Muuta maailmaa, aloita ostamalla Reilu banaani.

Tietoa banaaneista:

- Yleistä banaanista

- Banaani - myös vitamiineja
- Banaaninviljely

- Banaanin historia
- Banaanikaupan historia
- Banaanimarkkinat

- Monimutkainen banaanipolitiikka
- Reilu kauppa - parempi elämä
- Tiukat ympäristömääräykset
- Reilun kaupan banaaneille on kysyntää

- Tarina

- Nettivinkkejä banaanista

- Tuottajaprofiili 1
- Tuottajaprofiili 2

   Kuvia banaanintuotannosta

   KEPA:n banaaniasiaa


Yleistä banaanista

Banaani on toiseksi tärkein elintarvike tropiikin maille. Banaaneja tuotetaan vuodessa reilut 80 miljoonaa tonnia, josta menee vientiin alle 20 miljoonaa tonnia. Banaaneja viljellään kahta eri tyyppiä Suomessa tunnettua dollari- eli jälkiruokabanaania, jota viljellään vientiin, ja jauhobanaania, jota käytetään tropiikissa perunan tapaan.

Jauhobanaani on tärkein ruoka-aine maailmassa riisin, vehnän ja maidon jälkeen. Kuluttajat teollisuusmaissa ovat tottuneet saamaan banaaninsa virheettöminä ulkomuodoltaan, ja ulkonäön takia banaanintuotannossa käytetään runsaasti myrkkyjä.

Banaani kasvaa Latinalaisessa Amerikassa, Afrikassa, Aasiassa ja Länsi-Intiassa. Dollaribanaaneista 80 prosenttia tulee Latinalaisesta Amerikasta, jossa sitä viljellään yleisimmin suurilla plantaaseilla.


Euroopan unioni on merkittävä banaanintuoja: yli 40 prosenttia vientibanaaneista päätyy EU:n alueelle. EU:n asukkaat kuluttavat banaaneja noin 10 kiloa vuodessa asukasta kohti. Suomalaiset ovat myös mieltyneitä keltaiseen hedelmään, ja Suomeen banaaneja tuodaan yli 60 000 tonnia vuodessa, Suomen banaanintuonnin arvo on noin 300 miljoonaa markkaa vuodessa. Banaaninkulutus on noin 12 kiloa henkeä kohti vuodessa, mutta se jää vähäiseksi verrattuna Ugandan ja Ruandan 250 kilon vuosikulutukseen henkeä kohti. Myös Papua-Uudessa-Guineassa banaanienkulutus on yli sata kiloa vuodessa.

Banaaneissa on runsaasti kaliumia sekä B-, A- ja C-vitamiineja. Banaani kiihdyttää aineenvaihduntaa ja kuona-aineiden eritystä. Banaanin väitetään myös rauhoittavan hermoja - ainakin se vie nälän mennessään, maistuu hyvältä ja on kuitenkin mitä kätevin eväspakkaus.

Banaania pidettiin ennen aivan aiheetta lihottavana. Banaani on laihduttajan oiva välipala tai makean himon tyydyttäjä: banaanissa on noin 380 kilojoulea 100 grammassa, kun esimerkiksi vastaavassa määrässä suklaata kilojouleja on lähes kuusinkertaisesti. Rasvaa banaanissa on yhtä vähän kuin ananaksessa, eli 100 grammassa banaania on rasvaa 0,4 grammaa. Banaani sisältää runsaasti magnesiumia, jota elimistö tarvitsee aineenvaihdunnan, hermoston ja lihasten toiminnassa.

Banaanin käyttömahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Sillä voidaan maustaa monenlaisia ruokia, se antaa eksoottisen säväyksen broileri- ja kasvisruokiin ja piristää pirtelöitä, jogurtteja ja salaatteja.

Banaani (Musa sapientum) ei ole puu, vaan se kuuluu ruohokasveihin ja on läheistä sukua orkideoille. Banaani antaa hedelmää kerran, ja se kaadetaan yhden sadon jälkeen. Banaani kuuluu musa-heimoon, joka koostuu noin 50 eri lajista. Banaanit korjataan aina vihreinä ja raakoina. Sadon jälkeen banaani katkaistaan ja tilalle istutetaan uusi kasvi. Banaani on yksivuotinen.

