Reilun kaupan kahvi matkustaa mayakylistä Suomeen
Tuulia Syvänen

Kahvilla maailmankartalle

Guatemalan luoteisosassa maya-intiaanin asuttamalla alueella on kylä nimeltä Chajul. Chajul on vuoristossa kuoppaisen tien takana. Chajulissa on 10 000 asukasta ja 6 henkilöautoa. Chajulissa on myös kahvia, ja kahvia kasvaa myös kuoppaisien vuoristoteiden ja tiettömienkin tapaleiden takana. Kauimmaisista kolkista kahvinviljelijät perheineen kantavat kahvisäkit selässään kylään viiden tunnin matkan. Sillä tavoin chajulilaiset osallistuvat maailmankauppaan ja tuottavat kahvia myös suomalaisten juotavaksi.

Chajulista tuli Suomeen ensimmäinen erä Reilun kaupan kahvia viime syksynä. Nyt guatemalalaista herkkua löytää monista kahvihyllyistä nimellä Cafe Original. Reilun kaupan kahvi tulee alle kolmen hehtaarin kokoisilta perheviljelmillä. Maailman kahvista yli puolet tulee pieniltä tiloilta, mutta plantaasiviljelmien määrä lisääntyy kaiken aikaa.



Reilun kaupan kahvinviljelijät ovat järjestäytyneet demokraattisesti toimiviksi yhteisöiksi, osuuskunniksi, jotka hoitavat kahvin viennin ulkomaille ja auttavat osuuskunnan jäseniä viljelyssä ja kahvimarjojen käsittelyssä. Chajulissa viljelijöiden osuuskuntaa ei kutsuta osuuskunnaksi, koska se kuulostaa liikaa kommunismilta maassa, jossa on juuri päättynyt yli kolmenkymmenen vuoden sisällissota. Chajulin virallinen nimi onkin Association eli yhdistys.

Chajul perustettiin vuonna 1990 ja se on ollut vuodesta 1992 Reilun kaupan kahvintuottaja. Chajulin tilanne on hyvä, koska yhteisö myy kaiken vientiin kelpaavan kahvin Reilun kaupan kahvina. Monet Reilun kaupan tuottajat joutuvat myymään osan kahvistaan perinteisillä markkinoilla, koska eivät löydä riittävästi Reilua hintaa maksavia ostajia. Chajulissa asuville kahvinviljelijöille Reiluus tarkoittaa, että yhdistykselle ja yksittäiselle viljelijälle jää 30-100 prosenttia enemmän tuloja.

Chajul on käyttänyt Reilun kaupan järjestelmästä saamaansa lisätuloa laitteiden hankkimiseen, joilla kahvimarjat voidaan käsitellä aina raakakahviksi asti. Aikaisemmin viljelijät myivät kahvinsa paikallisille välittäjille marjoina, ja saivat huomattavasti alhaisemman korvauksen kahvista.

Ihanteellista kahvimaastoa

Tutustuin Chajuliin marras-joulukuun vaihteessa. Pääkaupungista Guatemalasta Citystä matkustamme länttä kohti vuoren rinteitä kiemurtelevia teitä. Alkumatka kuljetaan kaksikaistaista asfalttitietä; yhden maan presidentin missiona oli rakentaa mahdollisimman paljon teitä. Kaupunki on jo täydessä toiminnassa kuuden aikaan aamulla, kun lähdemme liikkeelle. Kylät ja kaupungit heräävät viiden aikaan.

Liikennettä on runsaasti ja ihmiset ajavat lujaa, mutta eivät mitenkään täysin holtittomasti. Sotilaiden suuri määrä teiden varsilla ja vartiomassa on silmiin pistävä. Armeijan vahvuutta on kuitenkin vähennetty sisällissodan 1996 lopettaneen rauhansopimuksen jälkeen. Aseet ovat kuitenkin Guatemalassa esillä. Armeijan lisäksi maassa on puolisotilaalliset joukot, ja pankeissa ja kultasepänliikkeissä omat aseistetut vartijansa.
 
