Julkaisemme seuraavassa otteen meppi Esko Seppäsen joulukuussa ilmestyvästä kirjasta "Perustuslaki. Nyt?". Kirjassa tarkastellaan myös sitä, miten EU:ta militarisoidaan uuden perustuslain kautta. Suomea vie Natoon EU-jäsenyyden logiikka, halusimmepa sitä tai emme. Poliittinen eliittimme ei osaa olla kansan puolella. Kirja lähetään joulukuussa kaikille lehtemme tilaajille.

"Suomi on liittoutunut"

Pääministeri Paavo Lipposen mukaan "me olemme liittoutuneet liittyessämme EU:n jäseneksi". Siinä hengessä Lipposen I hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa (hutva) hyväksyttiin salainen päätös, jonka mukaan diplomaatit ja sotilaat saavat viedä Suomen niin lähelle Natoa kuin mahdollista ilman että joudutaan Naton (tai WEU:n) 5. artiklan piiriin. Sitä rajapyykkiä ylittämättä Suomesta tehdään Nato-yhteensopiva. Lipposen II hallituksen ohjelmaan otettiin NATO-optio: Suomi on liittoutumaton vain "vallitsevissa oloissa". Edellisestä hallitusohjelmasta poiketen Suomen turvallisuuspolitiikan perustana ei ole enää "itsenäinen puolustus", vaan "uskottava puolustuskyky". Itsenäisyys ei ole uskottavaa. Kun Helsingin Sanomissa haastateltiin puolustusministeriön ylijohtajaa Pauli Järvenpäätä, tämä tiesi kertoa, että Euroopan liittoutumattomille maille oli ehdotettu Naton liitännäisjäsenyyttä. On vaikea kuvitella, mitä se pitäisi sisällään enemmän kuin missä jo ollaan mukana - paitsi 5. artiklan. Lehden mukaan "Suomen poliittinen ja taloudellinen tilanne, lainsäädäntö, puolustuspolitiikka, asiakirja- ja henkilöturvallisuus sekä sotilaallinen yhteistoimintakyky täyttävät jo selkeästi Naton asettamat ehdot. Niiden puolesta Suomi kelpaisi Naton jäseneksi vaikka heti." Jäsenyyden tiellä on yksi este: suomalaiset eivät näytä haluavan sitoa maatamme Naton kautta sotiin ja konflikteihin vierailla mailla. Gallupeissa jäsenyyttä kannattaa vain viidennes kansasta. Siksi asiasta ei haluta järjestää kansanäänestystä. Puolustusministeri Jan-Erik Enestam, joka liittyisi Natoon vaikka henkilöjäsenenä, jos se olisi mahdollista, sanoo, että "Nato-ratkaisu ei ole tarpeeksi suuri kansanäänestykseen". Kuitenkin kysymys on sodasta ja rauhasta. Jotta kansa saataisiin muuttamaan mielipiteensä, poliitikkojen pitää kääntää ihmiset Naton puolelle. Siihen tarkoitukseen käytetään puolueuskollisuutta; sitä, että ihmiset eivät ajattele itse vaan antavat ammattipoliitikkojen ajatella puolestaan. Vain puolueuskollisuuden varjolla poliitikot saavat viedyksi loppuun Suomen natottamisen. Liittoutumattomuuden Suomi menettää käytännössä EU:n kautta, ikään kuin itsestään. Suomen vie Natoon EU-jäsenyyden logiikka. EU:n perustuslakiin kirjoitetaan yhteisen puolustuksen tarve. Puolustusvoimain komentaja Juhani Kaskeala sanoo siitä, että "näillä näkymin yleisin käsitys tuntuu olevan, että EU-maiden yhteinen puolustus voi toteutua vain kaikkien jäsenvaltioiden Nato-jäsenyyksien kautta".

Suomi Natoon?

