Suomen EU-politiikassa ollaan ajauduttu umpikujaan ns. Lipposen linjalla. Ollaan epäonnistuttu lähes kaikessa siinä, mitä Lipponen on EU:ssa ajanut. 
Ollaan sitouduttu ns. yhteisömetodiin, jonka ydin on vahva komissio ja joka - Mauno Koivistonkin mukaan - on virkamiesvaltaa. On uskottu, että komissio puolustaa pienen maan etua paremmin kuin maa itse. Kuitenkin vahva komissio edustaa epädemokratiaa, eikä eurokraatteja valvo todellisuudessa kukaan. 
Ahdinko syvenee vuonna 2009. Silloin eivät kaikki jäsenmaat saa enää äänivaltaista edustajaa komissioon, jolle jää lakialoitemonopoli. Jäsenmailta otetaan pois oikeus valita itse oma komissaarinsa, äänivallallinen tai äänivallaton, ja kaikkien komissaarien pitää perustuslain mukaan olla ”Eurooppa-aatteeseen sitoutuneita”. 
Eukit toimivat kuin neukit, jotka vannoivat marxismi-leninismin nimeen, paitsi että eukit vannovat federalismin nimeen. Yhteistä kummallekin ajatussuunnalle on, ettei hyväksytä erilaisuutta ja moninaisuutta. 
Suomi on ollut EU:n kovaan ytimeen - eli liittovaltioon - pyrkiessään muita pohjoismaita federalistisempi. Sillä tavalla se on erkaantunut niiden yhteydestä. 
Myöntyväisyyspolitiikasta ei ole saatu palkintoja. 
Ei ole pystytty estämään suurten maiden vallan vahvistumista, joka on institutionalisoitu Nizzan sopimukseen ja uuteen perustuslakiluonnokseen. On menetetty vaikutusvaltaa sekä ministerineuvostoissa että Euroopan parlamentissa mitattiinpa sitä sitten paikkajaolla tai äänimäärillä. On menetetty Euroopan Keskuspankin johtokunnan jäsenyys ja äänivaltaa pankin neuvostossa. Ei ole saatu edes omaa asukaslukua vastaavaa määrää virkapaikkoja, ja kiintiöpaikoistammekin toinen meni jo jakoon Niinistölle ja toinen on menossa Lipposelle. Ei ole saatu Suomeen yhtään EU:n virastoa. 
Myöntyväisyys- ja alistumislinja on ollut maallemme epäedullinen. Olisi uskallettava ajaa omaa etua. Niin tekevät EU:ssa kaikki muut. 
On ennakoitavissa, ettei Suomi saa hallitusten välisessä konferenssissa muutoksia perustuslakiluonnokseen. Tulee presidentti ja menetetään pysyvä äänivaltainen komissaari. EU militarisoidaan, ja paine kasvaa Suomen sotilaalliseen liittoutumiseen EU:n kautta. Poliittisen eliitin keinot vaikuttaa EU:n perustuslakiin on käytetty loppuun – tai itse asiassa ne on tuhlattu. Ei osattu toimia oikein konventissa. Tehtiin sarja virhearvioita.
Muutoksia omaa perustuslakiamme ylempään EU:n perustuslakiin voidaankin enää saada vain kansanäänestyksen avulla. 
Siinä olisi vaihdettava EU-politiikan suunta. Olisi irtisanouduttava sitoutumisesta yhteisömetodiin ja olisi alettava tehdä hallitusten välistä yhteistyötä. Olisi liittouduttava muiden pohjoismaiden kanssa. Olisi hylättävä Lipposen myöntyväisyyslinja, koska sillä ei ole saavutettu mainittavia tuloksia.