Kaksi EU-maata on nyt sanonut ylikansalliselle perustuslaille EI. Yksikin olisi riittänyt. Perustuslaki piti hyväksyä sellaisenaan yksimielisesti. 

Ranskan äänestys ratkaisi 

EU:n perustuslaki on eliittien projekti; alkaahan se sanoilla: ”HÄNEN MAJESTEETTINSA BELGIAN KUNINGAS…” Toisin kuin Suomen perustuslaissa valta ei tässä laissa kuulu kansalle, vaan se siirretään ylikansalliseen päätäntään isoille maille. Ei sitä paitsi ole mitään EU-kansaa, eikä kansanvalta – eli demokratia – ole niin ollen EU:ssa mahdollinen. 

EU:n perustuslaki on valmisteltukin epädemokraattisesti. Konventti, joka kirjoitti sen ensimmäistä osaa puolitoista vuotta, oli epäedustava. Perustuslain kolmatta eli laajinta osaa se ei valmistellut lainkaan, vaan se tuli jostakin; eikä kukaan vielä tänä päivänä tiedä, mistä. Ei-mistään, sanoo toisaalla tässä lehdessä sen kirjoitusvastaavana toiminut konventin pääsihteeri John Kerr. 

Perustuslaki on yritetty hyväksyttää jäsenvaltioissa ikään kuin mailla, joilta vaaditaan yksimielisyys, ei olisi madollisuutta sanoa EI. On yritetty luoda hyväksymispakko. 

Ranskalaiset nousivat tätä pakkovaltaa vastaan kansanäänestyksessä äänin 55 %–45 %. Perässä tulivat hollantilaiset äänin 62 %–38 %. 

Vaikka tulisi vielä muitakin EI-tuloksia, ratkaisevaa perustuslain hylkäämiselle oli Ranskan tulos. 

Perussopimuksista äänestettäessä ovat eurokraatit tottuneet kävelemään pienten maiden (Tanska, Irlanti) EI-tulosten yli. Hollantikin olisi vielä voitu panna äänestämään uudelleen, mutta ei Ranskaa. Ranska on Ranska, ja on hyvä, että meillä on Ranska. 

Työn ja sosiaaliturvan puolesta 

Vaikka Suomen poliittinen eliitti toistaa Brysselin Akropolilta (korkealta paikalta) annettua mantraa, että EU:n perustuslaki ei muuta mitään, sillä olisi vallankumouksellisia vaikutuksia eurokansalaisten elämään. Se veisi jäsenvaltioilta itsenäisyyden ja täysivaltaisuuden jopa sodan ja rauhan kysymyksissä, ja pienet kansat joutuisivat suurten maiden lainsäädäntövallan alaisuuteen. 

Ranskassa liittovaltiomiesten vallankumouksen esti yksi henkilö: puolalainen putkimies. Hän edusti kansalaiskeskustelussa sitä työvoiman vapaata liikkuvuutta, joka tulkittiin hyökkäykseksi ranskalaista työtä ja hyvinvointia vastaan. Hän mobilisoi liikkeelle EI-äänestäjät. Ranskalaisia huoletti ennen muuta se, että perustuslailla on kielteinen vaikutus sosiaaliturvaan. 

Ranskalaiset haluavat turvallisen yhteiskunnan, jossa julkinen valta tuottaa hyviä julkisia palveluksia kaikille, ja he äänestivät sen puolesta EI. 

Epädemokraattista propagandaa

EI voitti, vaikka kaikki suuret puolueet ja koko media olivat KYLLÄ-puolella. Ranskan valtiollinen televisio ja lehdet markkinoivat hyvin yksipuolisesti äänestystä perustuslain puolesta. Ne kulkivat jäljessä, ja niiden edellä kulkivat poliittisen eliitin pillipiiparit. Ns. laatulehdistä esimerkiksi Le Monde julistui kampanjan varhaisessa vaiheessa KYLLÄ:n puolelle.

