Pääministeri Matti Vanhasen mukaan ”EU:n
perustuslakiluonnoksessa on tusina ongelmakohtaa, joista
Suomessa pitäisi käynnistää keskustelu pikimmiten”.
”Keskustelu” tarkoittanee, että suomalaiset pitää
valmistaa hyväksymään se EU:n konventissa 10.7.2003
hyväksytty perustuslaki, jolla EU:sta tehdään
liittovaltio omine lippuineen, kansallislauluineen ja
kansallispäivineen.
"Keskustelulla"
kansaa valmistetaan hyväksymään Suomen viranomaisten
toteltavaksi sellainen ylikansallinen perustuslaki,
jolla valtamme EU:ssa vähenee ja jolla EU
militarisoidaan.
Lipposesta luuseri
Lipponen vie Suomea keskitettyyn liittovaltioon, joka on
erilainen kuin nyt tulossa oleva liittovaltio. Se
näyttää sopivan Vanhaselle (Jäätteenmäelle se ei
olisi sopinut?). EU:sta ei tule sellaista ylikansallista
eurokraattivaltaa, mistä Lipponen unelmoi.
Perustuslailla siitä tehdään hallitusten
liittovaltio. EU:n isot maat eivät halua EU:n johtoon
komissaaripolitbyroota vaan ne haluavat sellaisen
liittovaltion, jossa ne päättävät asioista myös
pienten maiden puolesta. Uudella perustuslailla ne
saavat sen. Siksi Lipponen on EU:ssa häviäjien
puolella ja hänen peesissään myös Vanhanen.
Pääkomissaariprojekti
Lipposella on käynnissä oma projekti: hän haluaa
uudeksi Prodiksi oikean Prodin paikalle EU:n
pääkomissaariksi. Siinä mielessä hän olisi hyvä
Prodi-klooni, että hän ajattelee EU:n
liittovaltioimisesta samalla tavalla kuin vanha Prodi.
Lipponen haluaa liittovaltion keskusvallaksi politbyroon
eli komission. Prodikin halusi sitä, mutta ei saanut.
Hänen arvovaltansa on Brysselissä romahtanut. Lipposen
pääkomissaariprojekti on hänen itsensä - ja Liikasen
- projekti, ei minkään muun maan. Niinpä Lipposen ei
pitäisi tehdä maakuntamatkoja vaan vierasmaamatkoja.
Niitä varten hänelle on palkattu eduskunnan rahoilla
oma ulkomaantiedottaja. Onpa häntä varten palkattu
eduskunnan rahoilla oma turvamieskin; ikään kuin
kuninkaalliselle. Eduskunta on myös hankkinut Lipposen
käyttöön uuden tila-auton perheajoja varten. Lipposen
palvonnassa on menty liian pitkälle.
Vanhasen virhearvio
Suomen hallituksen virhearvio on, että hallitukset
voivat tehdä perustuslakiin vapaasti muutoksia Ruotsin
EMU-äänestyksen jälkeiseen aikaan lykätyssä
hallitusten välisessä konferenssissa (HVK). Ei
ymmärretä, että isot maat ovat jo konventissa
sopineet perustuslain sisällöstä ja että Suomen
kannalta ongelmallisimpien asioiden takana on -
valitettavasti - suurten maiden koko arvovalta. Suomi
hyväksyy EU:n presidentin eli valtionpäämiesten
huippukokousten (Eurooppa-neuvoston) puheenjohtajan
valinnan, eikä enää edes halua torjua liittovaltion
presidenttiä. Jos Suomi luulee saavansa aina oman
äänivaltaisen komissaarin, se ei saa. Vallan uusjako
isojen maiden hyväksi on ehdotuksessa teräsbetonista.
Jos Suomi luulee voivansa yksin muuttaa
puolustusartikloita, ne eivät muutu. Muutoksia
saadakseen Suomen pitäisi liittoutua oikeiden maiden
kanssa, mutta Lipposen linjalla on liittouduttu
väärien maiden (Benelux) kanssa.
Tästä on kysymys
Viime kädessä tässä kaikessa on kysymys siitä,
allekirjoittaako Suomi julistuksen, jolla peruslakiin
kirjataan jäsenmaiden keskinäiset ja
Nato-yhteensopivat turvatakuut - eli onko EU:n
perustuslaki myös yya-sopimus. Jos Suomi allekirjoittaa
artiklan 214 mukaisen julistuksen, se vie meidät
poliittisesti Natoon, jossa puolustus on myös
hyökkäystä. Vanha kunnon liittoutumattomuus on meille
itsellemme turvallisinta. Rauhan tekijöille, niin
-puolustajille kuin -turvaajillekin - on maailmassa
vielä paljon kysyntää.