Kasvatusvaiheessa banaanitertun päälle laitetaan kemikaaleilla käsitelty muovipussi, joka suojaa terttua hyönteisiltä, linnuilta ja voimakkaalta tuulelta. Pussi myös muodostaa kuuman mikroilmaston ja siten nopeuttaa banaanien kypsymistä. Viljelyssä käytettävät muovipussit aiheuttavat jäteongelman, koska myrkkyä sisältävät muovipussit jäävät lojuman viljelysten reunoille tai päätyvät vesistöihin. Reilun kaupan viljelmät kierrättävät muovin. Monilla  plantaaseilla muovivuoret koristavat viljelysten reunoja. Yhtä tuotettua banaanikiloa kohti jätettä syntyy kaksi kiloa, josta suurin osa on banaanirungosta jäävät jätettä.
 
Banaanien kypsyttyä banaanitertut katkaistaan kannasta, ja ripustetaan kaapeliin, joka kuljettaa banaanit plantaasilta pakkaamolle. Pienemmillä tiloilla banaanit kuljetetaan olkapäällä pakkaamoon. Pakkaamolla tertut tutkitaan, pestään ja katkaistaan kannasta irti. Sen jälkeen banaanit tarroitetaan ja pakataan laatikoihin, joissa ne kuljetetaan satamaan ja pakataan laivaan. Banaanit kuljetetaan 18 kilon laatikoissa.

Banaanit kuljetaan viilennetyissä konteissa, joiden lämpötilaa tarkkaillaan matkan ajan. Suomeen banaanit tulevat yleensä Göteborgin kautta, josta ne kuljetetaan rekoilla ja junilla satamasta. Banaanit kypsennetään myyntimaassa.

Banaanikaupan historia

Banaaneja alettiin tuoda 1860-luvulla Keski-Amerikasta Pohjois-Amerikkaan ja Eurooppaan. Ensimmäiset säännölliset kuljetukset alkoivat vuonna 1866 Panamasta, New Yorkiin. Vuosisadan loppuun mentäessä banaanikauppa oli jo vilkasta Keski-Amerikan ja Pohjois-Amerikan välillä.

Banaanikaupan historia liittyy olennaisesti United Fruit -yhtiön historiaan. Yhtiö perustettiin vuonna 1885 nimellä Boston Fruit Company, ja se muutti nimensä neljä vuotta myöhemmin. Yhtiö perusti plantaaseja Panamaan, Kolumbiaan, Costa Ricaan, Hondurasiin ja Guatemalaan. Se myös raivasi metsää plantaasien tieltä ja rakensi rautatien rannikkoa pitkin kuljetuksia varten. Vuonna 1933 yhtiö omisti plantaaseja Sveitsin pinta-alan verran.

Eurooppaan banaaneita alettiin tuoda Kanariansaarilta Elders & Fyffes -yhtiön toimesta, joka perusti saarelle omat plantaasit ja omisti myös laivoja kuljetusta varten. Nykyään Irlannissa päämajaansa pitävä Fyffes on ainoa Euroopassa pääpaikkaansa pitävä monikansallinen banaaniyritys; se on maailman viidenneksi suurin banaanintuoja.


Suomessa banaanit tulivat kauppojen hyllyille 1930-luvulla samaan aikaan appelsiinien ja viinirypäleiden kanssa. Lama ohitettiin vuonna 1934 ja ruokakauppojen valikoimaan tulivat monet uudet ruoka-aineet; hedelmien lisäksi pöytiin ilmestyivät muun muassa tomaatit ja vihannekset.

Nykyään banaania viljellään päiväntasaajan molemmin puolin sijaitsevalla trooppisella ja subtrooppisella vyöhykkeellä. Esimerkiksi Costa Rican, Panaman ja Kolumbian hedelmällinen maaperä sekä tropiikin aurinkoinen ja kostea ilmasto luovat banaanille parhaat kasvuolosuhteet.

