Irlannin kansa äänesti viime vuonna väärin. Se hylkäsi kansanäänestyksessä Nizzan sopimuksen pienen liittoutumattoman maan edun vastaisena. Se pantiin äänestämään uudelleen.

Pienen maan on äänestettävä niin monta kertaa että se oppii itse olemaan ruodussa. Tanskalle tehtiin samalla tavalla Maastrichtin sopimuksen osalta. Lokakuun 19. päivänä irlantilaiset äänestivät "oikein". Sopimuksen hyväksyi 63 % äänestäjistä. Alle puolet kansasta äänesti.

Nizzan sopimus

Euroopan unionissa tärkeimmät lainsäädännölliset päätökset tehdään suljettujen ovien takana. Kapeinta demokratiaa, itse asiassa ei-demokratiaa, edustavat EU:n kehittämistä paaluttavat huippukokoukset, joissa valtioiden johtajat sopivat asioista ilman kansojensa valtuutusta. Valtionpäämiesten tekemä Nizzan sopimus oli isojen maiden vallankaappaus. Vallan uusjakoa perusteltiin unionin laajenemisella. Kun yhteisöön oli hakenut 13 uutta jäsenmaata, valtasuhteet oli pantava uusiksi. Jos toimitaan vanhoilla säännöillä, saattaa syntyä tilanne, jossa (pienten) maiden lukumääräinen enemmistö äänestää isojen maiden vähemmistön kannan kumoon. Se piti estää. Se estettiin Nizzan sopimuksella. Isot maat eivät ottaneet demokratian riskiä. Erityisen suuri merkitys on uudella veto-oikeudella, joka perustuu maiden väkilukuun. Sillä tavalla kolmen suuren (tai Saksan, yhden suuren ja yhden pienen) jäsenmaan edustajat voivat yhdessä estää minkä tahansa määräenemmistöpäätöksen synnyn. Nizzan sopimuksen hyväksymisen välttämättömyyttä perusteltiin EU:n laajenemisella. Se oli tekosyy.

Vaihtoehto B 

Sevillan huippukokouksessa kesällä hyväksyttiin asiakirja, joka oli tarkoitettu Irlannin uudessa kansanäänestyksessä KYLLÄ-puolen käyttöön. Siinä ei tehty mitään myönnytyksiä Irlannille, vaan EU:n vanhasta lausumavarastosta koottiin yhteenveto niistä kannoista, joissa puhutaan jäsenmaan liittoutumattomuuden säilyttämisen mahdollisuudesta. Irlannin kansanäänestyksen takia EU:n perustuslain ensimmäinen luonnos julkistettiin vasta sen jälkeen. Vastoin Irlantia varten kirjoitettua julistusta siinä on sellainen henki, että EU:hun pitää saada lisää yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa ja täysi sotilaallis-poliittinen Nato-yhteensopivuus. Siitä ei voitu kertoa irlantilaiselle ennen äänestystä. EU:ssa ei saanut sanoa ääneen myöskään sitä, että laajenemiselle oli vaihtoehto B, joka olisi toteutettu siinä tapauksessa, että Irlanti olisi äänestänyt uudelleen EI. Vaihtoehto B oli se, että laajenemisen näkökulmasta kaikki tarpeelliset pykälät olisi kirjoitettu uusien jäsenmaiden liittymissopimuksiin, jotka hyväksytään kunkin jäsenmaan parlamentissa samaan tapaan kuin Nizzan sopimus. Suurille maille oli kuitenkin tärkeää saada hyväksytyksi Nizza. Siihen tarkoitukseen oli laajeneminen sopiva savuverho. 
EU:n avustuksella Irlannin KYLLÄ-puoli juoksutti hakijamaiden korkeita edustajia paikan päällä anelemassa irlantilaisia äänestämään Nizzan sopimuksen puolesta, jotta laajeneminen toteutuisi suunnitellulla - eli isojen maiden suunnittelemalla - tavalla. Uuden kansanäänestyksen päivämäärä salattiin pitkälle syksyyn siitä syystä, että Irlannissa laki kansanäänestyksestä pitää sisällään määräyksen, jonka mukaan hallitus saa levittää vain tasapuolista informaatiota sen jälkeen, kun päivämäärä on julkistettu. Kun ei sanottu päivämäärää, tasapuolisen tiedon levittämisen vaatimus ei ollut voimassa.

KYLLÄ-puolen vahvuus

Irlannin koko poliittinen eliitti oli kansanäänestyksessä KYLLÄ-puolella. Kaikki suuret poliittiset puolueet, koko ay-liike, kapitalistit ja työnantajat, paikallinen MTK ja katolisen kirkon piispat olivat sopimuksen hyväksymisen puolella. Samoin koko media. KYLLÄ-puolen kampanjan johtaja oli päähallituspuolueen mies Patrick Mara. Hän joutui kuitenkin eroamaan tehtävästään, kun kävi ilmi, että hänellä oli selittämättömiä varoja mukavuuslippupankeissa veroparatiisisaarilla. Tällaisestakin rajusta taka-iskusta huolimatta KYLLÄ- puoli voitti selvästi. Avainasemassa oli media. EI-puoli ei saanut tilaa tiedotusvälineissä. Samaan aikaan, kun KYLLÄ-puoli sai valtavat palstatilat, esimerkiksi kahdenkymmenen puolalaisen kansanedustajan kirje, jossa toivottiin sopimuksen hylkäämistä, jätettiin kokonaan julkaisematta. 

Häviön syy 

Irlantilainen vihreä meppi Patricia McKenna, joka osallistuu europarlamentissa SOS Demokratia-verkoston työhön, arvioi EI-puolen häviön pääsyyksi sen, että KYLLÄ- puoli onnistui kääntämään kansanäänestyksen äänestykseksi laajenemisesta eikä Nizzan sopimuksesta. Irlantilaiset eivät halunneet vastuulleen sitä, että laajeneminen ei olisi toteutunut. Se oli KYLLÄ-puolen voimakkain ase. McKennan mukaan onnistuttiin vetoamaan irlantilaisten yleiseen hyväntahtoisuuteen muita kohtaan. Oli myös luotu pelko siitä, että äänestämällä EI irlantilaiset olisivat joutuneet EU:ssa eristykseen. Olisi voitu myös sulkea EU:n rahahanat Irlannille, joka on jäsenyytensä aikana saanut EU:lta rahaa nettona yli 30 miljardia euroa. Irlanti on ollut yksi suurimpia nettosaajia (toisin kuin Suomi, joka on nettomaksaja Irlannille ja muille). Edelliseen ja hylättyyn kansanäänestykseen verrattuna myös EI-puoli kasvatti ääniensä määrää, mutta KYLLÄ puoli kasvatti ratkaisevasti enemmän. 
Tulos ei anna sijaa minkäänlaiselle jossittelulle. Se tuottaa kuitenkin kylmiä väreitä sitä tilannetta ajatellen, että EU:lle tulee uusi perustuslaki, joka jäsenmaiden on hyväksyttävä KYLLÄ tai EI-periaatteen mukaan. Jos joku pieni maa ei hyväksy suurten maiden keskenään sopimaa uutta perustuslakia, se saatetaan jättää yhteisön ulkopuolelle. Siinä tilanteessa monissa maissa syntyy tilanne, jossa ihmisten tunnot saattavat olla kuin irlantilaisilla Nizzan sopimuksesta äänestettäessä: mitä, jos meidät eristetään. 
Sillä voidaan ainakin uhata niin kuin tapahtui Irlannissa.