Torstaina 11.3.2004 tuli kuluneeksi päivälleen kaksi ja puoli vuotta terrori-iskusta New Yorkin WTC:hen ja Washingtonin Pentagoniin ja tapahtui terrori-isku Madridissa. (Terroriksi ei saa sanoa sitä, että USA iskee esimerkiksi Afganistaniin tai Irakiin, ei myöskään Israelin tekemisiä.)

Tuona samana torstaina 11.3.2004 Nato piti tiedotustilaisuuden Riiassa. (Riikan julisti kaupungiksi saksalainen piispa Albert vuonna 1201; nyt se kuuluu USA:n "uuteen Eurooppaan".) Naton pääsihteeri, hollantilainen Jaap de Hoop Scheffer julisti siellä: "Ei ole enää Baltian ilmatilaa, vaan Naton ilmatilaa, ja Naton ilmatilaa tullaan valvomaan."

Tätä ennen olivat Baltian maat käyneet pikarippikoulun ja tenttineet Naton katekismuksen ja Nato-uskontunnus-tuksen. Rippikoulun päättäjäiset pidettiin Washingtonissa. Siellä kaikki rippikoululaiset - kurssillahan oli muitakin "uuden Euroopan" maita - konfirmaatioon valmisti "sivistyneen maailman" sotilaspastori George W. Bush.

Juhlallinen konfirmaatio, "sivistyneen maailman" yhteyteen ottamisen seremoniat, suoritettiin Brysselissä, Naton ikivanhalla maaperällä.

Kaikki tämä oli suomalaisen kannalta yhtäältä koomista, toisaalta traagista, melkeinpä kuvottavaa katsoa, kuunnella ja lukea. Näytti niin kuin siinä olisi ollut parvi viattomia ja mistään mitään ymmärtämättömiä neitsyitä, jotka ovat hurahtaneet johonkin uskonoppiin ja nyt antautuneet ja vihityt uskollisiksi morsiamiksi USA:n suureen haaremiin.

Mutta: turha on meidän suomalaisten sen enempää kikatella kuin säälitelläkään. Kaikki nämä USA:n uudet morsiamet ovat olleet vuosisatojen ajan sellaisissa mankeleissa, että Suomessa emme pysty kuvittelemaankaan. Lopullinen mankeli oli Neuvostoliitto ja sen NKP. Nämä USA:n uudet morsiamet ovatkin Neuvostoliiton ja NKP:n mankelitaiteen erityinen merkkituote ja lahja USA:lle. Tämä tarkoittaa, että Venäjä joutuu maksamaan kauan laskua Neuvostoliiton hirvittävästä typeryydestä.

Meidän suomalaisten kannalta asia on nyt niin, että Baltian maat ovat virallisestikin USA:n kontrollissa. Tämä asiaintila, joka "lisää turvallisuutta ja vakautta Itämeren alueella", on olemassa ja on tosiasia. Siihen pitää suhtautua kylmän rauhallisesti, ihan niin kuin A suhtautuu B:hen. Typerää ruveta moralisoimaan, typerää marmattamaan. Ja typerää alkaa ottaa pataljoonan murheita, meidän pienen Suomen. Meidän kuuluu ajatella omaa eloamme, omaa oloamme, omaa etuamme.

Mutta mikä on tässä asiassa meidän oma etumme? Tästähän meillä kaiken aikaa puhutaan, tai ainakin pitäisi puhua. Itse olen sitä mieltä, että isänmaan kaikkinaisten etujen mukaista on, että Suomi ei millään tavalla mene Natoon.

Suomessa on kuitenkin paljon arvovaltaisia ihmisiä, jotka hartaasti odottavat, että Naton pääsihteeri voisi joskus Suomessakin julistaa: "Ei ole enää Suomen ilmatilaa, vaan Naton ilmatilaa, ja Naton ilmatilaa tullaan valvomaan."

Yksi tämän toivonliiton suuria hahmoja on kansanedustaja Liisa Jaakonsaari (sd). Hän on eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja ja suomalaisten Natoon-menijäin todellinen Hurja-Hilja. Häneen verrattuna Paavo Lipponen ei ole enää mitään, jos sitäkään. Jaakonsaarella on mahtava taustatuki: Helsingin Sanomat ja Yleisradion TV 1 (ennen muita Jarmo Mäkelän sunnuntaiaamuinen ohjelma "Maailmanpyörä", jota jokaisen järkevän suomalaisen ehdottomasti pitää katsoa, jotta tulisi tietämään, missä ne jo menevät ja minne ne meitä vievät, tai tahtovat viedä.)

Enemmän kuin jaakonsaaria ja muita uskovaisia meillä kuitenkin on ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että ei Suomea Natoon. Tämä porukka - "kansa" - on enemmistönä kaikissa mielipidetiedusteluissa. Näyttäisi siis olevan selvää, että jos asia poliittiseksi kiistaksi menee, niin "kansa" voittaa.

Mutta: 1) Natoon mielijäin kannalta on välttämätöntä, että tätä asiaa ei päästetä poliittiseksi kiistaksi, niin että esimerkiksi eduskuntavaaleissa tämä "teema" tulisi ratkaisevaksi ja että asiasta todellakin keskusteltaisiin. Ja: 2) Tällä porukalla on valta estää asian pääseminen oikeaan julkiseen, avoimeen ja oikeudenmukaiseen keskusteluun. Ei "kansa" tässä mitään voi. Sillä: 3) Tällä porukalla on käytössään sekä media, laidasta laitaan, että virkamiesten suuri pimeä muuri. Tämän asian nimi on hegemonia. "Kansalaisten enemmistö" on sitä vastaan aina alakynnessä.