Perustuslakia valmistelleessa konventissa olivat eri voimasuhteet kuin ovat lokakuun 4. päivänä avatussa hallitusten välisessä konferenssissa (HVK). Konventissa oli liittovaltiolainen hegemonia, eivätkä sen jäsenet olleet poliittisessa vastuussa kenellekään. HVK:ssa ovat toimijoina hallitukset, joilla on täysi poliittinen vastuu omille kansoilleen.

Vanhanen, kapinakenraali 

HVK:n avajaisten alla Matti Vanhanen lähetti yhdessä eräiden pikkumaiden (Itävalta, Unkari, Tshekki, Liettua, Slovenia ja Malta) kanssa puheenjohtajamaan pääministerille Silvio Berlusconille kirjeen, jossa haluttiin avata perustuslakiluonnos kokonaan uuteen käsittelyyn HVK:ssa. Näin Suomi on etsinyt ja löytänyt EU:sta uuden viiteryhmän toiminnalleen. Suomi on aikaisemminkin asettautunut pohjoismaisen yhteistyön rikkuriksi. Muiden pohjoismaiden on vaikea ymmärtää Suomen liittovaltiolinjaa: pienen maan etua muka puolustaa paremmin komissio kuin maa itse. Kovin vieraalta tuntuu Suomen hallituksen vaatimus ylikansallisten määräenemmistöpäätösten lisäämisestä ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa, kun maamme sotilaallisen liittoutumattomuuteen on perinteisesti kuulunut täysivaltaisuus ulkopolitiikassa ja naapurisuhteissa. On oltu oman turvallisuutemme puolella.

Perustuslain luonnos revitään auki 

On erilaisia koulukuntia siitä, miten HVK:ssa edetään. Liittovaltiolaiset, joita tukevat konventin takahuoneissa perustuslain luonnoksen keskenään sopineet suurten valtioiden edustajat, haluavat hyväksyä konventin luonnoksen sellaisenaan - paitsi jos sitä voidaan parantaa. Hallitusten välisen yhteistyön kannattajat eli valtioliittolaiset taas katsovat, että konventti on tehnyt vain pohjapaperin, jota voidaan vapaasti parantaa. “Parantaa” tarkoittaa edellisessä tapauksessa lisää liittovaltiota ja jälkimmäisessä tapauksessa enemmän jäsenmaiden valtaa. Heti ensi töikseen HVK hylkäsi konventin esityksen yhdestä ja ainoasta lakiasäätävästä neuvostosta. Sillä tavalla kitkettiin perustuslaista kaksikamarisen lainsäädäntömallin itu. Se oli merkittävä takaisku konventin puheenjohtajan Valéry Giscard d´Estaingin linjalle, jonka mukaan perustuslaki joko tulee konventin esittämässä muodossa tai sitä ei tule.

Espanja ja Puola häiriköivät 

Jos perustuslakia ei tule, EU jatkaa entisten perussopimusten turvin. Laajenemiseen liittyneestä vallanjaosta tehtiin vuonna 2000 Nizzan sopimus. Se jää voimaan. Siihen kirjattiin pienille suurille maille Espanjalle ja Puolalle kohtuuttoman paljon äänivaltaa, josta ne ilmoittavat pitävänsä kiinni HVK:ssa. Jos niin todella tapahtuu, perustuslakia ei tule. Näiden maiden (ja Italian) vaatimus kristillisen perimän kirjaamisesta perustuslakiin ei liene yhtä korkea kynnyskysymys. Saksa ja Ranska kiirehtivät jo ilmoittamaan näille EU:n budjettivarojen suurille nettosaajille, että perustuslakia saatetaan ruveta tarkastelemaan yhdessä EU:n seuraavien rahoituskehysten kanssa. Kiristystä, sanoivat nämä maat. Perustuslakia ei synnytetä ilman kiristystä, ja sitä oli, kun Saksan ulkoministeri Joschka Fischer tuli Suomeen sanomaan, että konventin luonnosta ei sitten muuteta.

Viimeisten öiden pimeät tunnit

On selvää, että jokaiselle jäsenmaalle turvataan HVK:ssa äänivaltainen komissaari. Komissaarien virat eriarvoistetaan muulla tavalla kuin jakamalla heidät äänivaltaisiin ja äänivallattomiin. Komissio itse ehdottaa, että komissaarit jaetaan erilaisiin ryhmiin käsittelemään eri asioita niin ettei kaikkia asioita alisteta koko komission päätäntävaltaan. Jostakin sellaisesta ratkaisusta päätettäneen HVK:ssa. Kun kaikesta keskustellaan, on todennäköistä, että perustuslain lopullisesta sisällöstä päätetään kaoottisissa tunnelmissa huippukokouksessa yöaikaan. Niin toimii EU:n demokratia. Sitä ennen ei ratkaistane kiperimpiä kysymyksiä. Vasta silloin joutunee Suomi luopumaan suurimmasta osasta hyviä muutosesityksiään. Itsenäisen maanpuolustuksen ja liittoutumattomuuden kysymyksissä saattavat Suomella silloin olla omat eväät syödyt.

Lopussa kiitos (?) seisoo 

Italia haluaa päättää HVK:n EU:n perustuslakiin huippukokouksessa Roomassa 13.12.2003. Kun perustuslakipaketti avattiin heti alkuunsa, näyttää siltä, että aikataulu on ylikireä. Seuraava puheenjohtajamaa Irlanti on luvannut italialaisille, että perustuslaki allekirjoitetaan Roomassa, vaikka se ei valmistuisi huippukokokseen mennessä. Siitä siis tulee, jos se tulee, joka tapauksessa uusi Rooman sopimus. EU:n federalistit ovat epäonnistuneet, jos perustuslaki ei synny kesäkuun 2004 eurovaaleihin mennessä.