaan? Minkä kannan te otatte, hei te kaikki silloiset Eurooppaan menijät ja siellä nyt olijat?

Hannu Taanila