Konventti, joka valmistelee perustuslakia, jakaantui syksyllä työryhmiin. Kymmenen työryhmää on päättänyt työnsä. Yksi selvitteli EU:n tulevaa sotilasyhteistyötä. Se suositteli liittovaltiolle lisää yhteistä, Nato-yhteensopivaa puolustusta.

EU:ta militarisoidaan

Työryhmä kirjasi johtopäätöksiinsä lauseen, jonka mukaan yhteisen puolustuspolitiikan tarkoituksena ei ole militarisoida unionia vaan antaa sen käyttöön uusia sotilaallisia työkaluja "sen tavoitteiden ja arvojen puolustamiseksi". Käytännössä unionia militarisoidaan. Vaikka puhutaan puolustuksesta, tarkoitetaan myös hyökkäystä. Unionin arvoja halutaan puolustaa, jotta EU "voisi myötävaikuttaa rauhaan ja vakauteen maailmassa YK:n peruskirjan periaatteiden mukaan". Ei ole kuitenkaan tarkoitus kunnioittaa YK:n peruskirjan kirjainta tai edes henkeä. EU:n sotilaallisille operaatioille, jotka voivat olla myös rauhaanpakottamista eli sotaa, ei olla valmiita pyytämään YK:n lupaa eli mandaattia. Se on kansainvälisoikeudellisessa merkityksessä kaikenlaisten sotatoimien laillisuuden välttämätön ehto. Kun Bush on valmis hyökkäämään Irakiin ilman YK:n lupaa ja Englannin Blair on samoilla linjoilla, Blairin demaritovereiden vastarinta keskittyy nimenomaan tähän asiaan: jos hyökätään, on hyökättävä laillisesti eli YK:n luvalla.

Yhteisömetodi ei ulotu sotilasoperaatioihin

Työryhmän linja EU:n institutionaalisessa keskustelussa eli eri toimielinten valta-asemien määrittelyssä oli se, että haluttiin neuvoston johtamaa puolustuspolitiikkaa. Sotilaalliset operaatiot tulee panna toimeen neuvoston päätöksin. Työryhmä halusi vahvistaa neuvoston korkean edustajan roolia puolustuspolitiikassa. Hänelle (mutta ei komissiolle) oltiin valmiita antamaan aloiteoikeus neuvoston päätöksiin. Kriisinhallintaoperaatioiden rahoittamista varten halutaan EU:n budjetin ulkopuolella ottaa käyttöön erityinen rahasto niiden valmistelua varten. Kun jäsenmailta kerättäisiin varoja yhteiseen rahastoon, se merkitsisi, että operaatioiden kuluja joutuisivat maksamaan myös sellaiset maat, jotka eivät niihin osallistu. Yhteistä sotilaallista koulutusta halutaan panna toimeen tiivistetyn yhteistoiminnan muodossa. Maat, jotka sopisivat siitä keskenään, voisivat kouluttaa sotilaitaan koko EU:n nimissä. Haluttiin jopa yhteistä sotilasakatemiaa.

Kriisinhallintaa määräenemmistöpäätöksillä

Yhteisestä kriisinhallinta on sotilaallista toimintaa, mukaan lukien rauhaanpakottamista, mitä varten EU:ssa otetaan tänä vuonna käyttöön omat iskujoukot: jäsenmaiden sotilaista koostuva euroarmeija. Päätökset operaatioista halutaan tulevaisuudessa tehdä yksimielisyyden sijasta löyhällä konsensuksella, eräänlaisella yleiseen tahtoon tyytymisellä, äänestyksestä pidättäytymisellä (= rakentava pidättäytyminen). Se merkitsisi periksi antamista sotilaallisen toiminnan etulinjan maille. Vaikka maa ei lähtisi mukaan operaatioon, siltä vaaditaan täysi poliittinen tuki ja solidaarisuus niille, jotka operoivat EU:n nimissä. Operaatioihin osallistuvat maat toteuttaisivat näin ollen kriisinhallintaa tiivistetyllä yhteistyöllä, joka pitäisi sisällään voimistetun solidaarisuuden. Kaikilla jäsenmailla olisi mahdollisuus (opting in) osallistua terästettyyn kriisinhallintaan, ja ne maat, jotka osallistuisivat, perustaisivat EU:n rakenteisiin EMU:n malliin eräänlainen sotilaallisen kriisinhallinnan euroryhmän: Euro Defencen.

