EU:n perustuslakikonventti hyväksyi luonnoksen EU:n perustuslaiksi perjantaina 13. päivänä kesäkuuta. Sillä halutaan muuttaa Euroopan historian kulkusuuntaa. Halutaan, että kansat astelevat yhtä jalkaa liittovaltioon.

Uusi unioni

Perustuslakiesityksessä on johdanto (jolla ei ole lainvoimaa) ja neljä osaa: I. perustuslaki, II. ns. perusoikeuskirja, III. politiikkaosa sekä IV. voimaantulomääräykset. Lisäksi perustuslakiin liitettään paksu nippu hallitusten välisessä konferenssissa (HVK) hyväksyttäviä julistuksia ja pöytäkirjoja. Esityksen henki haluttiin kirjoittaa I osan 1. artiklaan, joka kuuluu seuraavalla tavalla: "Tällä perustuslailla, joka ilmentää Euroopan kansalaisten ja valtioiden tahtoa rakentaa tulevaisuuttaan yhdessä, perustetaan Euroopan unioni, jolle jäsenvaltiot antavat toimivaltaa yhteisten tavoitteidensa saavuttamiseksi. Unioni sovittaa yhteen jäsenvaltioiden politiikat, joilla pyritään saavuttamaan nämä tavoitteet, ja käyttää yhteisönä jäsenvaltioiden sille antamaa toimivaltaa." Perustuslailla siis perustetaan uusi Euroopan unioni. Nykyinen unioni, joka on olemassa lakkautetaan kumoamalla tähänastiset perussopimukset. (IV osan 1. artikla) Sitä, pitääkö kaikkien jäsenmaiden hyväksyä uuden unionin perustaminen, jotta sen synty saa lainvoiman, ei ole kirjoitettu teksteihin. Se on läpikotaisin poliittinen kysymys: "Jos yhdellä tai useammalla jäsenvaltiolla on ollut vaikeuksia ratifioinnissa, Eurooppa neuvosto ottaa asian käsiteltäväkseen." (IV osan 6.4 artikla)

Liittovaltio vai ei?

Perustuslaista oli poistettu ensimmäisiin luonnoksiin kirjoitettu sana "liittovaltio". Sen sijasta uusi unioni käyttää "yhteisönä" jäsenmaiden sille antamaa toimivaltaa. Yhteisö-sana viittaa federalistiseen yhteisömetodiin, joka on käytännössä sama asia kuin liittovaltiometodi. Federalisteja vastaan tultiin myös kirjaamalla perustuslain johdantoon muotoilu, jonka mukaan ollaan "varmoja siitä, että Euroopan kansat, jotka ovat ylpeitä identiteetistään ja kansallisesta historiastaan, ovat päättäneet ylittää entiset rajansa ja luoda yhteisen tulevaisuuden lähentymällä yhä enemmän". Sanamuodolla "lähentymällä yhä enemmän" lepyteltiin federalisteja liittovaltio-sanan poisjättämisestä. Heitä lohduttanee sekin, että vaikka sana otettiin pois, sen sisältö jäi.

Perusoikeuskirja

EU:lle tulee oma oikeustoimihenkilöllisyys. Jäsenmaiden asukkaille tulee kaksoiskansalaisuus: ollaan sekä oman maan että EU:n kansalaisia. Perustuslaissa määritellään EU-kansalaisten oikeudet ja velvollisuudet. Peruslakiin kirjataan sellaisenaan ns. perusoikeuskirja, joka oli valmistunut vuonna 2000 samalla konventtimetodilla kuin nyt valmisteltiin perustuslaki (paitsi että hakijamaiden edustajat eivät olleet silloin mukana). Isolla-Britannialla oli kansallisia vaikeuksia hyväksyä perusoikeuskirja. Maassahan ei ole omaa kirjoitettua perustuslakia, ja sen poliitikoille kaikkinaiset kansalaisten oikeudet ja velvollisuudet ovat vapauden rajoituksia. Perusoikeuskirja hyväksyttiin, kun englantilaiset saivat siihen liitetyksi virkamiesten laatimat tulkintaohjeet, joiden mukaan EU-kansalaisten perusoikeudet ja -velvollisuudet eivät olleet absoluuttisia. Nämä tulkintaohjeet kirjattiin EU:n perustuslain II osan johdantoon niin, että "tässä yhteydessä unionin ja jäsenvaltioiden tuomioistuimet tulkitsevat perusoikeuskirjaa ottaen asianmukaisesti huomioon perusoikeuskirjan laatineen valmistelukunnan puheenjohtajiston aloitteesta laaditut selitykset." Tällä kirjauksella ei ole mitään juridista merkitystä. Sen avulla Blairin hallitus kuitenkin voi markkinoida perustuslakia kansalaisilleen. Kaikki asianosaiset hyväksyivät huijauksen tietoisina Blairin poliittista tarpeista.

