EU:n perustuslain luonnos on nyt valmis. Esitys on lähetetty perustuslakikonventista hallitusten väliseen konferenssiin (HVK), joka alkaa lokakuussa. Se pyritään päättämään joulukuussa Roomassa. Liittovaltiolaiset eli federalistit haluavat, että esitys hyväksytään sellaisenaan.

Suomen väärät arviot

Suomen hallitukset ovat valmistelun aikana tehneet monia virheitä, joita salaillaan kansalta. Lipposen hallitus teki heti alkuun väärän arvion perustuslakia valmistelleen konventin luonteesta. Arvioitiin, että konventissa vain pohdiskeltaisiin asioita ja enintään tuotettaisiin vaihtoehtoja eli optioita. Kun ei haluttu sitoa poliittista arvovaltaa minkään vaihtoehdon taakse, Lipponen nimitti henkilökohtaiseksi konventtiedustajakseen tutkija Teija Tiilikaisen. Kaikkialla muualla vedettiin viimeistään syksyllä 2002 oikeat johtopäätökset projektin luonteesta ja vaihdettiin hallitusten edustajiksi ykkösketjujen poliitikot. Vain Suomi jatkoi poliittisesti vastuuttomalla edustuksella. Suomessa luultiin pitkään konventin työn olevan vain hallitusten välisen kokouksen pohjapaperi, johon hallitukset voivat saada HVK:ssa muutoksia. Asiakirjaan, joka on ylempi kuin kansallinen perustuslaki, on lähes mahdotonta saada muutoksia siltä osin, kuin isot maat ovat siitä sopineet keskuudessaan. Suomen näkökulmasta ongelmallisten asioiden - vallan vähenemisen ja EU:n militarisoimisen - takana on suurten maiden koko arvovalta, ja ne lähtevät nyt siitä, että konventin esitystä ei tältä osin enää muuteta. 

Muut sanelivat meille perustuslain 

Konventin loppuasiakirjasta päätti viime kädessä 13-jäseninen puhemiehistö, jossa ei ollut lainkaan Suomen edustajaa. Silla tavalla Suomi oli ulkona perustuslain tosiasiallisesta valmistelusta. Presidium muistutti entisaikojen politbyroota, jossa jäsenten piti olla samaa mieltä ja liittovaltion puolella. Konventtilaiset tekivät noin 6000 muutosesitystä puhemiehistön luon-noksiin, mutta yhdestäkään ei äänestetty. Vain ne hyväksyttiin, jotka politbyroo hyväksyi. Erimielisyys on EU:ssa mahdollista, mutta se on prosessi: sillä ei saa yllättää muita. Jos esitys ei kelpaa, Suomen hallituksen olisi pitänyt tuoda esille tyytymättömyys, konventissa. Ei tuotu.

Konventin päättäminen 

Perustuslakikonventti päätettiin kahteen kertaan. Kolmastoista päivä perjantai (13.6) hyväksyttiin perustuslain I osa, jossa ovat perustuslain luonteiset määräykset, sekä II osa, jossa on ns. perusoikeuskirja. Päätöskokouksessa ei äänestetty. Suomen pääministerin edustaja Teija Tiilikainen ei saanut puheenvuoroa esittääkseen Suomen hallituksen varaukset. Niitä oli, mutta muiden maiden edustajat eivät saaneet niitä tietoonsa. Eduskunnan edustaja Kimmo Kiljunen sai puheenvuoron, jossa hän onnitteli itseään syntymäpäivänsä johdosta. Kiljunen oli konventissa enemmän liittovaltiolaisten eurodemareiden kuin Suomen eduskunnan edustaja. Thessalonikin huippukokous antoi 20.6 konventille jatkomandaatin niiden III osan artiklojen viimeistelemiseksi, joissa määritellään uuden liittovaltion poliittinen käytäntö. Mandaatin mukaan esitykseen sai tehdä vain teknisiä muutoksia. Muilta osin konventin haluttiin hyväksyvän sellaisenaan III osaston yli 350 artiklaa, joista ei ollut keskusteltu konventin täysistunnoissa!

Heinäkuussa pidettiin kaksi kokousta, joissa vähän puhuttiin III osaston artikloista. Konventin vihoviimeisessä kokouksessa (10.7) hyväksyttiin virkamiesten laatima luonnos lähes muuttumattomana. Samalla alettiin vaatia, ettei siihen saa tehdä muutoksia lokakuulle koolle kutsutussa hallitusten välisessä konferenssissa (HVK).

