Perustuslakiluonnoksen uudelle Euroopan unionille laati erityinen konventti eli valmistelukunta. Sen tehtäväksi annettiin yksinkertaistaa pykäliä ja selkiyttää vallankäyttöä. Euroopan unionista piti tehdä niin demokraattinen, että jos se hakisi jäsenyyttä, se voitaisiin hyväksyä EU:n jäseneksi.

Konventti oli epäedustava

Valmistelukunnassa oli edustajia jokaisesta 15 jäsenmaasta ja 13 jäsenhakijamaasta. Jäseniä ei ollut valittu. Heidät oli nimetty. Laekenissa nimettiin kolme puheenjohtajiston jäsentä: oikeistolainen Valéry Giscard d´Estaing Ranskasta, oikeistolainen Jean-Luc Dehaene Belgiasta ja demari Giuliano Amato Italiasta. Heidän lisäkseen konventtiin nimettiin 1 edustaja jokaisesta hallituksesta, 2 edustajaa jokaisesta parlamentista, 16 edustajaa europarlamentista ja 2 komissaaria. Muille kuin puheenjohtajille nimettiin varaedustajat, joille annettiin lähes samat oikeudet kuin jäsenille. Kaiken kaikkiaan valmistelukuntaan kuului 105 jäsentä ja 102 varajäsentä. Mitä vähemmän on edustajia, sitä epäedustavampi on joukko. Tämä otos ei edustanut kattavasti EU-kansalaisten mielipiteitä. Valmistelukunnassa oli merkittävä federalistien eli liittovaltiolaisten yliedustus. Joukko samanlaistaa. Pitää olla rohkea, jos aikoo olla erilainen ja kansanvallan puolella. Valtioliittolaisiksi ilmoittautui konventin loppuvaiheessa vain hieman toistakymmentä konventtilaista. Konventti työskenteli niin että eri instituutioiden (hallitusten, kansalliset parlamenttien ja europarlamentin) edustajilla oli omat delegaationsa, ja konventti oli järjestynyt myös poliittisiin "perheisiin". Kaksi suurinta europuoluetta, konservatiivit ja demarit, olivat yliedustettuja. Niiden ryhmiin kuului yli 80 % konventtilaisista.

Puhemiehistöstä politbyroo

Valmistelukunnassa oli kaikki valta 12-jäsenisellä puhemiehistöllä, jossa ei ollut kaikkien maiden edustajia, ei myöskään sihteeristössä. Suurilla mailla oli omat edustajansa, mutta Suomella ei. Politbyroo kutsui omatoimisesti joukkoonsa myös yhden hakijamaiden edustajan. Niin vältettiin se, että hakijamaat olisivat perustaneet konventtiiin oman delegaationsa ajamaan uusien maiden asiaa. Integroimalla niiden edustajat sulautettiin vanhojen jäsenmaiden edustajien sekaan. Se oli tapa vaeintaa uusien ääni.. Politbyroo päätti kaikesta: kokousten koollekutsumisesta, esityslistoista, puheenvuoroista, tulkkauksesta ja käännätyksistä.

Valtaa on tehdä esityslista ja pohjapaperi

Täysistunnoissa oli tulkkaus kaikille jäsenmaiden kielille (mutta ei hakijamaiden kielille). Puheenvuoroja ei jaettu pyydetyssä järjestyksessä. Ne jaettiin tavalla, joka palveli politbyroon tarpeita ja joka tyydytti suurten maiden "isoja poikia". Puheajat olivat rajallisia, mutta niissä joustettiin tiettyjen edustajien puhuessa. Konventissa toimi työryhmiä, joiden koollekutsumisesta, asiantuntijoista ja tulkkauksesta päättivät niiden puheenjohtajat. Heidät politbyroo valitsi keskuudestaan. Yleensä ei ollut tulkkausta kuin kahdelle-kolmelle kielelle. Englanniksi, ranskaksi ja saksaksi tulkattiin, muille kielille ei. Muunkielisten konventtilaisten piti laatia perustuslakiin pykäliä vierailla kielillä.

Julkisia ja salaisia muutosesityksiä

Konventtilaiset tekivät perustuslakiluonnoksiin 4000-5000 julkista muutosesitystä. Yhdestäkään ei äänestetty. Politbyroo hyväksyi ne, jotka palvelivat sen tarpeita. Muita ei hyväksytty. Oli myös muutosesityksiä, joita ei jaettu konventtilaisille eikä julkaistu. Isojen maiden isot pojat tekivät niitä suoraan politbyroolle. Se rikkoi sitä periaatetta, josta liittovaltiolaisilla oli tapana ylistää konventtimetodia; että perustuslain valmistelu olisi avointa ja julkista. Pohjapaperit ja perustuslain luonnostelmat saatiin aina viime tingassa. Määräajat muutosesityksien tekemiselle olivat lyhyet, vähimmillään päivän, enimmillään viikon. Konventtilaisten tekemiä muutosesityksiä ei käännetty muille kielille. Jos esitys oli tehty kielellä, jota politbyroon jäsenet eivät osanneet, sitä ei käsitelty. Loppuasiakirjan hyväksymistapa oli viime hetkiin saakka epäselvä. Annettiin ymmärtää, että konsensus oli sitä, että jokaisessa valtuuskunnassa puhemiehistön esitykselle piti saada enemmistön hyväksyntä. Sitä ei kuitenkaan saanut mitata äänestämällä.