Vuoden 2003 eduskuntavaalien jälkeen Lipposen III-hallitukseen pääsevät vain ne puolueet, jotka kannattavat Suomen liittymistä Natoon ja ovat valmiita taistelemaan kansalaismielipidettä vastaan. Sillä tavalla erotetaan jyvät akanoista, paitsi että akanoita ei jää jäljelle. Kaikki puolueet haluavat hallitukseen, vaikka se veisi kansan Natoon. Hallituspuolueet, joiden johtajien pitää ennalta salaa hyväksyä Nato-jäsenyys, valmistelevat hallitusohjelman. Siinä päätetään tehdä selvitys Nato-jäsenyyden eduista ja haitoista. Tiedetään sen selvityksen tulos: töpseli seinään ja heti! Jos pidetään Suomi itsenäisenä ja liittoutumattomana, saamme itse päättää sodasta ja rauhasta. Turvallisempaa olisi kantaa vastuu vain omista tekemisistä. Nato-jäsenyys pakottaa vastaamaan myös muiden tekemisistä.

Sotaväki natottuu

Runsaasta 30 suomalaiskenraalista 3 toimii jo Suomen ulkopuolella erilaisissa ylikansallisissa esikunnissa. Esimerkiksi prikaatinkenraali Olli-Matti Multamäki toimii USA:n terrorismin vastaisen sodan komentokeskuksessa Floridassa edustaen Suomea siinä Afganistanin sotaan osallistuvien USA:n liittolaismaiden joukossa, joka kenraalimme mukaan saa USA:ssa "salaista tietoa terrorisminvastaisesta taistelusta". Salaista tietoa jaetaan vain liittolaisille. Suomesta on ollut perinteisissä rauhanturvatehtävissä lähes 40000 henkilöä. Rauhanturvaamista on tehty aina YK:n mandaatilla ja kaikkien konfliktin osapuolten pyynnöstä. Rauhaanpakottaminen eli "terästetty rauhanturvatoiminta" on eri asia. Se on myös sotaa ja hyökkäystä. Sitä varten on Suomi perustanut erityisvarusteltavat valmiusjoukot, joihin koulutetaan varusmiehiä Porin Prikaatissa Säkylässä. Heistä tulee reserviläisiä, joista poimitaan suomalaiset rauhaanpakottajat vapaaehtoisuuden pohjalta. Ennen pitkää Suomessa alustetaan keskustelu palkkasotilaiden tarpeesta vastaamaan "kansainvälisistä velvoitteistamme". Suomen liittoutumattomuus on sitä, että reserviläisarmeijan liikekannallepanotapa on edelleen salainen. Sen sijaan rautaa rajoille hankittaessa uuden tavaran pitää olla täysin Nato-yhteensopivaa. Niin on ollut pitkään, mutta asia kirjattiin ensimmäisen kerran julki vasta Lipposen hallituksen vuoden 2003 budjettiesitykseen. Sotaväkien Nato-yhteensopivuutta Naton järjestelmiin testataan yhteisissä sota- (eli rauhankumppanuus)harjoituksissa. Ensimmäinen sellainen harjoitus (Nordic Peace) Suomen maaperällä toteutettiin syyskuussa 1999. Sitä varten oli Suomen lakia kaikessa hiljaisuudessa muutettu niin, että ulkomaiset sotilaat saavat harjoitella sotaa myös Suomessa. Mukana oli Nato-sotilaita ja helikoptereita Tanskasta ja Norjasta. Kun WEU testasi ensimmäisen kerran kriisinhallinnan sodanjohtojärjestelmiä ja Naton resurssien käyttöä CMX/CRISEX-esikuntaharjoituksessa, Suomi oli heti mukana, vaikkei se - liittoutumattomana maana - ollut Länsi-Euroopan sotaliiton WEU:n jäsen. Sillä linjalla on jatkettu, ja mukana oltiin myös CME 02-esikuntaharjoituksessa, joka pantiin toimeen EU:n johdolla ilman Natoa. Harjoiteltiin EU-johtoista sotaa ilman YK:n mandaattia.