Liittovaltiolle kansallislaulu ja muut symbolit 

Perustuslain III osastoon olivat konventtilaiset ehtineet tehdä 1600 muutosesitystä. Yhdestäkään ei äänestetty. Politbyroo päätti. Konventin viimeisen yön pimeinä tunteina presidiumissa ajettiin läpi sellaiset ”tekniset” muutosesitykset, joiden mukaan uudelleen perustettavan unionin (liitto)valtiomuotoa täydennetään poliittisilla symboleilla. Perustuslakiin päätettiin kirjata uuden liittovaltion symboleiksi lippu, kansallislaulu, tunnuslause, raha ja kansallispäivä. Tällä tavalla nämä perustuslain I osan käsittelyn yhteydessä hylätyt liittovaltion symbolit kirjattiin perustuslain loppumääräyksiin eli IV osaan - jonka käsittelyyn Thessalonikin huippukokous ei ollut antanut konventille lainkaan lupaa. Liittovaltiosymbolit tehtiin muka vain ”teknisinä” muutoksina! Teknisenä muutoksena toteutui myös Ranskan tahto siitä, että mailla on veto-oikeus kulttuurialan kauppasopimuksiin, ja Saksan tahto siitä, että maahanmuuttopolitiikkaa ei aleta tehdä määräenemmistöillä. Muutettiin myös Ison-Britannian vaatimuksesta perustuslain II osaston eli perusoikeuskirjan johdantoa, ja myös se tehtiin ilman konventille annettua mandaattia; aikaisemman konventin valmistelema perusoikeuskirja piti kirjattaman perustuslakiin muuttumattomana.

Suomi ei halua muutoksia? 

Suomen edustajat eivät III osan hyväksymisen yhteydessä käyttäneet puheenvuoroa ilmaistakseen Suomen varaukset, joista siis ei kukaan muu tiedä mitään. Tiilikainen ei tällä kerralla edes pyytänyt puheenvuoroa, kun taas Kiljunen - tietysti - pyysi muttei saanut. Tiilikainen ja Kiljunen allekirjoittivat nimensä lähetekirjelmään, jossa ilmaistiin kaikkinaisten muutosten epätoivottavuus. Tiilikaisen allekirjoitus tapahtui Vanhasen puhelimitse antaman ohjeistuksen mukaan (ja vastoin konventtia seuranneiden virkamiesten alkuperäistä kantaa). Peruste oli yksinkertainen: piti allekirjoittaa, kun muutkin allekirjoittivat. Suomen ongelma on, ettei ole omaa tahtoa. Silloin joukko vie, ja niin Suomesta tuli äänetön kumppani Suureen Konsensukseen.

Rooman julistus 

Luovutettaessa konventin loppuasiakirja puheenjohtajamaalle 18.7 annettiin Rooman julistus, jossa sanottiin: ”Ehdotus ajaa yhteistä etua. Tässä hengessä on valmistelukunnan puheenjohtaja yhdessä varapuheenjohtajien kanssa pyytänyt puheenjohtajavaltio Italiaa – ja henkilökohtaisesti Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaa Silvio Berlusconia – pitämään teksti koskemattomana. Tekstin edes osittainen asettaminen kyseenalaiseksi johtaisi epäonnistumiseen.” Joka ikinen muutosesitys nähdään uhkaksi koko perustuslaille.

III osan määräykset yhteisestä puolustuksesta

Perustuslain III osan artiklat 213 (rakenteellinen yhteistyö) ja 214 (julistus kollektiivisesta turvalausekkeesta) ovat tärkeitä EU:n militarisoimisen näkökulmasta ja elintärkeitä Suomen liittoutumattomuuden näkökulmasta. Suomen kolme edustajaa (Tiilikainen, Kiljunen, Vilén) olivat tehneet yhdessä esityksen näiden pykälien poistamisesta. Loppukeskustelussa ei kukaan kuitenkaan puolustanut poistoa. Konventin puhemiehistölle ei viestitetty, että se oli Suomen linja. Jos halutaan, on mahdollista säilyttää liittoutumattomuus ja itsenäinen puolustus. Ei pidä - eikä ole pakko - allekirjoittaa julistusta.

Kansanäänestys

Suomi on ollut EU:ssa pehmolinjalla. Perustuslakiasiassa Suomen korteilla pelattiin niin, me emme saa perustuslakiin muutoksia itseämme koskeviin elintärkeisiin osiin ilman kansanäänestystä. Kun vanhaan ja lakkautettavaan EU:hun liittymisestäkin oli kansanäänestys, uuteen unioniin ei pitäisi liittyä ilman kansanäänestystä.