KAHVINTUOTTAJAPROFIILI

KILIMANJARO NATIVE CO-OPERATIVE UNION LTD. (KNCU)


KNCU toimii Pohjois-Tansaniassa Kilimanjaro-vuoren rinteillä, Rombon, Moshi Ruralin ja Hain piirikuntien alueella.. KNCU on 94 paikallisen osuuskunnan katto-organisaatio. Paikalliset  osuuskunnat sijaitsevat puolikkaan päivämatkan päässä KNCUsta.

Jäseniä on noin 200 000, keskimäärin 2000 kussakin paikallisessa osuuskunnassa.

Rekisteröityi FLO n kahvirekisteriin vuonna 1992

Viimeiset tiedot heinäkulta 1998

Tampereen kehitysmaakauppayhdistys maahantuo KNCUn kahvia Suomeen. Osuuskunnasta kahvia myydään nimillä Africafe, Uusi kirkkokahvi ja maustekahvit (100 gramman pakkaukset).


Kahvin  merkitys kansantaloudelle

Tansania on Afrikan kahdeksanneksi suurin kahvintuottaja. Raakakahvia tuotetaan noin 50 000 000 kiloa vuodessa. Maatalouden osuus BKT:sta on n. 59%. Tärkeimmät vientituotteet ovat puuvilla ja kahvi, Kilimanjaron alueella kahvi. Kahvin arvo on noin neljännes koko maan viennistä.
Tansania on maailman kolmanneksi köyhin maa - bruttokansantuote henkeä kohden on n. $ 110 US ja 60% väestöstä elää absoluuttisessa köyhyydessä. Kahvista saatavat tulot ovat perheille elintärkeitä, sillä niillä maksetaan koulumaksut ja lääkkeet.

Tuottajaryhmä

Alunperin 1925 perustettu Kilimanjaro Native Planters Association, sittemmin KNCU, on maan vanhin ja suurin ja merkittävin kahviosuuskunta.   Sosialistisen hallinnon aikana kahvintuottajat saivat tuoda tuotteensa myyntiin ainoastaan osuuskuntien kautta. Vuodesta 1986 Tansania on myöntynyt IMF:n ja Maailmanpankin rakennesopeutusohjelmien vaatimiin talouden liberalisoimiseen  ja vapauttamiseen. Kahvimarkkinat vapautettiin 1994. Siitä lähtien  osuuskuntiin kuuluminen on ollut vapaaehtoista ja yksityiset ostajat ovat voineet ostaa kahvia tuottajilta. Vuoteen 1998 mennessä KNCU:n osuus alueen kahvintuotannosta oli pudonnut neljännekseen.
 
Osuuskunnille on periytynyt sosialismin ajoista vahva asema kahvimarkkinoilla. Vuodesta 1990 osuuskunnat ovat saaneet tehdä itsenäisesti sopimuksia ulkomaisten asiakkaiden kanssa.
Viljelijät huolehtivat alkujalostuksesta. He puhdistavat ja kuivaavat pavut ja toimittavat ne paikalliselle osuuskunnalle. Osuuskunta maksaa viljelijöille etukäteen KNCU:n varoista ja toimittaa pavut edelleen KNCU:lle. KNCU jalostaa papuja edelleen poistamalla jäljellä olevan kuoren jalostamossa, josta se omistaa suurimman osan. Pavut myydään sitten Tanzanian Coffee Boardin valvomassa huutokaupassa kahvin viejille. Pavut myydään paikallisten osuuskuntien nimellä. Suurimman osan huutokaupatusta kahvista ostavat osuuskuntien unionit itse.

 
KNCU:n ansiosta kahvista maksetaan kalliimpi hinta tuotajille. Viljelijät saavat huutokauppahintaan perustuvan toisen maksun, joten he ansaitsevat enemmän kuin myydessään yksityisille. Jos yksityiset ostajat keräävät kahvin viljelijöiltä, he tuovat kahvin huutokauppaan ja vievät sen itse maasta. Osuuskuntien ongelma on, että viljelijät tarvitsevat välittömästi käteistä ja siksi toimittavat vain osan pavuista unionille. Jatkuvan pääomanpuutteen vuoksi unioni ei aina pysty ostamaan  jäseniltään. Vaikka yksityiset maksavat vähemmän, he maksavat heti.

KNCU osuuskuntaunioni on 94:n paikallisen, kylätasolla toimivan osuuskunnan katto-organisaatio. KNCU:lla on n. 200 000 jäsentä. Näistä 160 000 osallistuu aktiivisesti toimintaan. Jäsenistä 2% on naisia. Paikallisilla osuuskunnilla on keskimäärin 2 000 jäsentä. KNCU työllistää vakituisesti 185 työntekijää ja yli 100 sesonkityöläistä.

KNCU:n tavoitteina on jäsentensä ja paikallisten osuuskuntien olosuhteiden parantaminen, jäsentensä sadon kerääminen ja sen myyminen mahdollisimman korkealla hinnalla, jäsenten kouluttaminen ja taloudellisen riippumattomuuden edistäminen.

Paikalliset osuuskunnat voivat liittyä organisaatioon seuraavin ehdoin: Osuuskunnan on koostuttava joko kahvin tai puuvillan viljelijöistä. Jäsenmaksu on 5000 shillinkiä (n.3,7 markkaa). Tämän lisäksi osuuskunnan on lunastettava unionin osakkeita 5 000 000 shillingin edestä kahden vuoden aikana. Osuuskunnan on kyettävä toimittamaan vähintään 150 000 kiloa kahvia vuodessa.

