Anna-Riitta Minkkinen on vihainen: Asiaa ei saa puhua, ei ainakaan televisiossa

Annariitta Minkkinen on vihainen radiolle ja televisiolle.
Ohjelma-aika täytetään harmittomilla visailuilla ja laatikkoleikeillä.
Radiossa suoranaisella tyhjän puhumisella.
Aivan kuin asian puhuminen olisi kiellettyä.

Annariitta Minkkinen on tehnyt laulajana pitkän ja mainekkaan uran. Hänen laajaan repertuaariinsa ovat kuuluneet niin työväenlaulut kuin chansonit, niin iskelmät kuin kreikkalainen kansanmusiikki.

Viime aikoina hän on kiertänyt Suomea esittämässä Bertolt Brechtin teksteihin perustuvaa konserttia. Konsertin tunnus on Brechtin tunnetut, edelleen ajankohtaiset säkeet: "mitä aikaa on tämä, jolloin puhe puista on melkein rikos, koska siinä vaietaan niin monista rikoksista."

Viime vuosina on taitelijoiden poliittinen aktiivisuus kasvanut. Hyvänä esimerkkinä Annariitta Minkkinen pitää tästä vime vuoden Oscar-gaalaa peace-merkkeineen ja Oscar-voittaja Moorea puheineen. Michael Moore tuomitsi kiitospuheessaan Yhdysvaltain Irak-politiikan kuuluisilla sanoilla: " Häpeä, Mr Bush, häpeä!"

- Kun olen kiertänyt Suomea tämän Brecht-konsertin kanssa, olen iloinen siitä, että yleisön joukossa on ollut paljon nuoria. Ihmisiä, joiden ei olettaisi edes kuulleen Brechtistä, sanoo Minkkinen.

Poliittinen laulu elää Suomessa uutta renesanssia. Osalle kuulijoista on kysymys vain nostalgiasta. Mutta osan sytyttää vanhojenkin tekstien ajankohtaisuus.

- Lauri Sipari kirjoitti vuonna 1971 Yrjö Nipanen -näytelmään laulun Euroopan syrjäkylät. Se on kuin ennustus siitä, miten tässä tulee käymään. Se on edelleen viiltävän ajankohtainen.

- Maailma on entistä pahemmin blokkiutunut EU:n kehittymisen myötä. On me ja muut. Tätä aikanani pyrin vastustamaan, kun äänestin ei Suomen EU-jäsenyydelle. Koen, että nämä liitot - niin EU:t kuin Natot - on suunnattu muita vastaan.

- Kun avaa tv-uutiset, sieltä tulee pelkkää Natoa ja puolustusulottuvuutta. Mistään puolustuksesta ei ole kysymys, vaan liittoutumisesta Yhdysvaltojen kanssa. Minusta oli hyvä, että Jäätteenmäki toi tämän esiin. Sitä en ymmärrä, miksi kansa ei näistä Lipposen hankkeista suuttunut.

- En ymmärrä sitäkään, miksi uomessa niin vaisusti reagoidaan siihen että ne syyt, joiden perusteella Irakiin hyökättiin, ovat osoittautuneet valheelliseksi. Skottiystäväni kertoi minulle, miten heillä mielenosoitukset ovat lähes päivittäisiä.

- Osasyy tähän suomalaisten passiivisuuteen on median hampaattomuus. Kukaan ei enää aseta haastattelemaansa henkilöä koville, ei varsinkaan jos on kysymys Lipposesta. Kun edes joskus tehtäisiin joku vastakysymys tärkeistä asioista.

- Minusta taitelijoiden pitäisi myös olla aktiivisempia yhteiskunnallisissa asioissa. En tarkoita, että taiteilijoiden pitäisi olla mitään "puolueen sotureita". Onko passiivisuuden syynä se, että poliittinen kontrolli on kovaa. Taitelijat ehkä aiheellisesti pelkäävät, että yhteiskunnallinen aktiivisuus johtaa heidän syrjäytymiseensä joukkotiedotuksessa: ei haastatella, ei "päästä" televisioon.

- Toisaalta kukaan ei voi yksin lähteä liikkeelle. Ei voi tulla toreille julistamaan, että "minä tulin yliopistolta teille kaikille sanomaan".

- Olen nyt kiertänyt Suomea Brechtin tekstien kanssa.

- Minulle on ollut yllätys millainen kysyntä hänellä on nyky-Suomessa. Turusta Rovaniemelle, Oulusta Valkeakoskelle. 

Teksti ja kuva:
Matti Tohka