Määräenemmistö-päätöksistä yleissääntö

EU:n uusista laeista aletaan päättää yleisesti määräenemmistöillä. Jäsenmailta otetaan pois veto-oikeus. Sen kuitenkin säilyttävät kolme suurta jäsenmaata yhdessä. Niiden toisenlaista tahtoa ei 22 pienempää maata yhdessäkään saa äänestetyksi kumoon. Tehtiin lehmänkauppoja (englanninkielellä hevoskauppoja). Esimerkiksi perustuslain I osan artiklaan 54.4 kirjattiin seuraava sanamuoto: "Neuvosto tekee ratkaisunsa yksimielisesti hyväksyessään perustuslain voimaantulon jälkeisen ensimmäisen monivuotisen rahoituskehyksen." Tällä pykälällä Espanja ostettiin perustuslain hyväksymisen puolelle. Tällä kirjauksella se sai mahdollisuuden kiristää muita maita taloudellisesti päätettäessä pitkälle vuoden 2010 jälkeen ulottuvista maatalous- ja koheesiotukiasioista tiettyjen vanhojen jäsenmaiden (Espanja, Kreikka, Portugali ja Irlanti) hyväksi. Konventin puhemiehistössä ostettiin ja myytiin myös muita artikloja isojen maiden tarpeiden mukaan.

Uudelle unionille lisää toimivaltoja

Uuden unionin ja europarlamentin päätösvalta kasvaa, kun unionille annetaan jäsenvaltioilta uusia yksinomaisia toimivaltoja ja lisää jaettuja toimivaltoja. Näiden toimivaltojen lukumäärä tuplaantuu, ja yhä useammissa asioissa ylikansallinen Euroopan parlamentti voi tulevaisuudessa estää jäsenmaiden yhteisen tahdon toteutumisen. Kun määräenemmistöpäätökset ulotetaan myös vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen muodostamiseen (I osan artikla 41), siihen liittyy uusien juridisten toimivaltojen siirtämistä unionille. Jopa rikoslainsäädäntöä halutaan harmonisoida. Ylin tulkitsemisvalta toimivaltoja koskevissa asioissa annetaan EU:n tuomioistuimelle. Se on EU-instituutio, joka saa tulkita perustuslakia siinä hengessä, että "perustuslaki ja lainsäädäntö, jota unionin toimielimet antavat käyttäessään unionille perustuslaissa annettua toimivaltaa, ovat ensisijaisia jäsenvaltioiden lainsäädäntöön nähden". (I osan artikla 10.1)

Pieniä maita rokotetaan

Eurooppa-neuvostosta, joka on valtionpäämiesten kokous, tulee EU:n instituutio. Sille ei anneta lainsäädäntövaltaa, mutta sille tulee pysyvä puheenjohtaja, jota aletaan kutsua presidentiksi. Ministerineuvostoissa säilytetään kiertävä puheenjohtajuus, ja puheenjohtajuuskausi pidennetään vähintään vuoteen. "Jollei perustuslaissa toisin määrätä, neuvosto tekee ratkaisunsa määräenemmistöllä." (I osan artikla 22) EU:lle ei tule erityistä lakia säätävää neuvostoa, joka muistuttaisi kaksikamarisen parlamentin ylähuonetta (valtioiden, alueiden neuvostoa), mutta sen alkio luotiin: tulee yleisten asioiden ja lakiasäätävä neuvosto, joka lainsäätäjän roolissa toimii avoimin ovin. EU:lle tulee oma ulkoasiainministeri, joka johtaa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja toimii ulkoasianministereiden neuvoston puheenjohtaja. Hän on myös komission varapuheenjohtaja. Tällainen ratkaisu on parlamentaristisesti tyylitön: näyttää että virkamies johtaa ministereiden neuvostoa; että alempi johtaa ylempää. Euroopan parlamentissa edustajien määrälle tulee katto 732 jäsentä. Suomen edustajien määrä alenee vähenee aluksi neljääntoista ja myöhemmin lisää uusien jäsenmaiden liittyessä . Mitä vähemmän on edustajia, sitä kapeampi on demokratia. Demokratia on myös monimuotoisuutta, sävyjä ja erilaisuutta, mutta europarlamentissa erot murenevat isojen maiden ylikansalliseksi vallaksi. Komissioon tulee kahden kerroksen komissaareja: äänivaltaisia eurooppakomissareja ja komissaareja. Komissiolla säilyy lakialoitemonopoli, mutta kun komissiossa on vain 15 äänestävää eurooppakomissaaria, kaikki maat eivät pääse tätä kautta vaikuttamaan aloitteiden sisältöön. On vaara, että komissaareja ei kierrätetä tasapuolisesti: "Kollegio muodostetaan kulloinkin siten, että se kuvastaa tyydyttävällä tavalla unionin kaikkien jäsenvaltioiden väestöllistä ja maantieteellistä kirjoa." (I osan artikla 25.3). Eurooppakomissaarit valitaan kunkin jäsenmaan esittämän kolmen ehdokkaan joukosta heidän "Eurooppa-asiaan sitoutumisensa perusteella". (I osan artikla 26.2)

EU:n militarisointi

EU:n sotalaitoksesta tulee perustuslain mukaan Nato-yhteensopiva. Ei olla tekemässä EU:lle Natosta riippumatonta puolustusta. Miten voitaisiinkaan olla, kun Irakin sodassakin suurista maista Iso-Britannia, Italia, Espanja ja Puola hyväksyivät USA:n laittoman hyökkäyksen ja kun sodan jälkeen myös Saksa on palaamassa USA-ruotuun? Suomen näkökulmasta tärkein osa perustuslakia on perustuslain yhteyteen hyväksyttävä julistus (I osan artikla 40.7 ja III osan artikla 209). Se määrittää viime kädessä, onko maa liittoutunut vai liittoutumaton. On todennäköistä, että hallitusten välisessä konferenssissa jäsenmaat repivät auki konventin paketin nimenomaan instituutioiden eli vallan uusjaon osalta. Kaikki muu hyväksytään sellaisenaan? Myös EU:n militarisoiminen.