Galileon muodossa EU valmistelee satelliittipaikannus- ja navigointijärjestelmää siviilikäyttöön.

Kyseessä on myös sotilasasia.

Se kuitenkin kielletään. EU:n Nato-maat eivät sano julkisesti haluavansa kilpailijaa USA:n satelliittiurkintamonopolille.

Maailmassa on kaksi toimivaa satelliittinavigointijärjestelmää: amerikkalainen GPS ja venäläinen GLONASS. Kummatkin on suunniteltu sotilaskohteiden, ajoneuvojen ja yksikköjen, paikantamiseen erittäin suurella tarkkuudella.

Näitä verkkoja voidaan käyttää myös siviilitarkoituksiin, mutta siviilipuolella ne ovat epäluotettavia ja alisteisia sotilasliikenteelle.

EU haluaa lähettää Galileo-hankkeen nimellä 20 000 kilometrin korkeuteen useita satelliitteja sekä rakentaa koko maapallon kattava maa-asemien verkoston. Se olisi amerikkalaisen GPS-järjestelmän kanssa yhteensopiva EU:n ja Euroopan avaruusjärjestön (ESA) yhteishanke.

Paikantamispalvelukset olisivat siviilitarkoituksiin maksuttomia, kun taas kaupallisista tarkoituksista perittäisiin korvaus.

Galileo-ohjelmassa on kolme vaihetta: kehitysvaihe (2002-2005), käyttöönottovaihe (2006-2007) ja käyttövaihe (alkaen vuodesta 2008).

Kehitysvaiheen kustannukset ovat 1100 miljoonaa euroa, josta puolet tulee Euroopan unionilta Euroopan laajuisten verkkojen rahoituksesta ja toinen puoli ESA:lta. Summa saattaa kasvaa riippuen varasatelliittien tarpeesta.

Käyttöönoton kustannusarvio on 2 000-2 100 miljoonaa euroa, joka halutaan rahoittaa sekä yksityisin että julkisin varoin.

Kaupallisen käyttövaiheen aikana julkisen rahoituksen mahdollinen osuus määritetään, kun järjestelmän ylläpitäjä on valittu ja kun tiedetään miten paljon siitä saadaan tuloja. Mahdollinen julkisen rahoituksen lähde on yhteisön talousarvioon maksettava lupamaksu, joka voisi olla 2 euroa vastaanotinta kohden.

Ongelmaksi on muodostumassa se, että hyödyn saavat yritykset eivät ole valmiita investoimaan lainkaan rahaa perusinfrastruktuuriin. Ne tulevat mukaan, kun järjestelmä on rakennettu käyttöön julkisella rahoituksella.

Toinen ongelma on maiden kilpailu hankkeen teknologiavaikutuksista. Kilpaillaan siiä, kuka hanketta vetää. Ranska ja Englanti ovat joustavampia kuin Saksa ja Italia, jotka ovat vetämässä hankkeessa kovassa kotiin päin.

Europarlamentissa on käynyt ilmi, että jäsenmaissa on valmiutta rahoittaa osa projektista (sotilaallinen osuus?) kansallisista budjettivaroista.

Jos systeemi rakentuisi niin, että EU rahoittaisi siviilipuolen ja jäsenvaltiot sotilaspuolen, sillä tavalla vältettäisiin sotilasasioiden julkinen valvonta.

Vastatessaan Esko Seppäsen suulliseen kysymyksen Galileon sotilasbudjetista komissio ilmoitti, että "Galileo-järjestelmään ei toistaiseksi ole suunniteltu sotilaallista osuutta, eikä sen rahoitusta siis ole tarvinnut pohtia". On pantava merkille sana "toistaiseksi". Espanjan Eurooppa-ministeri Luis De Miguel taas korosti, että "neuvosto on vahvistanut eri yhteyksissä Galileon olevan siviilien johtama siviiliohjelma" ja että "on pidetty mielessä EU:n laajempi yhteys siihen, että suurin osa EU:n jäsenmaista kuuluu myös Pohjois-Atlantin liittoon". EU:n Nato-maat eivät siis halua olla epäsolidaarisia USA:n sotilasjärjestelmille.

Yleisesti kuitenkin uskotaan, että Galileoon liitetään alun alkaen sotilaalliset nippelit ja nappelit. On asioita, joita ei sanota ääneen.