Suomi on sitoutumassa EU:n pysyvään jäsentyneeseen yhteistyöhön ja sen mukaisiin operaatioihin ja sotilasmenojen kasvattamiseen yhteisiä hyökkäystoimia (mutta ei oman maan puolustamista) varten. Suomen hallituksen poliittiset sitoumukset on kirjattu perustuslain yhteydessä hyväksyttävään lisäpöytäkirjaan. Tässä mainitun pöytäkirjan artiklat:

1 artikla Unionin perustuslain I-40 artiklan 6 kohdassa tarkoitettuun pysyvään jäsentyneeseen yhteistyöhön voivat liittyä jäsenvaltiot, jotka Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen voimaantuloajankohdasta lähtien sitoutuvat: a) osallistumaan tiiviimmin puolustusvoimavarojensa kehittämiseen kehittämällä kansallisia voimavaratarjouksiaan ja osallistumalla tarvittaessa monikansallisiin joukkoihin, tärkeimpiin eurooppalaisiin puolustustarvikeohjelmiin ja puolustusvoimavarojen kehittämisestä, tutkimuksesta ja hankinnasta sekä puolustusmateriaaleista vastaavan viraston toimintaan; ja b) siihen, että niillä viimeistään vuonna 2007 on valmiudet antaa käyttöön, joko kansallisesti koottuja tai osana monikansallisia joukkoja, suunniteltuihin tehtäviin kohdennettuja taisteluyksiköitä, jotka on taktisella tasolla koottu taisteluosastoiksi, joilla on tukitoimintoja, kuljetus ja huolto mukaan lukien, ja joilla on kyky aloittaa III-210 artiklassa tarkoitettujen tehtävien toteuttaminsen 5-30 vuorokauden erityisesti Yhdistyneiden Kansakuntien esittämiin pyyntöihin vastaamiseksi ja joita voidaan ylläpitää aluksi 30 vuorokauden ja tarvittaessa ainakin 120 vuorokauden ajan.

2 artikla Pysyvään jäsentyneeseen yhteistyöhön osallistuvat jäsenvaltiot sitoutuvat 1 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi: a) Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen voimaantulosta lähtien tekemään yhteistyötä puolustustarvikkeisiin liittyvien investointimenojen tasoa koskevien hyväksyttyjen tavoitteiden saavuttamiseksi ja tarkastelemaan näitä tavoitteita säännöllisesti uudelleen unionin turvallisuusympäristön ja kansainvälisten velvollisuuksien valossa; b) mahdollisuuksien mukaan lähentämään puolustusalan välineitään muun muassa yhdenmukaistamalla sotilaallisten tarpeiden määrittelyn, kokoamalla puolustusvoimavaransa yhteen ja tarvittaessa erikoistumalla sekä edistämällä yhteistyötä koulutuksen ja logistiikan alalla; c) toteuttamaan konkreettisia toimenpiteitä joukkojensa käytettävyyden , yhteistoimintakyvyn, joustavuuden ja toimintavalmiuden vahvistamiseksi muun muassa määrittelemällä joukkojen käyttöön antamista koskevat yhteiset tavoitteet, mahdollisesti myös tarkastelemalla uudellen kansallisia päätöksentekomenettelyjään; d) tekemään yhteistyötä sen varmistamiseksi, että ne toteuttavat voimavarojen kehittämisjärjestelyn puitteissa todettujen puutteiden korjaamiseksi tarvittavat toimenpiteet, monikansallinen toiminta mukaan luettuna, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta niitä koskeviin sitoumuksiin Natossa; e) osallistumaan tarvittaessa viraston puitteissa yhteisten tai eurooppalaisten puolustustarvikeohjelmien kehittämiseen.

3 artikla Virasto ottaa osaa osallistuvien jäsenvaltioiden voimavaratarjousten säännölliseen arviointiin, erityisesti kun on kyse sellaisista tarjouksista, joiden tekemisessä on noudatettu muun muassa 2 artiklan pohjalta laadittavia kriteerejä, ja raportoi niistä vähintään kerran vuodessa. Arviointia voidaan käyttää pohjana neuvoston unionin perustuslain III-213 artiklan mukaisesti hyväksymille suosituksille ja päätöksille.