Lapsityövoiman käyttö on kasvava ongelma

- Mitä on  lapsityövoima
- Miksi lapset tekevät työtä?
- Työnantajille lapsityövoima on halpaa
- Suomalaiset ja lapsityö
- Kahvi ja lapsityövoima
- Alle 14-vuotiaiden työntekijöiden käyttö kielletty

Yksi Reilun kaupan merkin ehdottomia kriteereitä on, että tuotannossa ei saa käyttää lapsityövoimaa eli alle 14-vuotiaita lapsia. Lapsityövoiman hyväksikäyttö on laaja ongelma ja arvioiden mukaan ainakin
140 miljoonaa 5-14-vuotiasta lasta työskentelee maailmassa.
Joka päivä 80 000 uutta lasta aloittaa työnteon.

Reilun kaupan merkkijärjestelmä valvoo säännöllisillä valvontakäynneillä, että lapsityövoimaa ei käytetä.

Tietojen saaminen lapsityövoimasta on hankalaa ja kaikki luvut ovat arvioita. On myös vallalla erilaisia käsityksiä siitä, mikä luokitellaan lapsityövoimaksi. Lapsityöntekijöiden määrän arvioimista vaikeuttaa myös se, että kaikkia syntyneitä lapsia ei rekisteröidä.

Kaikista työtä tekevistä lapsista on arviolta 61 prosenttia Aasiassa, 32 Afrikassa ja 7 prosenttia Latinalaisessa Amerikassa. Työtätekevien lasten suhteellinen osuus on suurin Afrikassa, jossa ILOn (YKn kansainvälinen työjärjestö) arvion mukaan 40 prosenttia 5-14-vuotiaista lapsista tekee työtä. Lasten työnteko lisääntyy jatkuvasti eri puolilla maailmaa, myös Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

Maailman alle 18-vuotiaista lapsista 87 prosenttia asuu kehitysmaissa,
joten suurin osa lapsityöntekijöistä asuu kehitysmaissa. Teollisuusmaista lapsityövoiman käyttö on lisääntynyt Turkissa, Portugalissa, Italiassa, Espanjassa, sekä Keski- ja Itä-Euroopan entisissä  sosialistisissa maissa. Yhdysvalloissa arvioidaan olevan noin miljoona työtä tekevää lasta.

Valtaosa lapsityövoimasta on maataloudessa joko perheen omilla tiloilla tai kaupallisilla viljelmillä.

Mitä on  lapsityövoima

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapseksi määritellään jokainen alle 18-vuotias. ILOn työnteon ikäraja on 15 vuotta tai maan omien lakien mukainen minimi-ikä, mikäli se on korkeampi kuin 15-vuotta. Köyhimmille maille ILO sallii 14-vuotiaiden työnteon.

Lasten työnteko jaetaan kahteen ryhmään: lapsen tekemä työ (child work), joska tarkoittaa kotona tai kotitilalla tehtyä työtä ja lapsityövoiman hyväksikäyttö (child labour) eli kodin ulkopuolella työskentely. Erityisenä ongelmana pidetään lapsityövoiman hyväksikäyttöä. Lapsityövoiman hyväksikäyttö on työtä, joka heikentää lapsen kehitystä ja terveyttä.

UNICEF määrittelee lapsityövoiman hyväksikäytön merkeiksi

* Kokopäivätyön aloittaminen liian nuorena
* Liian pitkät työajat
* Työ epäterveellisissä ja vaarallisissa olosuhteissa
* Riittämätön palkkaus perheen ulkopuolisesta työtä
* Liian paljon vastuuta nuorella iällä
* Työ, joka aiheuttaa kohtuutonta fyysistä, sosiaalista tai psyykkistä
   ponnistelua

* Työ, joka estää koulunkäynnin
* Työ, joka estää lapsen itsekunnioituksen kehittymistä
(esim. orjatyö tai prostituutio)
* Työ, joka haittaa lapsen sosiaalista ja psyykkistä kehitystä

Miksi lapset tekevät työtä?

