Niin tehdään sekä 1) kollektiivisten Nato-yhteensopivien puolustuksellisten turvatakuiden artiklalla että 2) kriisinhallinnan nimikkeen alle otetuilla yhteisen hyökkäyksen artikloilla.

Maa, jolla on automaattinen puolustusvelvoite muiden maiden kanssa ja joka hyökkää laittomasti kolmansiin maihin yhdessä aseveljiensä kanssa, ei ole sotilaallisesti liittoutumaton.

Suomea valmistellaan Naton poliittiseen jäsenyyteen. Meitä natotetaan. EU:n iskujoukkoihin osallistumisen kautta Suomi vedetään mukaan myös Naton iskujoukkoihin. Koko tässä asiassa kysymys on viime kädessä EU:n Nato-yhteensopivista taistelujoukoista eikä EU:n omista joukoista!

Julkisessa keskustelussa EU:n puolustus ja hyökkäys limittyvät ja lomittuvat toistensa kanssa.

Puolustusta tehdään omalla maaperällä. EU:n perustuslakiin on kirjattu hyökkääjän torjumiseksi kollektiiviset turvatakuut.

Ongelma on, että 19 jäsenmaata 25:stä on sitoutunut vastaaviin turvatakuihin Natossa ja on alistanut joukkonsa siinä tarkoituksessa Naton sodanjohtoon ja komentoon. EU:n turvatakuut lunastetaan Naton resursseilla, mutta USA ei anna Nato-turvatakuita sotaliittoon kuulumattomille maille. On siksi perusteltua luulla, että USA vaatii ennen pitkää kaikkia EU-maita liittymään Natoon.

EU:n perustuslain hyökkäysartiklat on kirjattu kriisinhallinnan nimikkeen alle. Ne pitävät sisällään rauhaan pakottamisen ja joukkojen käytön "kaikkein vaativimpiin tehtäviin" (sotiin!).

Sellaisiin operaatioihin valmistautumiseksi EU-maat tekevät perustuslakiin kirjattua rakenneyhteistyötä, johon liittyy niin ikään perustuslakiin kirjattu sitoumus lisätä jatkuvasti varustelumenoja.

Ranska, Englanti ja Italia ideoivat EU:lle nopean toiminnan iskujoukot, joita kutsutaan taistelujoukoiksi (battle troops) ja jotka nämä maat antavat EU:n käyttöön jo vuonna 2005.

Sen jälkeen, ja jo ennen kuin uusi perustuslaki on hyväksytty, jäsenmaat ovat sitoutuneet sen sotilaallisiin velvoitteisiin asettamalla sotilaalliset tavoitteet (headline goals) vuoteen 2010 saakka. Niihin kuuluu, että EU kokoaa 13 noin 1 500 sotilaan taisteluyksikköä, jotka jäsenmaat ovat sitoutuneet lähettämään sota-alueille 5-15 päivässä.

Natossa kootaan samanlaisia iskujoukkoja. Käytännössä kyseessä ovat samat sotilaat. USA:n Nato-lähettiläs Nicholas Burns sanoo, että myös "Suomi on tervetullut Naton nopean toiminnan joukkoihin".

Tähän liittyen Vanhasen hallitus on – ilman eduskunnan päätöstä – sitoutunut kouluttamaan ja antamaan EU:n käyttöön kaksi palkkasotureista koostuvaa taistelujoukko-osastoa vuoteen 2007 mennessä.

Ns. joukkojenluovutuskokouksessa Brysselissä 22.11.2004 Suomi sitoutui varustamaan toisen joukon yhdessä Nato-maiden Saksan ja Hollannin ja toisen yhdessä Ruotsin ja Norjan kanssa. Suomen ei ollut pakko mennä mukaan. Irlanti, Kypros, Malta, Slovakia, Tanska ja Viro eivät tässä vaiheessa antaneet joukkoja EU:n käyttöön.

Suomessa sanotaan, että operaatioihin osallistumisesta päätetään Suomessa joka kerta erikseen. Unohdetaan automatiikka, jonka puolustusvoimain komentaja Juhani Kaskeala ilmaisee näin: "On kuitenkin muistettava, että EU:n neuvoston yksimielinen päätös nopean toiminnan joukkojen käytöstä sitoo jo tosiasiallisesti päivystävään taisteluosastoon kuuluvat maat operaatioon. Yhteisesti päätetystä operaatiosta vetäytyminen romuttaisi täysin unionin nopean toiminnan joukkojen käyttöperiaatteen."