Guatemalan luoteis- ja länsiosa on hyvin vuoristoista, ja sopii hyvin kahvinkasvatukselle, sillä arabica-lajikkeita kasvatetaan 1200 - 1500 metrin korkeudessa. Afrikkalaisten suosimat robusta lajikkeet viihtyvät vähän alavammilla ja kuumemmilla rinteillä.

Tien mutkittelee jatkuvasti ylös ja alas vuoren rinteitä. Välillä tie menee suoraan kylien läpi. Autoja voi olla pysäköitynä keskelle katua, ihmisiä kävelee kadulla, katu voi olla poikki tietöiden takia tai mitä tahansa muuta. Ihmiset auttavat mielellään kulkijoita oikeaan suuntaan. Kylät ovat täynnä elämää; naiset erottuvat kauniisti kirjailluissa puseroissaan eli huipileissa, myös hameet ovat itse kudottua kangasta. Guatemalalaiset miehet käyttävät enää harvoin perinteisiä vaatteita.



Seitsemän tunnin matkan jälkeen pysähdymme Nebahiin, josta on tunnin matka Chajuliin. Viimeinen tunti on kunnon kuoppaista ja möykkyistä tietä, pikkuautolla tielle ei ole mitään asiaa, mutta pick up sinnittelee eteenpäin. Tie on kuiva, koska sadekausi on jo loppunut.

Vuorenrinteitä kulkevat tiet ovat kapeita ja mutkissa käytetään torvea. Välillä peruutetaan ja sovitellaan, kun vastaan tulee kuorma-autoja. Coca-Colaa kuljettavia autoja näkee yllättävän paljon, tyhjät korit jätetään tien laitaan noukittaviksi. Monikansallisten suuryritysten lonkerot ulottuvat myös maya-alueen vuoristokyliin. Coca Colaa, Pepsiä ja Nestlen tuotteita saa joka paikasta ja niiden mainokset myös näkyvät.

Lopulta Chajulin kylä paljastuu vuoren rinteeltä Vuoret ovat vihreitä. Komea valkoiseksi kalkittu kirkko näkyy jo kaukana ja on keskellä kylää. Kirkkoa ja puolta kylää johtaa italialaissyntyinen pappi, kylän ainoa valkoinen. Häntä emme pääse tapaamaan yrityksistä huolimatta; Padre kiertää kylissä tapaamassa ihmisiä. Katolinen kirkko on monille ihmisille tärkeä, ja kirkkoja näkee todella runsaasti.

Kyläläiset puhuvat espanjaa; monet kauempana vuorilla asuvista viljelijöistä puhuvat vain intiaanikieliä, mamia tai ixil-mayaa. Perheet asuvat maalattiaisissa yhden tai kahden huoneen taloissa ja majoissa. Päivät ovat aurinkoisia, mutta yöllä lämpötila saattaa pudota nollaan. Pakkanen aiheuttaa ongelmia, sillä kaikilla ei ole kenkiä.

Suhteellista köyhyyttä

Chajul on täynnä elämää, lapsia juoksee kylän raitilla, talojen edessä, ihmiset myyvät erilaisia tavaroita ja vihanneksia kojuistaan,  koirat, siat ja kanat juoksevat talojen edustoilla ja tiellä. Muutamat naiset kutovat hamekankaita yksinkertaisilla kangaspuilla kojujensa edessä.

Naiset kulkevat maissikorit pään päällä; he vievät maissin jauhettavaksi ja tekevät siitä tortilloja, joka muodostaa perheiden ruokavalion perustan. Lisäksi syödään papuja ja riisiä. Kanaa, lihaa ja vihanneksia syödään, kun on varaa. Kylässä leijailee polttopuun tuoksu.



Vähän ennen pimeää saapuu osuuskunnan  ykkösmiehen eli koordinaattorin  Miguel Tzoyn. Reilun kaupan osuuskunnissa vierastetaan johtaja-nimitystä, joten koordinaattori-nimike on käytössä. Miguel on pieni mies, alle 160 senttiä, mutta johtanut jo kolme vuotta osuuskuntaa. Jäsenet valitsevat vuosikokouksessa johtajan kahdeksi vuodeksi kerralla; Miguel on nyt johdossa toista ja viimeistä kauttaan.

