Pääministeri Matti Vanhasen mukaan ”EU:n perustuslakiluonnoksessa on tusina ongelmakohtaa, joista Suomessa pitäisi käynnistää keskustelu pikimmiten”. ”Keskustelu” tarkoittanee, että suomalaiset pitää valmistaa hyväksymään se EU:n konventissa 10.7.2003 hyväksytty perustuslaki, jolla EU:sta tehdään liittovaltio omine lippuineen, kansallislauluineen ja kansallispäivineen.

"Keskustelulla" kansaa valmistetaan hyväksymään Suomen viranomaisten toteltavaksi sellainen ylikansallinen perustuslaki, jolla valtamme EU:ssa vähenee ja jolla EU militarisoidaan.

Lipposesta luuseri 

Lipponen vie Suomea keskitettyyn liittovaltioon, joka on erilainen kuin nyt tulossa oleva liittovaltio. Se näyttää sopivan Vanhaselle (Jäätteenmäelle se ei olisi sopinut?). EU:sta ei tule sellaista ylikansallista eurokraattivaltaa, mistä Lipponen unelmoi. Perustuslailla siitä tehdään hallitusten liittovaltio. EU:n isot maat eivät halua EU:n johtoon komissaaripolitbyroota vaan ne haluavat sellaisen liittovaltion, jossa ne päättävät asioista myös pienten maiden puolesta. Uudella perustuslailla ne saavat sen. Siksi Lipponen on EU:ssa häviäjien puolella ja hänen peesissään myös Vanhanen.

Pääkomissaariprojekti 

Lipposella on käynnissä oma projekti: hän haluaa uudeksi Prodiksi oikean Prodin paikalle EU:n pääkomissaariksi. Siinä mielessä hän olisi hyvä Prodi-klooni, että hän ajattelee EU:n liittovaltioimisesta samalla tavalla kuin vanha Prodi. Lipponen haluaa liittovaltion keskusvallaksi politbyroon eli komission. Prodikin halusi sitä, mutta ei saanut. Hänen arvovaltansa on Brysselissä romahtanut. Lipposen pääkomissaariprojekti on hänen itsensä - ja Liikasen - projekti, ei minkään muun maan. Niinpä Lipposen ei pitäisi tehdä maakuntamatkoja vaan vierasmaamatkoja. Niitä varten hänelle on palkattu eduskunnan rahoilla oma ulkomaantiedottaja. Onpa häntä varten palkattu eduskunnan rahoilla oma turvamieskin; ikään kuin kuninkaalliselle. Eduskunta on myös hankkinut Lipposen käyttöön uuden tila-auton perheajoja varten. Lipposen palvonnassa on menty liian pitkälle.

Vanhasen virhearvio 

Suomen hallituksen virhearvio on, että hallitukset voivat tehdä perustuslakiin vapaasti muutoksia Ruotsin EMU-äänestyksen jälkeiseen aikaan lykätyssä hallitusten välisessä konferenssissa (HVK). Ei ymmärretä, että isot maat ovat jo konventissa sopineet perustuslain sisällöstä ja että Suomen kannalta ongelmallisimpien asioiden takana on - valitettavasti - suurten maiden koko arvovalta. Suomi hyväksyy EU:n presidentin eli valtionpäämiesten huippukokousten (Eurooppa-neuvoston) puheenjohtajan valinnan, eikä enää edes halua torjua liittovaltion presidenttiä. Jos Suomi luulee saavansa aina oman äänivaltaisen komissaarin, se ei saa. Vallan uusjako isojen maiden hyväksi on ehdotuksessa teräsbetonista. Jos Suomi luulee voivansa yksin muuttaa puolustusartikloita, ne eivät muutu. Muutoksia saadakseen Suomen pitäisi liittoutua oikeiden maiden kanssa, mutta Lipposen linjalla on liittouduttu väärien maiden (Benelux) kanssa. 

Tästä on kysymys 

Viime kädessä tässä kaikessa on kysymys siitä, allekirjoittaako Suomi julistuksen, jolla peruslakiin kirjataan jäsenmaiden keskinäiset ja Nato-yhteensopivat turvatakuut - eli onko EU:n perustuslaki myös yya-sopimus. Jos Suomi allekirjoittaa artiklan 214 mukaisen julistuksen, se vie meidät poliittisesti Natoon, jossa puolustus on myös hyökkäystä. Vanha kunnon liittoutumattomuus on meille itsellemme turvallisinta. Rauhan tekijöille, niin -puolustajille kuin -turvaajillekin - on maailmassa vielä paljon kysyntää.