Reilu kauppa – parempi elämä

Reilun kaupan järjestelmä takaa oikeudenmukaisen korvauksen perheviljelijöille ja työntekijöille.
Järjestelmä myös takaa, ettei yksikään lapsi ole tekemisissä banaanin kanssa ennen syömisvaihetta. Tuottajat sitoutuvat noudattamaan YKn ja Kansainvälisen työjärjestön ILOn ihmisoikeussopimuksia.

Reilu kaupan järjestelmä tukee perheviljelyä ja pienimuotoista plantaasiviljelyä, koska se on ympäristön ja ihmisten kannalta parempi vaihtoehto kuin suuret plantaasit. Järjestelmä antaa pientuottajille pääsyn markkinoille ja tuo pienviljelijät tasavertaisiksi kauppakumppaneiksi.
Pienviljelijöille tai pienille osuuskunnille maailmankauppaan osallistuminen omin avuin on lähes mahdotonta.

Osa Reilun kaupan banaaneista tuotetaan plantaaseilla, ja mukaan otettujen plantaasien kriteerinä on se, että Reilun kaupan järjestelmä tukee huonossa asemassa olevia plantaasityöntekijöitä. Reilun kaupan tuottajilta vaaditaan, että työntekijöille maksetaan maan lakien mukainen minimipalkka, Reilun kaupan lisä käytetään yhdessä valittuihin kohteisiin, esimerkiksi kotien kunnostukseen tai koulutuksen järjestämiseen, ja työntekijöille taataan oikeus liittyä ammattiliittoon.

Banaanituotannon ongelmana on ollut kausityötekijöiden käyttö. Monet plantaasit palkkaavat ihmisiä 4–8 viikon työsuhteisiin. Perheet joutuvat muuttamaan työn perässä, työehdot ovat usein huonot, työpäivät pitkiä ja kemikaalien levitystä varten varatut suojavarusteet riittämättömiä. Lyhytaikaisten työntekijöiden on ollut vaikeaa liittyä ammattiliittoihin, ja ammattiliitoihin kuuluvien on ollut hankala saada töitä.

Reilun kaupan takuuhinta on Latinalaisen Amerikan banaaneille 7,50 dollaria laatikko, jossa on  Reilun kaupan lisää 1,75 dollaria. Maailmanmarkkinahinnat banaaneille ovat Latinalaisessa Amerikassa 4–5 dollaria laatikolta, alimmillaan laatikosta maksetaan alle dollari.
Dominikaanisesta tasavallasta ja Ghanasta tuleville banaaneille takuuhinta on korkeampi korkeampien tuotantokustannusten takia. Tällä hetkellä takuuhinta on 8,50 dollaria, joka sisältää 1,75 Reilun kaupan lisää. Winward-saarille takuuhinta on 10,50 dollaria ja luomubanaaneista maksetaan 11 dollaria laatikolta.

Jokaisesta myydystä laatikosta maksetaan tuottajayhteisöille Reilun kaupan lisää, joka on tarkoitettu sosiaalisiin projekteihin tuottajayhteisöissä, kuten koulujen rakentamiseen ja terveydenhuollon hankkimiseen. Osa lisästä voidaan käyttää tuotantoon liittyviin investointeihin, kuten suojavallien rakentamiseen viljelysten ympärille.

Banaanin plantaasiviljely on yksi haitallisimpia viljelymuotoja tropiikissa. Banaanit tuotetaan tavallisesti suurilla plantaaseilla, joissa viljelmille ruiskutetaan valtavat määrät torjunta-aineita. Reilun kaupan banaanit ovat tuotettu pääasiassa pientiloilla, ja tuottajilta vaaditaan sitoutumista ympäristömääräyksiin. Reilun kaupan viljelijöitä tuetaan siirtymään luomutuotantoon ja viljelijöille maksetaan lisäkorvausta luomubanaaneista. Tällä hetkellä banaanien luomutuotanto ei kata kysyntää. Banaanien luomuviljely ei onnistu suurilla tiloilla, koska banaaninviljelyn vitsauksena on sigatoga-sienitauti, joka leviää helposti koko viljelmälle.

