EU:n perustuslakiluonnos on hylätty, ja hyvä niin. Ei ole mahdollista, että hylätty teksti nousisi kuolleista. 

Perustuslakiluonnokseen oli kirjoitettu kahdenlaiset sotilaalliset artiklat: ns. turvatakuut puolustustarkoituksiin ja ns. pysyvä rakenteellinen yhteistyö hyökkäystarkoituksiin. Huolimatta siitä, että perustuslaki on hylätty, meillä jatketaan EU:n hyökkäysjoukkoina käytettävien taisteluosastojen varustelua ja uudenlaisten palkkasotilaiden koulutusta ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. 

Puolustus ja turvatakuut 

Perustuslain viimeisimmän version I osan artiklaan 41.7 oli kirjoitettu sotilaalliset turvatakuut seuraavalla tavalla: ”Jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan mukaisesti. Tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen.” Tämä artikla oli selvästi puolustuksellinen: ”jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi”. Viittaus YK:n peruskirjaan koskee oikeutta puolustautumiseen - mutta ei velvoita avunantoon. Tiettyjen jäsenvaltioiden politiikan ”erityisluonteen” kirjaaminen oli Suomen panos artiklan sisältöön, ja se voidaan tulkita muiden epäsuoraksi liittoutumattomuuden tunnustamiseksi. Maat päättävät itse, millaista apua ne antavat, eikä avun tarvitse välttämättä olla sotilaallista. Artikla jatkuu: ”Tämän alan sitoumusten ja yhteistyön on oltava Pohjois-Atlantin liiton puitteissa tehtyjen sitoumusten mukaisia, ja Pohjois- Atlantin liitto on jäseninään oleville valtioille edelleen niiden yhteisen puolustuksen perusta ja sitä toteuttava elin.” EU on tätä kautta sotilaallisesti täysin Nato-yhteensopiva, ja käytännössä turvatakuut lunastettaisiin Naton kautta.

Kokoomuksen Nato-kiima

Liittovaltion rakentamisen suomalaisille asianajajille eli kokoomuksen johtajille perustuslain kaatuminen oli takaisku. Kuollut perustuslaki ei ole elvytettävissä. Siksi kokoomuslaiset ryhtyivät suoraan toimintaan ja vaativat Suomea liittymään Natoon. Esiintyy muka turvallisuusvajetta. 
Kokoomuslaiset eivät kerro, millaisesta vajeesta on kysymys. 

Rakenneyhteistyö on hyökkäystä 

Periaatteessa EU:n turvatakuut ovat ongelma kansamme arvostaman sotilaallisen liittoutumattomuuden näkökulmasta. 
Perustuslain hylkäyksen ansiosta ongelma ratkesi, kun EU:ta itseään ei voida tulkita sotilasliitoksi. Käytännössä paljon suurempi ongelma onkin perustuslain I osan artikla 41.6 pysyvästä rakenteellisesta yhteistyöstä: ”Jäsenvaltiot, joiden sotilaalliset voimavarat täyttävät korkeammat vaatimukset ja jotka ovat tehneet keskenään tiukempia sitoumuksia tällä alalla suorittaakseen vaativampia tehtäviä, aloittavat unionin puitteissa pysyvän rakenteellisen yhteistyön. Tähän yhteistyöhön sovelletaan III-312 artiklaa. Yhteistyö ei vaikuta III-309 artiklan määräysten soveltamiseen.” 
Vaikka perustuslakia ei hyväksytty, tätä pysyvän rakenteellisen yhteistyön ja EU:n militarisoimisen artiklaa pannaan kuitenkin täytäntöön! Federalistit militarisoivat unionia kansojen mielipidettä kuulejoukkoja,matta, ja tässä merkityksessä myös Suomen poliittinen eliitti kuuluu liittovaltion asian ajajiin. 

Artikla III-309 

Artiklassa oli lueteltu ne tehtävät, ”joiden yhteydessä unioni voi käyttää siviili- ja sotilasvoimavaroja” ja joihin osallistuminen ei riipu siitä, onko jäsenvaltio mukana pysyvässä rakenteellisessa yhteistyössä. Luettelo unionin sotilasresurssien käyttötarkoituksista on seuraavanlainen: yhteiset toimet aseidenriisunnan alalla, humanitaariset ja pelastusjoukkojen tehtävät, neuvonta ja tuki sotilasasioissa, konfl iktinesto- ja rauhanturvaamistehtävät, taistelujoukkojen tehtävät kriisinhallinnassa, rauhanpalauttaminen ja konfl iktin jälkeinen vakauttaminen mukaan luettuina. Kaikkein vaativimpia tehtäviä ovat taistelujoukkojen tehtävät kriisinhallinnassa, rauhanpalauttaminen eli hyökkäyssota mukaan luettuna. 

Artikla III- 312 

Yksityiskohtaiset määräykset pysyvästä rakenteellisesta yhteistyöstä ovat hylätyn perustuslain III osassa. Sen mukaan niiden maiden, jotka eivät heti alussa osallistu hyökkäysjoukkojen perustamiseen, on myöhemmin mukaan tullessaan täytettävä tietyt vaatimukset. Sitä tarkoitetaan artiklassa I-41.6, kun puhutaan jäsenvaltioista, ”joiden sotilaalliset voimavarat täyttävät korkeammat vaatimukset ja jotka ovat tehneet keskenään tiukempia sitoumuksia tällä alalla suorittaakseen vaativampia tehtäviä”. ”Vaativammat” tehtävät ovat sotaa. 

Pöytäkirja 23 

Hylätyn perustuslain liitteenä oleva pöytäkirja numero 23 on varsinainen EU:n militarisoimispöytäkirja.
Toisin kuin perustuslakiin kirjatuilla julistuksilla siihen liitetyillä pöytäkirjoilla on täysi lain voima. Tämän pöytäkirjan mukaan jäsenmaat sitoutuivat muun muassa: 
”a) osallistumaan tiiviimmin puolustusvoimavarojensa kehittämiseen kehittämällä kansallisia voimavaratarjouksiaan ja osallistumalla tarvittaessa monikansallisiin joukkoihin...” ja 
”b) siihen, että niillä on viimeistään vuonna 2007 valmiudet antaa käyttöön, joka kansallisesti koottuna tai osana monikansallisia joukkoja, suunniteltuihin tehtäviin kohdennettuja taistelujoukkoja, jotka on taktisella tasolla koottu taisteluosastoiksi...” 
Näistä sitoumuksista on peräisin Suomen hallituksen tarve kasvattaa sotamenoja, koota suomalaisista palkkasotilaista nopeiden iskujen taistelujoukkoja ja muuttaa rauhanturvalakia niin että voidaan hyökätä EU:n operaatioissa tarvittaessa myös laittomasti ilman YK:n lupaa. Synkkä totuus on, että siltä osin kuollut perustuslaki elää.