Kaksi kansaa tuhosi federalistien unelman EU:n
liittovaltioimisesta ja unionin militarisoimisesta.
Liittovaltiomiesten ja -naisten hegemonia on murrettu.
Kahden kansanäänestyksen EI-tuloksen myötä on
Eurooppaan syntynyt poliittisesti tyhjä tila, jonka
täyttämisestä kilpaillaan.
Juridinen
tausta
Jotta EU:n perustuslaki, jolla haluttiin perustaa
kokonaan uusi Euroopan unioni ja antaa sille oma
oikeushenkilöllisyys, olisi tullut voimaan, se olisi
pitänyt hyväksyä jokaisessa jäsenmaassa.
Ne maat, jotka ovat sen jo ratifioineet eli
hyväksyneet ja joita on nyt 13 (eli jäsenmaiden
enemmistö), voivat perustaa uuden unionin ilman, että
kaikki vanhan unionin jäsenmaat tulevat mukaan.
Vanha EU on kuitenkin valtioliitto, johon sovelletaan
Wienin yleissopimusta valtiosopimuksista, ja uuden
unionin perustamista ongelmallisempi asia on vanhan
lakkauttaminen: siihen vaaditaan yksimielisyys.
Sitä ei nyt ole.
Perustuslakiin liitetty julistus
Kun hallitukset hyväksyivät perustuslain lokakuun
lopussa 2003 Roomassa, siihen liitettiin julistus n:o 30
"Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen
ratifioinnista".
Julistuksilla ei ole minkäänlaista lainvoimaa tai
laillista sitovuutta. Ne kuvaavat hyvää tahtoa sanoa
yhteinen mielipide mihin tahansa asiaan.
Julistus kuului seuraavalla tavalla:
"Konferenssi toteaa, että jos neljä viidesosaa
jäsenvaltioista on ratifioinut Euroopan perustuslaista
tehdyn sopimuksen kahden vuoden kuluttua sen
allekirjoittamisesta, mutta ratifiointi tuottaa yhdelle
tai useammalle jäsenvaltiolle vaikeuksia,
Eurooppa-neuvosto ottaa asian käsiteltäväkseen."
Kahden vuoden määräaika päättyy lokakuun lopussa
2006.
Sitä, mitä tapahtuu, jos yksi tai useampi jäsenmaa
ei ratifioi sopimusta, ei julistuksessa kerrota. Siinä
tilanteessa valtionpäämiesten Eurooppa-neuvosto voi
miettiä vaikka päänsä puhki, mitä tehdä, mutta
yhdenkään jäsenmaan ylitse ei asiassa voida
kävellä: vanhan lakkauttaminen vaatii yksimielisyyden
ja uuden perustaminen ilman kaikkia nykyisiä
(varsinkaan Ranskan ja Englannin kokoisia)
jäsenvaltioita on poliittisesti mahdotonta.
Brysselin huippukokous
Brysselissä kesäkuussa kokoontunut
Eurooppa-neuvosto tunnusti tosiasiat, vaikkakaan se ei
osannut ottaa niihin kantaa.
Se päätti, että kahden vuoden määräajasta ei
pidetä kiinni, ja otti "tuumaustauon".
Toivotaan ihmettä.
Se, että ei ole perustuslakia, ei ole ongelma. EU
jatkaa toimintaansa nykyiseen tapaan.
Perustuslaki olisi ollut muutos: hyppy
tuntemattomaan.
Uusi linja ajoon
Liittovaltiomiehet ja -naiset eivät ole periksi
antavaa sorttia.
Kun he eivät saaneet EU:lle perustuslakia,
suunitelmiin tuli muutos. Nyt halutaan valmistella
perussopimusten uudistus, johon kirjataan perustuslain
keskeiset periaatteet (ilman raskasta III osaa) ja josta
kansojen ei anneta äänestää.
Nykymenoa voidaan jatkaa Nizzan sopimuksen mukaan
niin kauan kuin EU:ssa on enintään 27 jäsentä.
Romania ja Bulgaria mahtuvat vielä vaikeuksitta mukaan.
Kroatian jäsenyys
Euroeliitti asettaa nyt toivonsa siihen, kun unioniin
liittyy sen 28. jäsen.
Se olisi Kroatia.
Jotta Kroatia mahtuisi mukaan, perussopimuksia on
pakko muuttaa. Niiden muuttaminen vaatii ratifioinnin
jokaisen jäsenmaan parlamentissa.
Eliitin toiveissa on, että siinä saumassa
perussopimuksia muutetaan enemmän kuin on Kroatian
takia tarpeen ja että niihin kirjoitetaan hylkyyn
menneen perustuslain avainkohdat. Halutaan vallansiirtoa
suurille maille eli otetaan käyttöön lisää suuria
maita suosivaa määräenemmistöpäätöksentekoa. Se
kasvattaa unionin toimielinten valtaa jäsenmaiden
parlamenttien kustannuksella.
Demokratian näkökulmasta suunnitelma on sangen
kavala.