EI-puoli oli lähes voimaton tajunnantuotantoteollisuuden yksipuolista propagandaa vastaan. Käytettiin kuitenkin niitä aseita, joita oli jaettu kansalle, ja EI-puoli valtasi internetin. Kansalaiskeskustelun avulla luotiin tunnelma, joka oli niin sakea EI:stä, että hallitus heitti kirveensä kaivoon jo ennen äänestystä: pohdittiin vain EI-voiton suuruutta.

Kansanäänestyksen tulokseen yritettiin vaikuttaa myös ulkoa. EI-puoli saattoi hyötyä sitä, että yksi toisensa jälkeen eurodemarit muista maista tulivat sanomaan ranskalaisille, miten näiden pitää äänestää. Kävi siellä Paavo Lipponenkin. Kun lehdissä merkittävimmät apuun kutsutut demarijohtajat lueteltiin nimeltä, Lipposen osalta sanottiin, että paikalla oli myös ”joku Suomesta”. Se niistä Lipposen EU:n presidenttiys-haaveista. 

KYLLÄ-maiden hyväksynnät muiden maiden parlamenteissa oli ajoitettu niin, että niiden oli tarkoitus palvella Ranskan poliittista eliittiä. Esimerkiksi Saksan liittoneuvosto äänesti aivan kansanäänestyksen alla Saksan hyväksynnästä perustuslaille. Sen jälkeen EU:n komissio ja sen propagandakoneisto vetosivat ranskalaisiin sanomalla, että perustuslaki pitää hyväksyä, kun lähes puolet EU-maista oli sen jo hyväksynyt. 

Demokratian kunnioittamisesta 

Jälkikäteen eurokraatit neuvovat Ranskaa niin, ettei olisi pitänyt järjestää kansanäänestystä, mikä ei siellä ole pakollinen. Tällä tavalla euronationalistit paljastavat todellisen luonteensa: hallitsijat eivät halua kuunnella hallittuja. Niinpä kansanäänestyksen riskiä ei oteta Suomessa. Perustuslaki oltiin valmiita panemaan kansanäänestykseen viime syksynä tilanteessa, jossa sen kannalla oli turvallinen enemmistö (70 %). Kun tuli enemmän tietoa sen sisällöstä, KYLLÄ-puolen enemmistö mureni ja kului pois. Mielipidetiedustelujen luotettavuutta vähensi se, että niissä kysyttiin vain kantansa muodostaneiden mielipidettä, eikä kolmanneksella kansasta ollut asiaan kantaa. Kun tuli äänestyspäivä, he äänestivät niin kuin muutkin, ja tulos oli EI. Ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut… EU-maiden johtajien kesken oli ennen äänestystä sovittu yhteisestä linjasta sitä tilannetta varten, että Ranskassa tulee EI. Kaikkien piti sanoa, ”että ei se mitään, että juna kulkee ja että prosessi jatkuu”. Sitä mantraa hoettiin myös Suomessa pääministeri Matti Vanhasen johdolla. Sanoivatpa herrat mitä tahansa, demokratian nimissä meidän on pidettävä kiinni siitä johtopäätöksestä, että tämä perustuslaki on nyt hylätty. Se pitää hyväksyä yksimielisesti, eli kaikkien jäsenmaiden pitää se ratifi oida. Kun Ranska on sen hylännyt, ja Hollanti vielä päälle, se siitä. Sitä ei hyväksytä yksimielisesti. Perustuslaki on vaipunut koomaan, ja odotetaan vain letkujen irrottamista. On turha jatkaa perustuslain hyväksyttämismenettelyä muualla. Nykyisessä muodossaan se ei voi enää tulla voimaan. Jos siitä tehdään B-versio, se on joka tapauksessa käsiteltävä kaikkialla muuallakin uudelleen. On puolustettava demokraattisten voimien voittoa yhdessä maassa, ja tässä tapauksessa jo kahdessa, koska myös Hollannissa demokratia voitti.