EU:ssa Suomi varustaa joukko-osastoa euroarmeijan käyttöön. On luvattu antaa 2000 miestä tarkoituksiin, jotka eivät ole vain rauhanturvaamista vaan myös siihen pakottamista.

EU voi Amsterdamin sopimuksen perusteella myös hyökätä. EU-sota on kuitenkin aina Nato-yhteensopivaa.

Suomi on innokkaampi sotimaan kuin naapurimme. Tanska ei ole antamassa lainkaan joukkoja euroarmeijan käyttöön, ja Ruotsikin on ilmoittanut antavansa vain 900 sotilasta.

Suomalaiset sotilaat harjoittelevat sotaa muissa maissa. Viimeksi oli varusmiehiä sotaharjoituksissa Puolassa maaliskuussa.

Toimitaan myös toisin päin. Muiden maiden sotilaat harjoittelevat sotaa Suomessa.

Sen lisäksi on länsirannikolta tyhjennetty Vaasan ja Oulun varuskunnat. Ne on tyhjennetty vieraiden joukkojen tulla?

Helsingin Sanomat otsikoi taannoin isosti, että "Suomi varautuu ottamaan Naton joukkoja vastaan". Suomessa oli käynyt joukko Naton korkea-arvoisia upseereita sopimassa ns. isäntämaatuesta. Oli sovittu, että Suomi selvittää vuoteen 2004 mennessä, mitkä lentokentät ja satamat voidaan "tarvittaessa" antaa Naton käyttöön.

Neuvottelut vieraiden joukkojen sijoittamisesta Suomeen olivat puolustusvoimain komentajan Juhani Kaskealan mukaan "luonteeltaan täysin tekniset, eikä niissä ollut mitään politiikkaa"!

Politiikkaa ei kai sitten ole siinäkään, että Nato on antanut Suomelle listan niistä kauppalaivoista, jotka se toivoo Suomen antavan "tarvittaessa" Naton käyttöön. Eikä siinä, että lentokentille ja satamiin on alettu varastoida Nato-yhteensopivia polttoaineita. Eikä siinä, että suomalaiset lentäjät harjoittelevat Lapissa natolaisten kanssa ilmatankkausta pitkien matkojen sotalentoja varten. Eikä siinä, että merikortit uudistetaan Nato-yhteensopiviksi. Tai siinä, että perustuslaistamme on poistettu lause, jonka mukaan Suomen armeijan komentokieli on suomi.

Mikä on politiikkaa, jos tämä kaikki ei ole sitä?

Olisiko politiikkaa se, että Suomeen ollaan hankkimassa taisteluhelikoptereita, joita ei tarvita Suomen puolustamiseen vaan suomalaisten sotilaiden totuttamiseen taistelutehtäviin ulkomailla? Sillä tavalla Suomessa valmistaudutaan toimimaan EU:n uuden keskusvallan puolesta ja USA:n loputtoman raaka-ainenälän tyydyttämiseksi.

Onko se politiikkaa siksi, että helikoptereista päättää eduskunta mutta tuosta kaikesta muusta ei?

Suomen armeija on liitossa USA:n asevoimien kanssa - ja liittosuhde on syvenemään päin.

Esimerkiksi prikaatinkenraali Olli-Matti Multamäki toimii USA:n terrorismin vastaisen sodan komentokeskuksessa Floridan Tampassa edustaen Suomea siinä Afganistanin sotaan osallistuvien USA:n liittolaismaiden joukossa, joka kenraalimme mukaan saa USA:ssa "salaista tietoa terrorisminvastaisesta taistelusta". Se on maailmanvallan johtava aatevirtaus.

Suomen sotilaallinen liittoutuminen USA:n kanssa tapahtuu suoraan Naton ja sen rauhankumppanuusohjelman (PfP) ja epäsuorasti EU:n kautta.

Kannattaa muistaa, mitä puolustusvoimain komentaja Juhani Kaskeala sanoo: "Näillä näkymin yleisin käsitys tuntuu olevan, että EU-maiden yhteinen puolustus voi toteutua vain kaikkien jäsenvaltioiden Nato-jäsenyyksien kautta."

Kun Norjan Ålesundissa pidettiin huhtikuussa pohjoismaiden ja Ison-Britannian puolustusministereiden kokous, Yleisradion tv-uutisten mukaan siellä oli päätetty yhteispohjoismaisesta, Suomen johtamasta 4000-5000 miehen kriisinhallintaprikaatista, joka lähetettäisiin tarvittaessa EU:n, YK:n tai ETYJ:in mandaateilla sotiin.

Suomi ei kuitenkaan voi sotia EU:n puolesta EU:n päätöksin, EU:n mandaatilla ja EU:n komennossa! Rauhanturvalakimme kieltää muut kuin YK:n (ja ETYJ:in) mandatoimat rauhaanpakottamisoperaatiot.

Uutisessa oli oiottu mutkat suoriksi, mutta puolustusministeriö ei oikaissut television tietoja.