Reilun kaupan ympäristömääräykset pitävät sisällään arvokkaiden ekosysteemien suojelun, eroosion estämisen, vesistöjen suojelun, kemiallisten aineiden käytön vähentämisen, jätteiden käsittelyn ja työntekijöiden koulutuksen ympäristönsuojeluun ja kemikaalien käyttöön. 

Ghanalaiset Reilun kaupan tuottajat kertovat, että he käyttävät viljelyssä vain noin viidenneksen siitä torjunta-ainemäärästä, jonka suuret plantaasit käyttävät. Viljelijöiden tavoitteena on vähentää kemikaalien käyttö minimiin. Aiemmin suuryritysten plantaaseilla on ollut ongelmia käytettyjen myrkkyjen takia: kasvinsuojeluaineet ovat aiheuttaneet iho- ja hengitystieoireita ja lapsettomuutta. Edelleen entiset banaanityötekijät käyvät oikeutta yhtiöitä vastaan saadakseen korvauksia steriliteetin takia.

Banaaniviljelmiä ei saa laajentaa luonnontilaisiin metsiin tai suojeltuihin alueisiin. Suoja-vyöhyke pitää muodostaa yhden vuoden sisällä järjestelmään liittymisestä. Suojavyöhykkeen  pitää olla 20 metriä leveä viljelmän ja jokien, järvien, soiden ja metsien välillä. Luonnontilaiseen metsään rajoittuvan viljelyksen suojavyöhykkeen tulee olla 100 metriä. Suojavyöhykkeellä ei saa käyttää torjunta-aineita, ja sille on istutettava kahden vuoden sisällä alueelle luontaisia kasvilajeja estämään torjunta-aineiden pääsyä ja huuhtoutumista muualle.

Suomessa Reilun kaupan banaanit tulivat myyntiin maaliskuussa 2001. Ensimmäiset Reilun banaanit laivattiin 1996 Hollantiin. Reilun kaupan banaanit ovat menestyneet hyvin maailmalla: esimerkiksi Sveitsissä Reiluilla banaaneilla on noin 15 prosentin markkinaosuus ja Hollannissa noin viisi prosenttia markkinoista. Reilun kaupan banaanit ovat myynnissä myös Isossa Britanniassa, Irlannissa, Luxemburgissa, Ruotsissa, Saksassa ja Tanskassa.

Vuonna 1997 tehty Eurobarometri-tutkimus osoitti, että EU-maiden asukkaat olisivat valmiit ostamaan Reilun kaupan banaaneja 350 000 tonnin edestä vuodessa. Suomessa kesällä 1999 tehdyn puhelinkyselyn mukaan 84 prosenttia vastanneista olisi valmis maksamaan banaaneista enemmän, jos tietäisi, että ne on tuotettu työntekijöiden oikeuksia ja ympäristöä kunnioittaen.

Tutkimuksen mukaan suomalaiset tuntevat banaanintuotannon ongelmat. Puolet vastanneista arvioi, että banaaninviljelyssä käytetään runsaasti torjunta-aineita. Myös mielikuva banaanityöläisten oikeuksista on synkkä. Yli puolet (53%) arveli, että työsuhdeoikeuksia ei noudateta. 43% vastanneista uskoi, että banaanityöntekijöillä ei ole lainkaan työsuhdeoikeuksia.

"Olemme osoittaneet, että voimme myydä banaaneja ilman välikäsiä. me olemme siitä hyvin ylpeitä. Me, pientuottajat, olemme muuttaneet kaupankäynnin rakenteita ja parannuksen voi nähdä jokainen." Jorge Ramierez, puheenjohtaja, El Guabo -osuuskunta.

Ensimmäiset Reilun kaupan banaanit tulivat Suomeen El Guabo -osuuskunnasta Ecuadorista. Banaanit ovat Ecuadorin tärkein vientituote; maan viennistä 30 % on banaaneja ja miljoona ihmistä saa elantonsa banaaneista. