Presidentti Jacques Chirac ja pääministeri Lionel Jospin tekivät ennen viime vuoden parlamenttivaaleja sopimuksen siitä, miten - vaalituloksista riippumatta - järjestetään Ranskan edustus EU:n perustuslakikonventissa.

Oikeisto sai konventin puheenjohtajuuden (Valéry Giscard d´Estaing) ja demareille annettiin Ranskan hallituksen edustajan paikka (Pierre Moscovici).

Sopimus ei pitänyt

Kun Saksa vaihtoi lokakuussa konventtiedustajakseen ulkoministeri Joschka Fischerin, Ranska teki pian saman tempun: se vaihtoi marraskuussa edustajakseen uuden oikeistohallituksen ulkoministerin Dominique de Villepinin. Sen johdosta Ranskan kaikki kolme maakohtaista edustajaa (yksi hallituksesta, yksi kansalliskokouksesta ja yksi senaatista) ovat oikeistopuolueista, jotka saivat vaaleissa vain 30 % äänistä. Niin ollen 70 prosentilla ranskalaisäänestäjiä ei ole konventissa lainkaan edustusta. Epätasapainoa täydentää se, että maakohtaisen kiintiön ulkopuolelta sekä Valéry Giscard d´Estaing että ranskalainen EU-komissaari Michel Barnier ovat oikeistolaisia. Konventti on epäedustava myös monien muiden maiden osalta. Konventista syrjäytetty Pierre Moscovicilta kysyttiin lehtihaastattelussa, onko hyvä vai huono asia se, että monien jäsenmaiden hallitusten edustajat ovat nyt ulkoministereitä. - Se vahvistaa vastaansanomattomalla tavalla konventtia. Se todistaa, että hallitukset ottavat tämän yrityksen täysin tosissaan. Se kertoo, että Euroopan tulevaisuudesta päätetään siellä. - Hallitukset, jotka ovat edustettuina konventissa, eivät voi estää sen konsensuksen toteutumista, jonka konventti mahdollisesti tuottaa, hän jatkoi. Vaikka saksalais-ranskalainen yhteistyö on taas voimissaan ja nämä maat ovat päässeet yhteisymmärrykseen vaatimuksesta yhteiseksi puolustukseksi sekä laki- ja järjestysasioiksi, Moscovici ennustaa ongelmia konventin siirtyessä päättämään institutionaalisista kysymyksistä eli uudesta vallanjaosta. Saksa uskoo yhteisömetodiin ja liittovaltioon, kun taas Ranska on perinteisesti ollut enemmän hallitusten välisellä linjalla.

Suomen uusittava johtopäätöksensä

Suomi on konventissa aliedustettuna verrattuna muiden maiden poliittisesti vahvaan edustukseen. Se ei ole Suomen etu. Toisaalta poliittinen eliittimme pakoilee vastuuta. Se pelkää perustuslain tuloa, koska kansa ei ole tottunut liittovaltioajatukseen ja saattaa puolustaa maan itsenäisyyttä ja täysivaltaisuutta. Siksi asia yritetään Suomessa vaieta ja vaientaa. Se onnistuu median myötävaikutuksella. Meiltä uupuu vapaa tiedonvälitys. Poliitikkojen olisi otettava vastuu EU:n perustuslain säätämisestä Suomelle.

Konventista syrjäytetyn Pierre Moscovicin (kuvassa) mukaan perustuslain tapaisista asioista päätetään normaalisti hallitusten välisessä konferenssissa (HVK), mutta nyt on HVK käynnistynytkin konventin sisälle. Federalistien tavoitteena on saada aikaan sellainen luonnos perustuslaiksi, että tekstiä ei enää konventin jälkeen avata muutoksille. Jos Suomen eduskunta haluaa sanoa sanansa EU:n perustuslakiin, siihen on otettava kantaa ennen vaaleja. Huhtikuussa eduskuntavaalien jälkeen juna meni jo.

Myös Kreikka liittyi tammikuussa niiden maiden (Saksa, Ranska, Espanja, Belgia) joukkoon, jotka ovat vaihtaneet konventtiedustajakseen ulkoministerin. Georges Papandreou (kuvassa) rupeaa edustamaan konventin politbyroossa EU:n puheenjohtajuutta, jonka tehtävä on huolehtia siitä, että konventista tulee ulos mahdollisimman valmis perustuslaki Tessalonikin huippukokoukseen ensi juhannukseksi. Ruotsin ja Italian edustajina konventissa ovat varapääministerit, muiden maiden edustajina ministerit tai entiset komissaarit. Vain Suomea edustaa tutkija. Monet hakijamaatkin vaihtoivat tammikuussa edustajakseen ulkoministerin.

Prodi ja Penelope

EU:n pääkomissaari Romano Prodi jatkaa linjalla, joka vie hänen komissiotaan kohden poliittista tuhoa. Prodi valmistelutti komission lakimiehillä - salaa komissaareiltaan - luonnoksen EU:n perustuslaiksi. Projektin koodinimi oli "Penelope". Kun esitys julkistettiin, useimmat komissaarit irtisanoutuivat paperista. Se oli uusi takaisku Prodin arvovallalle, josta ei vanhaa perua ollut enää paljon jäljellä. Prodi taistelee perustuslakikonventissa komission vallan lisäämisen puolesta taistelua, jonka hän häviää. Komissiolle asetetaan tavalla taikka toisella institutionaalinen päällystakki. EU:n perustuslaista vastuun ovat ottaneet jäsenmaiden poliittiset eliitit. Ne eivät anna perustuslakiasiassa aloitetta komission virkamiehille. Prodin Penelope-projekti merkitään konventissa tiedoksi, ja se siitä. Asiaa saattaa tosin yrittää selittää parhain päin Helsingin Sanomien pääkommentaattori Aleksander Stubb, Suomen maksama mies Prodin esikunnassa. Paavo Lipponen, joka ajaa Suomen nimissä EU:hun - arveluttavalla tavalla - vahvaa komission valtaa ja tekee sitä kautta EU:sta liittovaltiota, on jäämässä konventissa häviäjien puolelle. Muodollisesti varmaan vahvistetaan kaikkien kolmen EU-instituution (neuvosto, komissio ja parlamentti) valtaa, mutta tosi asiassa varmaankin supistetaan komission valtaa.