Solidaarisuuslauseke

Työryhmä haluaisi EU:hun erityisen solidaarisuuskulttuurin, joka perustuisi rakentavaan pidättymiseen (termin lievennetyssä muodossa eli entistä joustavammin). Pitäisi luopua kaikenlaisesta konsensukseen perustuvasta yksimielisyydestä. Perustuslakiin vaadittiin kirjattavaksi uudenlainen solidaarisuus-klausuuli. Se pitäisi sisällään sotilaallisin toimin terästettyä solidaarisuutta erityisesti terrorismin vastaisen taistelun nimissä. Solidaarisuuslauseke ei olisi kollektiivinen puolustusklausuuli, vaikka työryhmän militaristit vaativatkin johtopäätöksiin kirjattavaksi myös täysimittaisen kollektiivisen puolustuslausekkeen. Useimmat EU-maat ovat mukana Länsi-Euroopan unionissa (WEU), jonka perussopimuksen 5. artikla velvoittaa EU-maat puolustamaan toinen toisiaan. Käytännössä se on sama asia kuin Naton perussopimuksen 5. artikla. Puolustusvelvoitteen lunastamiseksi käytettäisiin Naton resursseja. Liittoutumattomien maiden edustajat työryhmässä vastustivat kollektiivisen puolustuksen kirjaamista perustuslakiin. Myös tiukimmat natolaiset pitivät sitä tarpeettomana: keskinäisen puolustuksen velvoite niiden kesken tulee niille jo Naton kautta. Joidenkin työryhmäläisten mielestä piti vahvistaa Naton eurooppalaista pilaria kirjaamalla solidaarisuus ja yhteinen turvallisuus perustuslakiin ja antamalla asiasta erillinen poliittinen julistus. Saksan ja Ranskan kannatuksesta huolimatta tämä ei tullut koko työryhmän mielipiteeksi. Konventissa asiaan palataan. Jotkut näkevät tarpeelliseksi antaa niiden maiden, jotka haluavat sitoutua yhteiseen puolustukseen, tehdä niin mieluummin unionin sisällä kuin sen ulkopuolella.

Yhteistä asevarustelua

Työryhmän johto halusi perustaa EU:hun yhteisen varustelun ja strategisen tutkimuksen viraston. Itse asiassa siitä (Armaments Agency) halutaan tehdä täysimittainen asevarusteluvirasto (Capabilities Agency). Suomi on sen perustamisen kannalla, vaikka tätä kantaa ei ole erityisesti markkinoitu. Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (ETPP) parempaa täytäntöönpanoa varten mukaan lähteville maille halutaan asettaa erityiset ETPP-mekanismit (EMU-kriteereiden tapaan), joilla arvioidaan tavoitteiden saavuttamista. Arvioitaisiin 1) puolustusbudjetin osuus BKT:sta ja laitehankintojen osuus puolustusbudjetista, 2) joukkojen toimintavalmius, 3) niiden käyttöönsaantivalmius ja 4) niiden yhteensopivuus. Institutionaalista militarisoimista olisi se, että työryhmä haluaa neuvoston kokoontuvan myös puolustusministereiden kokoonpanossa. Sen lisäksi suositellaan kansallisten parlamenttien puolustusvaliokuntien yhteiskokouksia.

Suhde Natoon

EU:n yhteinen puolustus, millä nimellä yhteistä asevarustelua on tapana kutsua, on Nato-yhteensopivaa. Sitä kautta kasvaa paine liittoutumattomien maiden liittyä Natoon. Suomea ajaa Natoon EU-jäsenyys, ja tilanne vaikeutuu uuden perustuslain myötä.