Suomella menee EU:ssa huonosti. Se, että alistutaan, ei ole tuottanut tuloksia. 
On alistuttu porukalla. Hallitukselta on puuttunut EU-asioissa oppositio.

Vaatimattomia saavutuksia

Suomi on aliedustettuna EU:n virkamieskunnassa. Komissiossa on liian vähän suomalaisia virkamiehiä. Europarlamentti on sulkenut ovensa suomalaisilta. Neuvostossa on kenraali Gustav Hägglund, jonka palkan ja panssarimersun maksaa pieni Suomi. Suomi on EU:ssa nettomaksaja. Me kierrätämme rahaa EU:n kautta, ja matkalla syntyy monen sadan miljoonan euron hävikki. Suomeen ei ole saatu yhtään EU-virastoa. Elintarvikevirastokin on aloittanut toimintansa Brysselissä. Maatalousneuvotteluissa ei ole pystytty turvaamaan Suomen pienten tilojen pohjoisia etuja. EU-tukiaiset maksetaan 80-prosenttisesti etelän maiden ökytiloille, vain viidennekselle kaikista tiloista. Pohjoisen ulottuvuuden politisoimisella on saatu aikaan korulauseita, mutta EU ei avaa Suomelle eikä sen lähialueille rahakirstuja maamme pohjoisen sijainnin perusteella. Hukkaan on mennyt sekin hyvä yritys. Kun valmistellaan EU:lle perustuslakia, Suomi on sivuraiteilla. Meillä ei ole edustajaa konventin presidiumissa eikä sihteeristössä. Muut kirjoittavat meille perustuslain. EU:sta tehdään liittovaltiota ja Suomea natotetaan, mutta meille ovat tulossa kevytvaalit.

Valtioneuvoston kanta

Lipposen hallitus otti 17.1.2003 kantaa Suomen EU-politiikkaan. Lipponen on sitoutunut ja sitonut Suomen yhteisömetodiin, jolla tehdään liittovaltiota. Federalistin eli liittovaltion kannattajan tunnistaa siitä, että hän kannattaa yhteisömetodia: päätösten tekemistä EU:n asioista EU:n elimissä. Sellaisessa ylikansallisessa päätöksenteossa vähemmistöön jääneet joutuvat panemaan toimeen enemmistön päätöksiä. Lipposen hallitus kannattaa määräenemmistöpäätösten käyttöönottoa EU:n lainsäädännöstä päätettäessä ja niiden ulottamista myös yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Suomen hallitus on siis valmis luopumaan veto-oikeudestamme meille elintärkeissä asioissa. Komission puheenjohtajan valinnankin hallitus on valmis toimittamaan suuria maita suosivalla määräenemmistöllä ja antamaan ylikansallisen Euroopan parlamentin valtaan. Suomi hyväksyy käytännössä EU:lle yhteisen ulkoministerin viran, ja viranhaltijalle annetaan oikeus puhua maailmalla meidän nimissämme meidän puolestamme. Me emme enää ole maailmassa itsenäisiä toimijoita. Suomi ei halua EU:lle presidenttiä eikä uusia toimielimiä. Kun liittovaltiovoimille kuitenkin tarvitaan vastavoimia, muun muassa Ranska, Englanti ja Italia haluavat alistaa komission jäsenmaiden poliittiseen valvontaan. Ne haluavat neuvostolle puheenjohtajan, jota ne haluavat kutsua presidentiksi ja joka edustaisi eurokratiassa jäsenmaita. Lipposen hallituksella ei ole konventissa, johon yhä useampi maa on viime viikkoina nimittänyt ulkoministerinsä, omaa edustajaa. Kukaan ei vastaa suomalaisille poliittisesti siitä, että Suomi jää liittovaltiota tukevine fundamentalistisine kannanottoineen muiden maiden kelkasta. Pitäisi ottaa oppia Ruotsista ja Tanskasta ja muodostaa pohjoismainen blokki. Lipposen hallituksella ei ole konventtikantaa EU:n yhteiseen puolustukseen. Konventissa kannatetaan silti keskinäisen sotilaallisen solidaarisuuden pykälää, yhteistä asehankintavirastoa ja raskasta kriisinhallintaa euroarmeijan joukoin. Niiden kautta Suomi on mukana militarisoimassa unionia, jonka kautta meidät viedään Natoon.

Eduskunta harhapolulla

Eduskunnnan suuri valiokuntakin on sitonut Suomen yksimielisesti yhteisömetodiin. Sekään ei halua EU:lle neuvoston presidenttiä, koska yhteisömetodiin ei kuulu jäsenmaiden valta. Sen sijaan komission puheenjohtajalle eduskuntakin on valmis antamaan liittovaltiopresidentin toimivaltuudet. Vaihtoehto liittovaltiolle ja yhteisömetodille ei ole Saksan ja Ranskan ehdotuksen perusteella muodostettava liittovaltio hallitusten välisellä metodilla, vaan koko hallitusten välisen metodin demokratisoiminen. Jotta EU olisi demokraattinen, sen pitää olla itsenäisten valtioiden liitto eikä liittovaltio. Eduskunnan suuri valiokuntakin haluaa supistaa Suomen eduskunnan valtaa ehdottamalla määräenemmistöpäätösten lisäämistä. Kun Lipposen hallitus vastustaa EU-maiden vaalitavan yhtenäistämistä eli ns. listavaalia (niin että puolueet, eivätkä kansalaiset, valitsisivat kansan edustajat), eduskunnalla ei ole asiaan kantaa. Eduskunnalla ei ylipäätään ole kantaa perustuslain sisältöön. Eduskunta ei kyseenalaista ylikansallisten määräenemmistöpäätösten käyttöä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, eikä sillä ole kantaa puolustuskysymyksiin: suuri valiokunta ei konventtikannanotossaan asettanut tavoitteeksi liittoutumattomuuden säilyttämistä niin että sellainen optio kirjattaisiin EU:n uuteen perustuslakiin. Suomella on EU:ssa Nato-optio, mutta eduskunta ei vaadi perustuslakiin liittoutumattomuus-optiota. Suomen EU-politiikkaan pitää saada lisää ryhtiä. Suomelle on osoitettu EU:ssa paikka, ja meille on tulossa kylmää perustuslakikyytiä. Meillä media vaikenee poliittisen eliitin EU-vastoinkäymiset. Se haluaa upota poliittisen laivan mukana.