Europarlamentti ottaa kantaa monenlaisiin asioihin, kaikkien kiihkeimmin sellaisiin, joissa sillä ei ole toimivaltaa. 
Huhtikuussa se tuotti oma-aloitteisen mietinnön "Euroopan" turvallisuus- ja puolustusjärjestelmästä. 
Raportin pohjanpaperin oli kirjoittanut ranskalainen oikeistomeppi, kenraali Philippe Morillon.

Euroopan parlamentti otti mietinnössä kannan, jonka mukaan EU tulee militarisoida. 
EU:n sotakulut haluttiin rahoittaa yhteisestä budjetista. Rahaa haluttiin niihin tarkoituksiin nykyistä paljon enemmän. 
EU:n käyttöön haluttiin vuoteen 2004 mennessä 5000 sotilaan jatkuvassa valmiustilassa olevat iskujoukot ja vuoteen 2009 mennessä joukot, joilla voitaisiin operoida Kosovon sodan suuruisia konflikteja. 
Puolustusministereitä varten pitäisi perustaa oma neuvosto. Sotilaskoulutusta varten haluttiin perustaa yhteinen sotilasakatemia "eurooppalaisuuden siementen kylvämiseksi sekä asevoimiin että siviiliväestön keskuuteen yhteisen puolustuskulttuurin varmistamiseksi". 
Euroopan avaruusjärjestö (ESA) haluttiin siirtää siviilikäytöstä myös sotilaskäyttöön. Uuteen perustuslakiin pitää parlamentin mukaan kirjata sotilaallisen solidaarisuuden lauseke terrorismin vastaisen sodan kaikkinaisia tarkoituksia varten. EU:n sotilaallisesta ulottuvuudesta haluttiin Nato-yhteensopiva. 
Perustuslakiin haluttiin niin ikään kirjata yhteistä puolustusta koskeva lauseke niitä maita varten, jotka haluavat tehdä EU:sta sotaliiton Naton ja WEU:n perussopimusten 5. artiklan hengessä. 
Tätä Suomen ulkopoliittisen linjauksen muutosta ja rautaa rajoille kannattivat suomalaisista mepeistä Iivari, Kauppi, Paasilinna, Suominen ja Vatanen. Sitä vastaan äänestivät Uma Aaltonen, Mikko Pesälä, Samuli Pohjamo, Esko Seppänen, Matti Wuori ja Paavo Väyrynen. Tyhjää äänestivät Korhola ja Matikainen-Kallström ja äänestyksestä lintsasivat Myller, Thors ja Virrankoski. Tämä mielipidejakauma toteutui pääosin myös muissa raportin ongelmallisissa äänestyksissä. Äänestettäessä koko raportin hyväksymisestä vihreiden uusi edustaja Uma Aaltonen liittyi militaristien rintamaan, mikä oli kehno alku lyhyelle meppiuralle.

Natoon EU:n kautta

Ongelma ei ole se, että Suomea ollaan viemässä Natoon. Sehän ei nimittäin onnistu. Kansa torjuu suoran tien. Vaarallisempi on uusi epäsuorareitti reitti, joka johtaa sotilaalliseen liittoutumiseen EU:n kautta. EU:n politiikalle pitää olla varauksetta uskollisia, mutta maa voi olla - ja sen pitää olla - muille solidaarinen rakentavalla pidättäytymisellä: vaikka ei olla itse mukana, sallitaan muiden hyökätä EU:n nimissä. Vaikka Suomi on sitoutunut olemaan mukana EU:n iskujoukoissa eli euroarmeijassa, meidän poikamme voivat hyökätä vain kansallisella päätöksellä. Tietyt maat kirjaavat perustuslain lisäpöytäkirjaan erityisen yya-artiklan: keskinäisen puolustuksen lausekkeen. Niiden sallitaan tekevän EU:n rakenteisiin - mutta sen instituutioiden ulkopuolelle - keskinäisen sotilasliiton, jolle tulee omia sotilaallisia johtoelimiä ja -järjestelmiä. On mahdollista, että EU:n perustuslaki vie meidät EU:n kautta Natoon. Syntyy uusi tilanne, ja Nato-keskustelu mutkistuu. Meidän on otettava asiaan kantaa EU:n perustuslain yhteydessä ennen hallituksen uusia turvallisuuspoliittisia selvityksiä, jotka valmistuvat vuonna 2004 (niin että hyvin ehdittäisiin seuraavassa aallossa Natoon vuonna 2006).