Jos joku jäsenvaltio ei hyväksy uutta perustuslakia, syntyy kaksi ongelmaa: mitä tapahtuu yhtäältä uuden EU:n perustamiselle ja mitä tapahtuu toisaalta sille maalle.

Jos vanhaa EU:ta ei lakkauteta, sen toimintojen siirtäminen uudelle unionille ei onnistu. Vanha pitää lakkauttaa, jotta uusi voi olla sen jatkumo. Juridisesti on niin.

On kiistatonta, että vanha voidaan lakkauttaa vain yksimielisellä päätöksellä.

Jos joku jäsenmaa ei suostu vanhan unionin lakkauttamiseen, muut eivät voi keskenään ratkaista ongelmaa siitä, mitä silloin tehdään. On etsittävä poliittinen ratkaisu, joka ei voi olla ristiriidassa kansainvälisen oikeuden kanssa.

Poliittiset liitot ovat sillä tavalla epätasa-arvoisia, että ne eivät ole oikeusvaltioita, joiden toiminnat ja toimivallat johdettaisiin laeista ja sopimuksista. Voiman edessä saattavat lait taipua, kun niitä taivutetaan.

On eri asia, hylätäänkö perustuslaki suuressa vai pienessä maassa.

Saattaa käydä niin, että suuren maan EI perustuslaille estää uuden unionin synnyn, mutta pienen maan EI ei estä.

Isossa-Britanniassa kansa vastustaa, eikä asiaa panna siitä syystä kansanäänestykseen.

Ranskassa joudutaan ehkä oman maan perustuslain muutostarpeen takia järjestämään kansanäänestys, ja jos siellä syntyy EI-tulos, mikä on hyvin mahdollista, uutta unionia ei ehkä perusteta.

Silloin vanha jää olemaan olemassa, ja siinä valtaa käytetään sen mukaan kuin se jaettiin Nizzan sopimuksella. On muistettava, että myös Nizza oli suurten maiden vallankaappaus ja että laajenemisen jälkeen voidaan aivan hyvin toimia nykymenon mukaan.

Jos useampi pieni maa sanoo EI, käynee samalla tavalla. Kovin monen maan ylitse ei voi liittovaltiosaappailla juridisesti kävellä.

Jos vain yksi pieni maa sanoo EI, on mahdollista, että muut tekevät uuden unioninsa, jonka ulkopuolelle EI-maa jätetään. Vanha unioni heitetään historian romukoppaan ja suurten johdolla aletaan toimia niin kuin hankalaa maata ei olisikaan. Sillä tavalla toteutettiin liittovaltioraha. Eräiden jäsenmaiden jääminen Eurolandian yhteisen rahapolitiikan ulkopuolelle ei estänyt euron käyttöönottoa, mutta silloin ei ollut yhteistä valtioliittorahaa, josta olisi pitänyt luopua yksimielisesti.

Eroaminen tai erottaminen 25 maan joukosta ei ole mikään pikku juttu eroavassa maassa, ja sen kansalaisista saattaa lähes puolet olla sitä vastaan. Kansakunnan yhteenkuuluvuus hajoaa sellaisen kysymyksen edessä - ja pääomat ottavat näkymättömät jalkansa alleen.

Pelko voi olla pelottelun seuraus ja lopputulos.

Avoimeksi jää, miten perustuslain hyväksymättä jättävä valtio järjestää suhteensa unioniin.

Se ei kuitenkaan ole heikoissa neuvotteluasemissa, sillä sen käsissä on suostumus vanhan unionin lakkauttamiseen ja sitä kautta uuden unionin laillisen muodon kansainvälinen riidattomuus. Juridinen ongelma saattaa yhdenkin EI:n tapauksessa kasvaa mittasuhteisiin, joita on oikeudellisesti vaikea hallita.

Sellaisista neuvotteluasemista syntynee uudesta unionista ulosjäävälle maalle vähintäänkin jonkinlainen ETA-yhteys, jolla perustuslain hylkäävä maa säilyy taloudellisesti muiden yhteydessä. Euroopan Talousalue (ETA) merkitsee EU:n taloudellista mutta ei poliittista jäsenyyttä. Siinä säilyy poliittinen itsenäisyys ja täysivaltaisuus.

On mahdollista, että vain sanomalla EI perustuslaille voi pieni valtio neuvotella itselleen paremmat jäsenyysehdot kuin KYLLÄ-maat saavat. Siihen pääsi Tanska hylättyään aikoinaan Maastrichtin sopimuksen.