Euroopassa on erilaisia kansalaisliikkeitä. Yhdet toimivat rauhan ja toiset sotavarustelun puolesta.

EuroDefence, jossa on yhdeksän maan edustajia, ei ole rauhanliike.

Järjestön pyrkimyksenä on tukea "vahvan eurooppalaisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan rakentamista Atlantin liiton sisässä". Se siis haluaa lisää Nato-yhteensopivaa europuolustusta.

EuroDefence piti huhtikuun lopussa Otzenhausenissa Saksassa johtoryhmänsä kokouksen ja päätti tehdä käynnissä olevalle EU:n perustuslakikonventille tiettyjä ehdotuksia. Sen mukaan:

1) Kaikille täytyy tehdä selväksi, että Petersburgin tehtävät käsittävät myös rauhaanpakottamisen, että EU:n täytyy pystyä suorittamaan näitä sotilasoperaatioita joko Naton voimavaroin ja valmiuksin tai sitten ilman niitä ja että taistelussa kansainvälistä terrorismia vastaan on aloitettava kiireellisesti armeija- ja tiedustelupalveluviranomaisten yhteistyö ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden liittyessä yhä kiinteämmin toisiinsa.

2) EU:hun tarvitaan puolustusministereiden neuvosto.

3) "Eurooppa" tarvitsee asevarusteluviraston ja yhteisen tiedustelupalvelun.

4) Euroopan parlamenttiin pitää perustaa puolustusvaliokunta.

Nämä ovat euromilitaristien päällimmäiset ja kiireellisimmät tavoitteet.

EU:n täytyy siis valmistautua sotimaan EU:n rajojen ulkopuolella, ja siihen on valmiudet olemassa. Amsterdamin sopimuksen mukaisesti ns. Petersbergin tehtävät pitävät sisällään myös rauhaanpakottamissotatoimet.

Suunnitelmia yhteisestä asehankintavirastosta (armament agency) tehdään myös toisaalla. EU:n komissio on perustanut erityisen Star 21-työryhmän - Erkki Liikasen puheenjohdolla - selvittämään, miten EU-maat voisivat koordinoida sotavarustelutuotantoa myös siviilitarkoituksiin ja päinvastoin.

Suunnitelmissa on kuljettaa kehitystä siihen suuntaan, että EU:sta tehdään USA:n mallin mukaan sotilaallis-teollinen kompleksi, jossa keskusvallan tilauksilla rahoitetaan asevarusteluun ja tiedusteluun (esimerkiksi satelliittivakoiluun) liittyvää tutkimustoimintaa.

Ennen pitkää, mutta ei ihan lähivuosina, nousee sitten väistämättömästi esiin kysymys, tehdäänkö EU:sta asemahti, joka katkaisee riippuvuutensa USA:sta ja alkaa kilpailla sotilaallisesti sen kanssa.

Se tulee eurooppalaisille tavattoman kalliiksi, mutta samalla se on piristysruiske EU-maiden suurten teknologiayritysten kilpailukyvylle.

USA:n hallituksen sotavarustelutilaukset ovat piilovaltiontukea suuryritysten hyväksi, ja niitä avokätisesti jakamalla USA varmistaa teknologisen etevämmyytensä muuhun maailman verrattuna. Avaruutta militarisoidaan ja uutta täsmäaseteknologiaa voidaan tuottaa vain USA:n valtiontilauksilla, ja EU haluaisi saman mallin mukaan kehittää samaan teknologiaa EU:n yhteistilauksin. EU-rahoitteisesta sotilasteknologiasta uskotaan syntyvän siviilisovellutuksia.