Lapsityövoiman suurimpana syynä pidetään köyhyyttä. Köyhät perheet lähettävät lapsensa töihin taatakseen toimeentulonsa. Lasten osuus perheiden tuloista on kehitysmaissa ILOn ja UNICEFin arvioiden mukaan 10-25 prosenttia.

Lapsityövoiman käytön yleisyys vaihtelee maasta toiseen ja siihen vaikuttavat myös perinteet, asenteet, tavat ja perheen vanhempien koulutustaso. Usein lapsille ei ole muuta vaihtoehtoa kuin työn tekeminen: koulu saattaa olla liian kaukana, perheellä ei ole varaa maksaa koulumaksua tai edes koulukirjoja ja koulupukua.

Monissa maissa peruskoulutuksen taso ja  saatavuus heikkeni selvästi 1980-luvulta 1990-luvulle. Yhtenä suurena syynä on ollut velkakriisiin ajautuneiden kehitysmaiden talouden vakauttamisohjelmat, erityisesti Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n rakennesopeuttamisohjelma. Ohjelmat edellyttivät leikkauksia julkisiin menoihin, jotka kohdistuivat muun muassa terveyspalveluihin ja koulutukseen.

Kehitysmaiden nopeasti kasvavissa suurkaupungeissa lapsityövoiman hyväksikäyttö kasvaa voimakkaasti. Vanhempien työttömyys tai työttömyyden uhka johtaa myös usein lasten lähettämiseen töihin.

Työnantajille lapsityövoima on halpaa

Useimmissa maissa lapsityövoiman käyttö on laitonta, mutta lapset työskentelevät siitä huolimatta. Työnantajat palkkaavat mielellään lapsia, koska lapsille voi maksaa alhaisempaa palkkaa kuin aikuisille. Lapset mukautuvat helpommin ja suostuvat yksitoikkoiseen työntekoon.

Lapsia halutaan myös palkata töihin, joissa heidän uskotaan olevan aikuisia näppärämpiä, kuten mattojen solmimisessa tai timanttien hiomisessa. Työnantajat uskovat lasten olevan myös viattomampia ja varastavan vähemmän työpaikoiltaan.

Lapset eivät kuulu ammattiliittoihin eivätkä ryhmänä vaadi oikeuksiaan työpaikoilla. Joissakin ammateissa lapset oppivat työn vanhempien rinnalla ja työnantajat puolustelevat lapsityövoiman käyttöä sillä, että vanhemmat vaativat sitä.

Globalisaatio on kiihdyttänyt kilpailua ja lisännyt tarvetta yhä halvempaan työvoimaan. Lapsityövoima on usein ratkaisu vähentää tuotantokuluja.

Lähde
Päivi Mattila: Lapsen työllä. Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK ry. 1998.

Suomalaiset ja lapsityö

Tuotteiden suora tuonti kehitysmaista Suomeen on melko vähäistä. Kehitysmaista tuotujen tuotteiden kokonaisarvo oli vuonna 1996 9,5 miljardia markkaa, kokonaistuonti oli samaan aikaan 141,7 miljardia.
Monet kehitysmaista lähtöisin olevat tuotteet tulevat Suomeen muun muassa Hollannin tai Saksan kautta eikä tuotteisiin tarvitse tällöin merkitä alkuperämaata.

Yksittäisen tuotteen ja tuottajan osoittaminen lapsityövoiman käyttäjäksi vaatii tarkastuksia paikan päällä. Päivi Mattilan (Lapsen työllä, 1998) tekemä tutkimus sen sijaan listaa, mitä sellaisia tuotteita tuodaan Suomeen, joiden tuotannossa on havaittu käytettävän lapsityövoimaa. Tällaisia tuotteita on pitkä lista, mukana ovat muun muassa kahvi, tee, sokeri, banaanit, appelsiinit, kukat, riisi, puuvilla ja puuvillatuotteet, kumi, jalkapallot, jalkineet, matot, nahkatavarat, vaatteet, huonekalut ja keramiikka.

