Filosofi Eero Ojanen:
EU ei ole koko Eurooppa

- Tälle ei voi mitään.
- Tähän on pakko mennä mukaan.
- Tämä on ainoa vaihtoehto.

Nämä ovat tuttuja väitteitä, joilla medioissa lähes päivittäin perustellaan Suomen suhtautumista globalisaatioon tai pyrkimystä "EU:n kovaan ytimeen".

Hämeenlinnan lähellä Parolassa asuva tunnettu filosofi ja kriitikko fil.lis. Eero Ojanen ei lämpene yhden ainoan totuuden retoriikalle. Vajaat pari vuotta sitten valmistuneen kirjasarjansa päätösteoksessa Hyvyyden maailma Ojanen kyseenalaistaa lukuisia poliittisen eliittimme itsestäänselvyyksinä pitämiä väittämiä.

Ojanen kirjoittaa kirjassaan mm. sivullisuudesta ja osallisuudesta. Eurovaaleissa äänestysprosentit ovat olleet surkeita, gallupien mukaan ihmiset kokevat EU:n etäiseksi. Mistähän tämä johtuu?

- Sivullisuus ja osallisuus ovat kirjassani paljon muutakin kuin poliittisia käsitteitä, mutta toki tällä käsiteparilla on myös vinha poliittinen ulottuvuus. Ihmisten osallistumista ja osallisuutta ei voi mielestäni suoraan mitata äänestysprosenteilla, siinä asiassa on muitakin puolia. EU koetaan etäiseksi ehkä siksi, että se on etäinen, Ojanen sanoo.
- Eikä se nykyisellään voisi oikein muuta ollakaan, jonkinlaisen osallisuuden tai todellisen läheisyyden rakentaminen on pitempi ja syvempi prosessi.

Eero Ojanen ei usko, että propagandan ja erilaisten kampanjoiden avulla voitaisiin luoda eurooppalaista identiteettiä. Kansalaisten Eurooppa -kampanjat ja subsidiariteetti-periaate yms. ovat lähes systemaattisesti epäonnistuneet. Miksi?

- En tiedä noista kampanjoista paljon enkä tiedä, ovatko ne epäonnistuneet. Huolestuttavampaa olisi, jos ihmisten asenteita todella kyettäisiin näin nopeasti virallisilla kampanjoilla muuttamaan. EU:ssa on kysymys taustaltaan hirveän erilaisten kulttuurien lähentämisestä toisiinsa, eikä se vain joidenkin kampanjoiden pohjalta voi onnistua.

Uusin eurobarometrimittaus näyttäisi tukevan Ojasen ajatuksia. Huhtikuussa julkistetun mielipidetutkimuksen mukaan peräti 96% suomalaisista identifioituu ensisijaisesti tai kokonaan kansallisvaltioon, vain 1% ensisijaisesti "Eurooppaan". Suomalaiset ovat englantilaisten ohella kaikkein kansallismielisimpiä unionissa. Koko Euroopan tasolla 88% unionin asukkaista identifioituu ensisijaisesti kansallisvaltioihin. Kuitenkin unionista rakennetaan liittovaltiota. Medioissa tyrkytetään euroliittovaltion ideologiaa. Voidaanko propagandan avulla poistaa kansallismielisyys?

- Selvää kai on, että ei sitä propagandalla poisteta. Eikä kansallismielisyyttä ylipäätään poisteta äkkiä millään muullakaan, jos sitä sitten on edes tarpeellista poistaa. Minusta on ongelmallista, että EU ylipäätään samaistetaan Eurooppaan tai eurooppalaisuuteen. Eurooppalaisuus on välttämättä kulttuurien moninaisuutta, ei mitään yhtä ideologiaa tai valtajärjestelmää, Ojanen arvioi.

Kiihkokansainvälisyys on epäanalyyttistä

Propagandassa EU- ja globalisaatiokriitikot esitetään kansalliskiihkoilijoiksi, ajastaan jälkeen jääneiksi, vanhanaikaisiksi jne. Käytät tästä retoriikasta nimitystä yhteiskuntakiusaaminen, voitko hieman täsmentää?

- Yhteiskuntakiusaaminen on, kuten arvata saattaa, käsitteenä johdettu koulukiusaamisesta tai työpaikkakiusaamisesta. Minusta se, että valtaeliittiin nähden eri tavalla ajattelevat ihmiset leimataan erilaisilla taantumuksellisuuteen vivahtavilla nimityksillä, on eräänlaista kiusaamista. Sitä, että koetetaan sulkea jotenkin ulkopuolelle, jos ei kulje lauman mukana.

Euroliittovaltio on hyvin poliittinen projekti. Sopiiko se käyttämääsi ilmaukseen "kiihkokansainvälistyminen"?

- Minusta on kummallista, että kansallismielisyydestä puhuttaessa käytetään usein hyvin negatiivisia ilmauksia kuten kiihkokansallisuus tai äärinationalismi, mutta kansainvälisyydestä puhuttaessa tällaisia negatiivisia ääri-ilmauksia ei käytetä. Se osoittaa, että kansainvälistymiseen liittyviä ongelmia ei lainkaan tiedosteta tai haluta ajatella, vaan kaikki kansainvälistymisen nimellä kulkeva koetaan automaattisesti myönteiseksi. Kansallismielisyyden suhteen tilanne oli aikoinaan samanlainen, ja tulokset olivat aika pahoja. Kyllä minusta EU:n samoin kuin NATOn suhteen esiintyy eräänlaista ääriasennetta, sellaista, että kaikkeen pitää vain mennä mukaan. En tiedä, voiko euroliittovaltioprojektia kokonaisuudessaan pitää tällaisena kiihkoiluna, mutta sellaistakin henkeä taitaa olla olemassa, Ojanen päättää.

Haastattelu ja kuva: Jorma Mäntylä

Eero Ojasen sanakirjasta

Filosofi Eero Ojasen kirjassa Hyvyyden maailma (Kirjapaja 2000) on pieni sanasto eurointegraation ja globalisaation ymmärtämiseksi. Tässä pari sanaselitystä:

Kiihkokansainvälisyys: "Etenkin läntisessä maailmassa yleistyvä asenne, joka pitää kansainvälisyyttä kaikkialla välttämättömänä ja automaattisesti kansallisuutta tai kansallismielisyyttä parempana. Kiihkokansainvälisyydelle on tyypillistä, että se ei pysty käsittelemään kriittisesti kansainvälisyyttä, vaan hokee sitä itseisarvona. Kiihkokansainvälisyyden eräs keskeinen lähtökohta on, että aina on mentävä kaikkeen mukaan. Esimerkiksi kansainvälisen sotilasliiton palvonnassa tämä johtaa ongelmallisiin seurauksiin."

Yhteiskuntakiusaaminen: "Yleinen käyttäytymismalli, jossa ihmisiä mitätöidään leimaamalla heidät esim. vanhanaikaisiksi, ajastaan jälkeen jääneiksi. Ihmisen sulkemista ulkopuolelle joidenkin hänen ominaisuuksiensa perusteella. Ihmisen syrjintää esim. iän, sukupuolen, rodun, mielipiteiden tms. perusteella."