Kunnallisvaalit on käyty ja tulos tuoreessa muistissa.

Vasemmalla hallituspuolue SDP voitti ja oppositiopuolue vasemmistoliitto hävisi.

Ei siinä niin pitänyt käydä, mutta kun kävi, on tehty huonoa oppositiopolitiikkaa.

Huono vaalitulos pitää panna vasemmistoliiton puoluejohdon piikkiin. Kenttäväki teki sen, mitä tehtävissä oli, mutta se ei pysty yksin palauttamaan puolueen uskottavuutta.

Näinä postsosialismin eli reaalisosialismin jälkeen jääneinä aikoina suomalaisella laitavasemmistolla on pallo hukassa.

Monissa muissa maissa vasemmisto järjestää vastarintaa uusliberalismia, tuota pääomien kommunismia ja yksityistä yhteisomistusta, vastaan. Uusliberalismiin kuuluu valtion omaisuuden ja sen tehtävien privatisointi, yhteisen yksityiseksi tekeminen. On yksityistetty valtion tuottavaa omaisuutta, purettu kansallista taloudellista sääntelyä, kilpailutettu ja huononnettu julkisen vallan palveluja, pörssitetty taloutta ja siirretty kansallista omaisuutta ulkomaiseen omistukseen.

Suomen malli on ollut korporatismia, jossa valtion, työnantajien ja ay-pamppujen pyhää kolmiyhteyttä täydentää vallan kädestä syövä media. Mediassa on hegemonia järjestelmän juoksupojilla ja -tytöillä, jotka tyydyttävät määmää-sukupolven tarpeita: minä itse olen kaiken keskipiste ja tärkeää on vain se miltä musta tuntuu.

Europarlamentin laitavasemmisto sanoutuu irti tuosta kaikesta. Se ei kannata työn sosiaalista polkumyyntiä eikä sotia maapallon luonnonvaroista. Se sanoo EI EU:n perustuslaille ja euroarmeijan hyökkäysjoukoille. Vasemmistoliitto ratkaisi edellisen kerran perustavaa laatua olevan kannan EU:n luonteen muuttumiseen jäsenäänestyksellä. EMU-jäsenäänestyksen ääntenlaskennan voitti KYLLÄ-puoli.

Kun vasemmistoliitto vaatii kansanäänestystä EU:n perustuslaista, olisi loogista, että puolue selvittäisi oman kantansa asiaan jäsenäänestyksellä.

Muuten on vaara, että vasemmistoliitto ottaa - ainoana EU-vasemmiston puolueena - myönteisen kannan perustuslakiin. Tovereissamme meillä on voimaa - ja toivoa.