Mari Peltolan Suomen kuluttajaliitolle (Ostaisitko lapsen valmistavan tuotteen? Kysely lapsityövoimasta. 1999) tekemän tutkimuksen mukaan ihmiset yhdistivät lapsityövoiman käytön eniten mattoihin ja sen jälkeen kahviin ja teehen, hedelmiin, tupakkaan, vaatteisiin ja pehmoleluihin.

Peltolan tutkimuksen mukaan 72,4 prosenttia kuluttajista uskoi maahantuojien tai valmistajien tarkistavan joskus tuotteiden taustan. Kuluttajista 15 prosenttia uskoi, että maahantuojat / valmistajat eivät koskaan tarkista tuotteen taustoja. Saman kyselyn mukaan 62,1 prosenttia uskoi, että maahantuojien tai valmistajien on mahdollista tarkistaa tuotteen tausta, 36,5 prosenttia piti sitä mahdottomana.

Saman tutkimuksen mukaan 23,1 prosenttia mainitsi välttävänsä tiettyjä tuotteita tai tuotemerkkejä lapsityövoimaepäilyjen takia. 19,7 prosenttia kertoi välttävänsä tiettyjä yrityksiä ja liikkeitä. Vastaajista 72,1 prosenttia halusi tuotteisiin merkinnän, jossa kerrotaan, ettei tuotteen tuottamiseen ole käytetty lapsityövoimaa.

Kahvi ja lapsityövoima

Kahvinkulutus on Suomessa runsasta, noin 10 kiloa henkeä kohti vuodessa ja 60 miljoonaa kiloa raakakahvia tuodaan maahan vuosittain. On vaikea antaa lukuja siitä, kuinka suuri osa Suomeen tulevista tuotteista on tehty lapsityövoimalla. Yksi lapsityövoimakysymyksessä oleelliseksi nouseva tuote on kahvi: lähes kaikissa kahvintuottajamaissa käytetään lapsityövoimaa.

Lapsityövoimaa käytetään runsaammin tiloilla, joissa kahvi poimitaan käsin esimerkiksi vuorenrinteillä. Etelä- ja Väli-Amerikan maissa, joista tulee suurin osa Suomen kahvia, lapset ovat todistettavasti osallistuneet kahvinviljelyyn. Myös Afrikan maissa lapset osallistuvat kahvinviljelyyn.

Reilun kaupan merkki takaa kahvinviljelijöille kohtuullisen korvauksen
työstä maksamalla aina maailmanmarkkinahintoja korkeamman hinnan. Vanhempien tulotason noustua paine lasten työssäkäyntiin vähenee, sillä perhe voi elättää itsensä vanhempien / vanhemman työnteolla.

Reilun kaupan merkkijärjestelmä kieltää alle
14-vuotiaiden työntekijöiden käytön.

FLO (merkkijärjestöjen kansainvälinen yhteisjärjestö) valvoo säännöllisillä valvontakäynneillä, että lapsityövoimaa ei käytetä. Mikäli sääntöjä rikotaan tuottajalle voidaan antaa huomautus ja tarkastaa uudella tarkastuskäynnillä, ovatko puutteet korjautuneet. FLOlla on myös oikeus erottaa tuottaja tuottajarekisteristä, mikäli tämä ei noudata FLOn ehtoja. 

Käytännössä lapsityövoiman aukoton valvominen on mahdotonta. Kehitysmaiden lainsäädäntö ja FLOn omat määräykset ovat vain yksi askel kohti lapsityövoiman käytön vähentämistä. Lapsityövoiman käytön vähentämiseen voidaan vaikuttaa muillakin keinoilla: nostamalla perheiden tulo- ja koulutustasoa, rakentamalla kouluja ja kehittämällä yhteiskunnan infrastruktuuria.

Myös kansainvälinen paine vaikuttaa maahantuojiin ja tuottajiin. Maahantuojat ja tuottajat varmasti kiinnittäisivät enemmän huomiota tuottajien lapsityön käyttöön, mikäli kuluttajat loisivat paineita siihen suuntaan. Reilun kaupan merkki tuo esille lapsityövoimakysymyksen ja pyrkii lisäämään kuluttajien kiinnostusta omiin vaikutusmahdollisuuksiin.