Konventin tahto oli politbyroon tahto

Politbyroo tulkitsi konventin tahtoa kuulemalla puheenvuoroja ja vastaanottamalla esityksiinsä muutosesityksiä. Ne puheenvuorot ja muutosesitykset noteerattiin, jotka palvelivat politbyroon tarpeita. Konventin työtä ohjailtiin aikataululla ja esityslistoilla. Ensin puhuttiin puoli vuotta. Sitten seuraavakin puoli vuotta vain puhuttiin. Kun alettiin valmistella artikloja, konventti oli ajettu aikapulaan: piti hyväksyä se, mitä kirjoitettu oli. Kuvaavaa harjoitetulle aikapulapolitiikalle on se, että perustuslain toista sataa-sivuinen loppuosa jaettiin konventtilaisille vasta puoli tuntia ennen päätösistunnon loppua. Silti se kai esiteltiin Thessalonikin huippukokouksessa konventin tahtona. Eriäviä mielipiteitä ei kirjattu näkyviin. Toki niitäkin oli, vaikka valmistelukunta oli koottu tavalla, joka antoi federalisteille täyshegemonian. Federalistit eivät saaneet perustuslakiin sanaa "liittovaltio" eivätkä saaneet ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa komission toimivaltaan, mutta suurin piirtein kaiken muun he saivat. Federalistien rivejä hajottaa kuitenkin se, että tulollaan on hajautettu eikä keskitetty liittovaltio. Sen johdosta EU:n komissio on ollut vallan uusjaon suuria häviäjiä.

Hallitusten välinen konferenssi (HVK) alkaa syksyllä Thessalonikissa perustuslain lähetekeskustelu

Thessalonikin huippukokouksessa juhannuksen alla Kreikassa puheenjohtaja Valéry Giscard d´Estaing esitteli jäsenvaltioiden johtajille konventissa konsensuksella hyväksytyn perustuslakiluonnoksen.

Valtionpäämiehet näyttivät prosessille vihreää valoa: perustuslakia varten kutsutaan koolle hallitusten välinen konferenssi (HVK).

Aikataulusta erilaisia käsityksiä

On erilaisia tarpeita tuottaa perustuslaki puolelle miljardille eurooppalaiselle. Valéry Giscard d´Estaing edusti Thessalonikissa federalistien tarvetta vastustaa muutoksia konventin esitykseen. Liittovaltiolaiset tietävät, että kaikki muutokset ovat liittovaltioluonteisuuden vähentämisen suuntaan. Pääministeri Silvio Berlusconi haluaa perustuslaista uuden Rooman sopimuksen. Siksi on italialaisille yhdentekevää, mikä on perustuslain sisältö, kunhan se vain hyväksytään Rooman huippukokouksessa joulukuussa. Se, että italialaiset halusivat kutsua heti koolle hallitusten välisen konferenssin, ei sopinut muun muassa Ruotsille. Siellä on 14.9. kansanäänestys EMU:sta, ja jos keskusteluun tulee myös liittovaltio, ruotsalaiset hylkäävät euron entistäkin varmemmin. Vähiten kiirettä oli konventin jälkeen briteillä. Blairin hallituksen edustajat ilmoittivat, että hallitusten välinen konferenssi voidaan järjestää ensi vuonna ja että konventin luonnostelema perustuslaki on vain ajatusleikkiä. Liittovaltiovastaisen kansalaismielipiteen paineissa vähäteltiin asian merkitystä.

Konventti jatkaa

Konventti on saanut muodollisesti työstään päätökseen perustuslain I osan vallajaosta sekä II osan, jolla valmis perusoikeukirja liitetään perustuslakiin. Keskeneräiseksi jäi vielä III osa, joka on poliittisesti tärkeä: siinä on useimmat I osassa määriteltyjen periaatteiden toimeenpanoartiklat. Kun EU tuomioistuin tekee perustuslakituomioistuimen valtuuksin ratkaisujaan, useimmat tulkinnat liittynevät III osan artikloihin. Konventti saa vielä heinäkuussa siunattavakseen virkamiesten valmistelemat toista sataa sivua tekstiä EU:n toimivalloista ja niiden toiminnan laillisuusperusteista. Sitten voidaan veisata loppuvirsi ja siirtää jatkotyöskentely hallituksille.

"Hyvä pohja" HVK:lle

Ulkoministerit kiistelivät viikon verran ennen Thessalonikia siitä, onko konventin loppuasiakirja "lähtökohta" vai vain "hyvä pohja, jolle rakentaa". Huippukokouksessa päätettiin, että se on "hyvä pohja hallitusten välisen konferenssin aloittamiselle". Hallitusten välinen konferenssi (HVK) kutsuttiin alkamaan Italian johdolla lokakuussa. Sen halutaan saada työnsä valmiiksi niin pian kuin mahdollista ja riittävän ajoissa, jotta perustuslaki voidaan markkinoida kansalaisille ennen kesäkuun 2004 Euroopan parlamentin vaalia. Monet maat haluaisivat perustuslaista kansanäänestyksen europarlamentin vaalin yhteydessä.