- Alkuperäinen idea oli kymmenen vuotta sitten perustaa yhdistys, osuuskunta, joka auttaisi alueen ihmisiä kehittämään omaa tuotantoaan. Mietimme eri vaihtoehtoja ja päädyimme kahvintuotantoon. Yhdistys antaa apua viljelyssä, laadunseurannassa ja parantamisessa ja luomutuotannossa. Tavoitteena on saada kestävä kehitys alueelle, kertoo Miguel Tzoy
 
Tzoyn mukaan osuuskunnan perustaminen ja Reilun kaupan hinnan saaminen kahvista on auttanut ihmisiä siirtymään äärimmäisestä köyhyydestä suhteelliseen köyhyyteen. Osuuskunta on parantanut ihmisten elämää: kahvirahoilla on rakennettu terveyskeskus, koulutuskeskus kyläläisiä varten, hankittu oma radioasema, ostettu auto kahvinkuljetusta varten ja rakennettu paahtimo. Osuuskunta kouluttaa viljelijöitä tuotannossa ja osuuskunnan viljelijät ovat siirtyneet luomutuotantoon.
- Olemme saavuttaneet tietyn tulotason ja ihmiset voivat nyt paremmin kohentaa tilannettaan.

"Kaikki lapset ovat koulussa"

Diego Perez on viljellyt 15 vuotta kahvia. Sisällissodan aikana hän piileskeli maallaan; sota oli erityisen raskas Chajulin alueella, jossa alkuperäisväestö ja armeija ottivat usein yhteen. Vuorilla piileskeli runsaasti sissejä.

Diegon veli André Perez viljelee viereistä kahvipalstaa. Diego Perez on Chajulin jäsen ja hänen vajaan hehtaarin rinnetilalla kasvaa luomukahvia, jota lannoitetaan kompostilla. Kahvin pensaiden varjopuina kasvaa muutamia banaanipensaita, mandariineja ja muita paikallisia puita. Diego tarjoaa vieraille ylpeinä omia mandariineja.



- Isoisäni ei viljellyt luomua. Nykyään on paljon enemmän sairauksia kuin ennen, ja ne johtuvat kemikaaleista, joita viljelyksiin on laitettu. Me viljelemme luonnonmukaisesti, koska osuuskunta kertoo, että se on parempi meille ja maalle.

Diego Perez tuumaa, että kahvista saisi maksaa vielä enemmän. Ilman osuuskuntaa ja reilun kaupan järjestelmää hänelle jäisi huomattavasti vähemmän rahaa käteen. Aikaisemmin kahvi myytiin paikallisille välittäjille, pilkkahintaan. Perhe ei ole varakas, mutta tulee toimeen.
- Kaikki seitsemän lastani ovat koulussa.

Teksti ja kuvat
Tuulia Syvänen


Guatemala pähkinäkuoressa

Guatemalan väkiluku on 11 miljoonaa ja vuotuinen väestönkasvu 2,8 prosenttia.

Väli-Amerikassa sijaitsevan Maan pinta-ala on 109 000 neliökilometriä ja naapurimaat Meksiko pohjoisessa, Belize idässä, El Salvador ja Honduras lounaassa. Pääkaupungissa Guatemala Cityssä asuuu 2,3 miljoonaa ihmistä. Maan virallinen kieli on espanja, mutta sen lisäksi puhutaan 22 intiaanikieltä.  

Tuloerot ovat Guatemalassa suurimmat Latinalaisen Amerikan alueella ja koko maailmassa kolmanneksi suurimmat. Guatemalalaisten koulutusaste on alhaisin Latinalaisessa Amerikassa Haitin jälkeen ja koulutukseen käytetään ainoastaan 1,8 prosenttia bruttokansantuotteesta. Lapsista puolet kärsii kärsii yksipuolisesta ravinnosta. Guatemala on maailman köyhimpiä maita, maan väestöstä 85 prosenttia elää köyhyysrajan alapuolella.

Maan tärkeimmät vientituotteet ovat kahvi, banaani, sokeri, tupakka, seesami, kukat, puu, mausteet, liha  ja teollisuustuotteet. Viennistä 70 prosenttia on maataloustuotteiden vientiä.
 