Paikallisen osuuskunnan jäsenyys edellyttää, että viljelijä on kahvitilan omistaja ja maksaa n. 500 shillingin liittymismaksun. Viljelijöiden on ostettava n. 5000 shillingin edestä osuuskunnan osakkeita. Periaatteessa kaikki kahvi pitäisi myydä paikalliselle osuuskunnalle, mutta käytännössä näin ei tapahdu.
 
Unioni tarjoaa jäsenilleen koulutusta ja opastusta, maataloustarvikkeita kuten hyönteismyrkkyjä, lannoitteita ja työvälineitä. Se myös myöntää lainoja. KNCU:n täytyy kerätä, toimittaa, jalostaa ja myydä jäsentensä kahvisato sekä huolehtia liikekumppaneista, sopimuksista ja koko unionin rahoituksesta.

KNCU on demokraattinen. Jokaisella paikallisella osuuskunnalla on kaksi edustajaa KNCU vuosikokouksessa. Näistä yhdeksän valitaan johtokomiteaan, hallintoneuvostoon.


Tuotteiden laatu, määrä ja hinta:

KNCU toimittaa vuodessa 10 - 17 000 000 kiloa arabica-kahvia, mutta unioni kerää vain osan jäsentensä kahvista. Vuonna 1993 sen ostaessa kaiken jäsenten kahvin, määrä nousi yli 17 000 tonniin. Vuonna 1997 se osti vain puolet jäsenten tuottamasta kahvista, mikä oli alle 4 000 tonnia. Kahvin lisäksi jäsenet viljelevät banaania, maissia, kassavaa, perunoita ja vihreitä papuja. Lisäksi useimmilla tiloilla on muutama lypsävä lehmä.

Noin 10% koko sadosta on mennyt reilun kaupan myyntiin. Viljelijät saavat korvauksen myymästään kahvista kolmessa erässä, kun he myyvät KNCU:n kautta. Vuonna 1997 se maksoi jäsenilleen 1900 shillinkiä kilolta, kun yksityiset maksoivat kahvista 1700 shillinkiä.


Naisten asema tuottajina:
 
Vain 2% jäsenistä on naisia, sillä perinteisesti vain miehillä on ollut oikeus omistaa maata. Kaikki naisjäsenet ovat leskiä, jotka ovat perineet maan. Näin ollen naiset eivät osallistu päätöksentekoon. Naisilla on kuitenkin merkittävä rooli maataloustuotannossa. KNCU haluaa parantaa naisten asemaa ja se on nimittänyt naisen koulutusvastaavaksi.

Reilun kaupan merkitys:

Viljelijät saavat 70-80% huutokauppahinnasta itselleen. Loput käytetään unionin hyväksi. Sillä on kolme suurta tilaa, joiden sadat lypsävät lehmät jaetaan jäsenten kesken. Unioni käyttää varoja myös jäsentensä  koulutukseen. Sillä on rahasto, jolla rahoitetaan alueen yksityisiä kouluja. Viljelijät maksavat 3 shillinkiä kahvikilolta tälle rahastolle. Kilimanjaro Co-operative Bank myöntää lainoja ja avustuksia viljelijöille. Kun kaikki kahvin tuotannon ja myynnin vaiheet tapahtuvat unionin kontrollissa, tarkoittaa se sitä, että taloudellinen voitto tästä toiminnasta pyysyy alueella ja se voidaan käyttää paikallisten ihmisten hyväksi. Reilusta kaupasta saadut lisämaksut käytetään luomukahvin tuotannon käynnistämiseen kahdella tilalla sekä työvälineisiin. Lisämaksun käsittelemiseen on suunnitteille kehitysrahasto.

Varojen käytöstä päättää unionin erityiskomitea sen jälkeen kun se on tiedottanut asiasta jäsenilleen. Jäsenet halusivat käyttää varat koulutukseen kahvin tuotannosta, jalostuksesta ja markkinoinnista. Tätä varten tullaan järjestämään koulutustilaisuuksia, julkaisemaan uutiskirjettä, järjestämään esittelyjä sekä lähettämään viljelijöitä ulkomaille oppimaan uusia menetelmiä.

Ongelmia:

KNCU:n pahimpia ongelmia ovat kilpailu yksityisten ostajien kanssa, jatkuva pääomapula sekä se, että jäsenet eivät ole sitoutuneita toimittamaan kahvia unionille. Jatkuva liberalisointi asettaa myös omat haasteensa, sillä kukaan ei osaa ennusta sen vaikutuksia tulevaisuudessa.

Viljelijän tarina:

"Tietysti toimitan kaiken kahvini KNCU:lle. Olen komitean jäsen, enkä siis voisi myydä yksityisille". Emil Thomas Marandu ja vaimonsa Flavia saavat kaikki rahatulonsa kahvista. Mies loukkaantuu vihjauksesta, että osa heidän sadostaan myytäisiin yksityisille.
Marandu on paikallisen osuuskunnan, Mkuu Masareni RCS:n, komitean jäsen. Osuuskunta aloitti toimintansa vuonna 1954 ja tuolloin jäseniä oli 12. Nyt sillä on 2 400 aktiivista jäsentä, jotka ovat maksaneet maksunsa osuuskunnalle.
Marandu ja Flavia erottavat kahvinpavut marjasta kotonaan ja kuivattavat pavut auringossa. Marandu on kiinnostunut reilun kaupan järjestelmästä: "Toivon että KNCU voi jatkossakin myydä näille kannattaville markkinoille. Osallistuin viime vuonna seminaariin, joka oli rahoitettu KNCU:n saamilla reilun kaupan maksuilla. Se tosiaan auttaa meitä. Koulutus on hyvin, hyvin tärkeätä".