Filosofi Eero Ojanen:
EU ei ole koko Eurooppa
- Tälle ei voi mitään.
- Tähän on pakko mennä mukaan.
- Tämä on ainoa vaihtoehto.
Nämä ovat tuttuja väitteitä, joilla medioissa
lähes päivittäin perustellaan Suomen suhtautumista
globalisaatioon tai pyrkimystä "EU:n kovaan
ytimeen".
Hämeenlinnan lähellä Parolassa asuva tunnettu
filosofi ja kriitikko fil.lis. Eero Ojanen ei
lämpene yhden ainoan totuuden retoriikalle. Vajaat pari
vuotta sitten valmistuneen kirjasarjansa
päätösteoksessa Hyvyyden maailma Ojanen
kyseenalaistaa lukuisia poliittisen eliittimme
itsestäänselvyyksinä pitämiä väittämiä.
Ojanen kirjoittaa kirjassaan mm. sivullisuudesta ja
osallisuudesta. Eurovaaleissa äänestysprosentit ovat
olleet surkeita, gallupien mukaan ihmiset kokevat EU:n
etäiseksi. Mistähän tämä johtuu?
- Sivullisuus ja osallisuus ovat kirjassani paljon
muutakin kuin poliittisia käsitteitä, mutta toki
tällä käsiteparilla on myös vinha poliittinen
ulottuvuus.
Ihmisten osallistumista ja osallisuutta ei voi
mielestäni
suoraan mitata äänestysprosenteilla, siinä asiassa on
muitakin puolia. EU koetaan etäiseksi ehkä siksi,
että se on etäinen, Ojanen sanoo.
- Eikä se nykyisellään voisi oikein muuta ollakaan,
jonkinlaisen osallisuuden tai todellisen läheisyyden
rakentaminen on pitempi ja syvempi prosessi.
Eero Ojanen ei usko, että propagandan ja erilaisten
kampanjoiden avulla voitaisiin luoda eurooppalaista
identiteettiä. Kansalaisten Eurooppa -kampanjat ja
subsidiariteetti-periaate yms. ovat lähes
systemaattisesti epäonnistuneet. Miksi?
- En tiedä noista kampanjoista paljon enkä tiedä,
ovatko ne epäonnistuneet.
Huolestuttavampaa olisi, jos ihmisten asenteita todella
kyettäisiin näin
nopeasti virallisilla kampanjoilla muuttamaan. EU:ssa on
kysymys
taustaltaan hirveän erilaisten kulttuurien
lähentämisestä toisiinsa, eikä se vain joidenkin
kampanjoiden pohjalta voi onnistua.
Uusin eurobarometrimittaus näyttäisi tukevan Ojasen
ajatuksia. Huhtikuussa julkistetun mielipidetutkimuksen
mukaan peräti 96% suomalaisista identifioituu
ensisijaisesti tai kokonaan kansallisvaltioon, vain 1%
ensisijaisesti "Eurooppaan". Suomalaiset ovat
englantilaisten ohella kaikkein kansallismielisimpiä
unionissa. Koko Euroopan tasolla 88% unionin asukkaista
identifioituu ensisijaisesti kansallisvaltioihin.
Kuitenkin unionista rakennetaan liittovaltiota.
Medioissa tyrkytetään euroliittovaltion ideologiaa.
Voidaanko propagandan avulla poistaa kansallismielisyys?
- Selvää kai on, että ei sitä propagandalla
poisteta. Eikä
kansallismielisyyttä ylipäätään
poisteta äkkiä millään muullakaan, jos sitä sitten
on edes tarpeellista poistaa. Minusta on ongelmallista,
että EU
ylipäätään samaistetaan
Eurooppaan tai eurooppalaisuuteen. Eurooppalaisuus on
välttämättä kulttuurien moninaisuutta, ei mitään
yhtä ideologiaa tai valtajärjestelmää, Ojanen
arvioi.
Kiihkokansainvälisyys on epäanalyyttistä
Propagandassa EU- ja globalisaatiokriitikot
esitetään kansalliskiihkoilijoiksi, ajastaan jälkeen
jääneiksi, vanhanaikaisiksi jne. Käytät tästä
retoriikasta nimitystä yhteiskuntakiusaaminen, voitko
hieman täsmentää?
- Yhteiskuntakiusaaminen on, kuten arvata saattaa,
käsitteenä johdettu koulukiusaamisesta tai
työpaikkakiusaamisesta. Minusta se, että
valtaeliittiin nähden eri tavalla ajattelevat ihmiset
leimataan erilaisilla taantumuksellisuuteen vivahtavilla
nimityksillä, on eräänlaista kiusaamista. Sitä,
että koetetaan sulkea jotenkin ulkopuolelle, jos ei
kulje lauman mukana.
Euroliittovaltio on hyvin poliittinen projekti.
Sopiiko se käyttämääsi ilmaukseen "kiihkokansainvälistyminen"?
- Minusta on kummallista, että
kansallismielisyydestä puhuttaessa käytetään usein
hyvin negatiivisia ilmauksia kuten kiihkokansallisuus
tai äärinationalismi, mutta kansainvälisyydestä
puhuttaessa tällaisia negatiivisia ääri-ilmauksia ei
käytetä. Se osoittaa, että kansainvälistymiseen
liittyviä ongelmia ei lainkaan tiedosteta tai haluta
ajatella, vaan kaikki kansainvälistymisen nimellä
kulkeva koetaan automaattisesti myönteiseksi.
Kansallismielisyyden suhteen tilanne oli aikoinaan
samanlainen, ja tulokset olivat aika pahoja. Kyllä
minusta EU:n samoin kuin NATOn suhteen esiintyy
eräänlaista ääriasennetta, sellaista, että kaikkeen
pitää vain mennä mukaan. En tiedä, voiko
euroliittovaltioprojektia kokonaisuudessaan pitää
tällaisena kiihkoiluna, mutta sellaistakin henkeä
taitaa olla olemassa, Ojanen päättää.
Haastattelu ja kuva: Jorma Mäntylä
Eero Ojasen
sanakirjasta
Filosofi Eero Ojasen kirjassa Hyvyyden maailma
(Kirjapaja 2000) on pieni sanasto eurointegraation ja
globalisaation ymmärtämiseksi. Tässä pari
sanaselitystä:
Kiihkokansainvälisyys: "Etenkin
läntisessä maailmassa yleistyvä asenne, joka pitää
kansainvälisyyttä kaikkialla välttämättömänä ja
automaattisesti kansallisuutta tai kansallismielisyyttä
parempana. Kiihkokansainvälisyydelle on tyypillistä,
että se ei pysty käsittelemään kriittisesti
kansainvälisyyttä, vaan hokee sitä itseisarvona.
Kiihkokansainvälisyyden eräs keskeinen lähtökohta
on, että aina on mentävä kaikkeen mukaan. Esimerkiksi
kansainvälisen sotilasliiton palvonnassa tämä johtaa
ongelmallisiin seurauksiin."
Yhteiskuntakiusaaminen: "Yleinen
käyttäytymismalli, jossa ihmisiä mitätöidään
leimaamalla heidät esim. vanhanaikaisiksi, ajastaan
jälkeen jääneiksi. Ihmisen sulkemista ulkopuolelle
joidenkin hänen ominaisuuksiensa perusteella. Ihmisen
syrjintää esim. iän, sukupuolen, rodun, mielipiteiden
tms. perusteella."
|