Kahvia viedään Guatemalasta vuosittain 3,6 miljardin markan edestä ja vastaa lähes neljäsosaa maan kaikesta viennistä. Maa on varsin riippuvainen kahvista ja kahvin hinta heittelee runsaasti pörssissä. Guatemala on neljänneksi suurin kahvinviejä Latinalaisessa Amerikassa.

Maan ulkomaanvelka on kymmenkertaistunut vuoden 1976 jälkeen, ja Guatemala on kansainvälisen valuutta rahaston IMF:n tiukassa valvonnassa. Guatemalassa toimivat yritykset ovat suurelta osin ulkomaisessa omistuksessa ja ulkovallat vallitsevat Guatemalan talouselämää.
Suomen tuonti Guatemalasta oli vuonna 1997 1,4 prosenttia Suomen maahantuonnista.

Historiaa

Guatemalassa on ollut pääsääntöisesti diktatuuri. Maassa oli demokratia vuosina 1945-1954, joka loppui väkivaltaisuuksiin. Ulkovallat, muun muassa Yhdysvallat ovat sekaantuneet aktiivisesti Guatemalan politiikkaan ja sisällissotaan. United Fruit Company on käyttänyt maassa suurta valtaa ja ohjannut maan politiikkaa.
Vuodesta 1986 maassa on ollut demokraattisesti valittu hallitus, mutta armeija on pitänyt runsaasti valtaa itsellään. Yli 35 vuota kestänyt alkuperäisväestön ja armeijan välinen sisällissota päättyi rauhansopimukseen vuonna 1996. Rauhan jälkeen maassa on supistettu armeijan vahvuutta ja osa sodan aikana Meksikoon paenneista guatemalalaisista on palannut kotimaahansa.

Osuuskunta Chajul

Asociation Chajul on Ixil-maya -alueella, jonka väestöstä 90 prosenttia on ixil-maya intiaaneja. Osuuskunta ulottuu Nebahin, Chajulin ja Cotzalin kuntien alueelle.

Chajulin alueelle perustettiin vuonna Osuuskunta Ixil vuonna 1975. Aloitteen osuuskunnan perustamiseen teki paikallinen pappi. Liike-elämä, suurmaanomistajat ja armeija olivat osuuskunnan perustamista vastaan. Armeija tuhosi osuuskunnan vuonna 1980 ja tappoi samalla papin sekä 400 kyläläistä. Alueen miehistä 90 prosenttia ja naisista 40 prosenttia pakeni Meksikoon. Vuonna 1986 italialainen pappi Rossolino Bianchetti tuli kylään ja perusti Asociation Chajulin yhdessä kylään palanneiden pakolaisten kanssa. Chajulilla on ollut oma vientilisenssi kahville vuodesta 1991. Chajul on siirtynyt kokonaan luonnonmukaiseen viljelyyn ja kahvia viedään useamman maan Reilun kaupan markkinoille. Suomessa Chajulin kahvia myydään Meiran Cafe Original -pakkauksessa.

Chajulissa on 3000 jäsentä, joista1700 osallistuu aktiivisesti yhdistyksen toimintaan. Keskimääräinen tilakoko on jäsenillä alla hehtaarin. Kahvin lisäksi perheet viljelevät maissia, banaania ja papuja kotitarpeeksi. Osuuskunta ottaa uusia jäseniä mukaan; jäsenyyden edellytyksenä on pienviljelijänä toimiminen, ei osaa ostaa tai välittää muiden kahvia, viljelee ainoastaan luonnonmukaisesti ja antaa osan kahvista saatavista tuloista kylien sosiaalisiin hankkeisiin.

Yhdistyksellä on työntekijöitä toimistossa, koulutuskeskuksessa, apteekissa ja kahvin käsittelyssä. Yhteisössä asuvia sotaleskiä on palkattu erottelemaan huonot pavut hyvistä.

Satokautena 1997 / 1998 Chajul tuotti raakakahvia 440 tonnia. Kahvi on korkealla vuorilla kasvavaa arabica-laatua. Luomutuotannon sertifioi saksalainen Naturland.