Kriisinhallinta on EU:n militarisoimista

Suomalaiset varusmiehet ovat käyneet Naton operoimassa maasotaharjoituksessa Puolassa. Suomessa taas on tyhjennetty länsirannikolta Vaasan ja Oulun varuskunnat. Ne on tyhjennetty vieraiden joukkojen tulla? Suomen sotalaivat ovat käyneet antamassa tulitukea maihinnousuharjoituksissa Nato-maiden rannikoilla. Nato on antanut Suomelle listan niistä 26 kauppalaivasta, jotka se toivoo Suomen antavan "tarvittaessa" käyttöönsä - vaikka olisi niillä kriisitilanteissa käyttöä omastakin takaa. Suomen sijaintihan on merenkulkumerkityksessä umpiperä. Ilma-aseeseen liittyen Suomen Horneteilla on harjoiteltu sotaa Nato-maiden ilmatilassa monissa maissa. Elokuussa 2001 ensimmäisen kerran Suomen ilmatilassa harjoiteltiin Nato-sotaa, kun englantilaisia hävittäjiä ulkoilutettiin Lapissa. Lentäjät oppivat ilmailuenglantia, ja koneilla harjoiteltiin ilmatankkausta. Mihinkähän tarkoituksiin suomalaiset sitä tarvitsevat? Meillä on jo kaikkien satamien ja lentokenttien säiliöihin vaihdettu Nato-yhteensopivat bensiinit ja kerosiinit. Ilmatankkausta tarvitaan pitkillä sotalennoilla niissä tehtävissä, joita varten Suomi varustaa 4-8 Hornetille yhteistyökyvyn EU:n kriisinhallintatehtäviin? Kun Norjan Ålesundissa pidettiin keväällä 2002 pohjoismaiden ja Ison-Britannian puolustusministereiden kokous, siellä päätettiin yhteispohjoismaisesta, Suomen johtamasta 4000-5000 miehen kriisinhallintaprikaatista. Se voidaan lehtiuutisen mukaan lähettää sotiin EU:n, YK:n tai ETYJ:in mandaatilla. Oli alettu oikoa mutkia suoriksi! Suomihan ei saa lähteä rauhanturvalakimme mukaan sotimaan EU:n mandaatilla, mutta siihen varustaudutaan. Poliittinen eliitti joutuukin sen takia pähkäilemään lainmuutoksen kanssa. Kun rauhaanpakottaminen saatiin lailliseksi, YK:n mandaattipakon poistaminen on vuorossa seuraavaksi. Varmaan vedotaan siihen, että Ruotsikin on poistanut.

Vieraita joukkoja Suomeen

Kun Suomessa oli käynyt joukko Naton korkea-arvoisia upseereita sopimassa ns. isäntämaatuesta, Helsingin Sanomat otsikoi keväällä 2002 isosti, että "Suomi varautuu ottamaan Naton joukkoja vastaan". Oli sovittu, että Suomi selvittää vuoteen 2004 mennessä, mitkä lentokentät ja satamat voidaan "tarvittaessa" antaa Naton käyttöön. Nämä neuvottelut vieraiden joukkojen sijoittamisesta Suomeen olivat puolustusvoimain komentajan Juhani Kaskealan mukaan "luonteeltaan täysin tekniset, eikä niissä ollut mitään politiikkaa"! Olisiko politiikkaa se, että Suomeen ollaan hankkimassa - yhteispohjoismaisia - taisteluhelikoptereita, joita ei tarvita Suomen puolustamiseen vaan suomalaisten sotilaiden totuttamiseen taistelutehtäviin ulkomailla? Kun Nato hyväksyi Washingtonin kokouksessa uusiksi jäsenikseen Puolan, Unkarin ja Tshekinmaan, se laajeni Euroopassa itään, kohden Venäjän rajoja. Venäjälle ei annettu sen pyytämiä takeita siitä, että uusiin jäsenmaihin ei sijoiteta ydinaseita. Niiden suhteen toimitaan kuten Norjan kanssa: ydinaseille valmistellaan suojat ja laukaisualustat, mutta rauhan aikana niitä ei näihin maihin sijoiteta. Ne ovat kuitenkin tuotavissa paikalleen parissa tunnissa. Politiikkaa on viimeistään se, että jos/kun liitytään Natoon, Suomen on rakennettava Naton ydinaseille suojat ja laukaisualustat. Se tekisi Suomesta Naton (ja EU:n) etuvartioaseman suhteessa Venäjään, joka maalittaisi omat ydinaseensa torjumaan ensi-iskua Suomen maaperältä. Tämä on politiikkaa siitä näkökulmasta, että politiikalla pitäisi tuottaa turvallisuutta eikä turvattomuutta. Nato asettaa uusille jäsenille kaksi vaatimusta. Toinen on se, että poliitikot johtavat armeijaa. Siitä ”demokratiasta” voidaan lipsua vain, jos USA:n turvallisuusetu niin vaatii. Toinen on se, että uuden jäsenen on oltava täyssolidaarinen muille. Itse liittymissopimus ei ole pituudeltaan kuin 8-10 liuskaa. Se riittää. Muu natotus perustuu solidaarisuuteen; siihen, että asioista sovitaan ystävien kesken. Asiat eivät sitten enää ole vain maanpuolustusta vaan myös valmistautumista hyökkäyksiin.

