Olen ollut yksi niistä 207:stä konventtilaisesta, jotka ovat valmistelleet perustuslakia uudelle liittovaltiomuotoiselle EU:lle. Perustuslailla vanha EU lopetetaan, ja sen tilalle tulee uusi. Puolesta miljardista eurooppalaisesta tulee EU-alamaisia perustuslailla, joka on kansallista lainsäädäntöä ylempää oikeutta. Perustuslaki hyväksyttiin konventissa perjantaina 13. päivä. Se oli EU:n pitkäperjantai? Tunnelma kokoussalissa oli kuin Pohjois-Korean kommunistien puoluekokouksessa. Perustuslain Isä Aurinkoista Valéry Giscard d´Estaingia kiiteltiin kuin Suurta Johtajaa Kim Jong Iliä tai häntä ennen hänen isäänsä Kim Il Sungia. Kaikki konventtilaiset osasivat taputtaa oikeissa paikoissa oikeaan aikaan.

Konventissa ei äänestetty, vaikka me konventtilaiset olimme tehneet perustuslakiin 5000 muutosesitystä. Puhemiehistö eli politbyroo, jossa ei ollut ketään suomalaista, päätti, mikä oli konventin tahto, ja sitä kutsuttiin konsensukseksi. Kun konventissa oli liittovaltiolaisten yliedustus, konsensus oli heidän konsensuksena, mutta ei läheskään yksimielisyys. Päätöskokouksessa käytettiin ennalta järjestettyjä puheenvuoroja. Kun kyseessä oli - jälleen kerran - isojen maiden vallankaappaus, puhua saivat niiden edustajat.

Suomen pääministerin edustaja Teija Tiilikainen ei saanut puheenvuoroa. Salissa ei näin ollen sanottu, että hän oli saanut hallitukselta ohjeen esittää Suomen varaukset (= ei-hyväksynnän) perustuslain instituutioita ja puolustusta koskeviin osiin. Jos puheenvuoro olisi annettu, Suomi olisi ollut tiukalla liittovaltiolinjalla ja Tiilikainen olisi moittinut konventtia siitä, ettei se sopinut tarpeeksi pitkälle menevästä EU:n liittovaltioimisesta. Suomihan jatkaa Lipposen linjalla. Se merkitsee, että on astuttu itsetyytyväisyyden ansaan. Tiilikaisen mahdollisuuden puhua tuhosi viime vaiheessa eduskunnan edustaja Kimmo Kiljunen (sd). Hän kävi viemässä konventin puheenjohtajalle lapun, jossa hän pyysi puheenvuoroa sillä perusteella että oli hänen syntymäpäivänsä. Hän saikin puheenvuoron, ja onnitteli itseään syntymäpäivänsä johdosta.

Kokouksen päätteeksi soitettiin ns. hymni Euroopalle (josta halutaan tehdä liittovaltion kansallislaulu). Kun se kuului rahisevista kovaäänisistä, perustuslaista hurmioituneet liittovaltiolaiset nousivat seisomaan ikään kuin olisi soitettu kansallislaulua. Minä istuin. EU:lla ei ole kansallislaulua.

Sitten juotiin shampanjaa ja kilisteltiin.

Esko Seppänen