Poliittinen yhteensovitus

Suomen natotus käynnistyi Naton PfP-rauhankumppanuusohjelman mukaan. Se on jatkunut euroatlanttisessa kumppanuusneuvostossa (EAPC), ja sen jäsenyyteen liittyen Suomella on diplomaattinen edustusto ja suurlähettiläs Naton päämajassa Brysselissä. Mukana ovat myös ne entisten reaalisosialismin maat, joiden yhteistyöelimenä Naton kanssa oli ennen Pohjois-Atlantin yhteistyöneuvosto (NACC). Länsi-Euroopan (lue: WEU:n, EU:n) puolustusmateriaaliyhteistyössä (WEAG) Suomi on ollut tarkkailijajäsen toisin kuin aidosti liittoutumaton Irlanti. Tavoite on täysjäsenyys. WEAG:n kautta sen jäsenmaat ja Nato saavat luettelon maa-, meri- ja ilmavoimiemme kaikkein yksilöidyimmistäkin materiaalihankkeista, ja Suomen hankinnoista tehdään 15 % tätä kautta. Vielä tärkeämpää on osallistuminen puolustuksen "eurooppalaiseen" tutkimus- ja kehittämistoimintaan, johon pienet maat antavat - mutta suuret Nato-maat eivät anna - tietojaan viimeisen päälle. Se tapahtuu WEAO:n (West European Armament Organisation) kautta, jossa tavoitteena on luoda yleiseurooppalainen tutkimussolu. Sitä seuraava vaihe on Euroopan varusteluviraston (European Armaments Agency) perustaminen, jota mahdollisesti rahoitettaisiin EU:n budjetista. Yhteisen asevarustelun kautta ollaan matkalla kohden Natoa. Suomen Nato-jäsenyys olisi kansanarmeijan loppu ja asevelvollisuusarmeijan lopun alku. Meillä maanpuolustus on tullut yleisen asevelvollisuuden ansiosta halvaksi, mutta uudet Nato-tehtävät jouduttaisiin rahoittamaan sosiaaliturvan ja koulutuksen lisäleikkauksin. Ei ole ilmaista sotaliiton jäsenyyttä.

Käsitys Suomen puolustamisesta muuttuu

On näköpiirissä, että Suomen puolustusstrategia määritellään seuraavalla eduskuntakaudella uudelleen. Ei ehkä enää varauduta puolustamaan koko maata. Varaudutaan sen sijasta EU:n (ja Naton) tehtävien ja operaatioiden suorittamiseen. Uusiin tehtäviin varaudutaan uusin asein, muun muassa taisteluhelikopterein. Maanpuolustuksen asemasta keskitytään panemaan toimeen EU:n antamia tehtäviä.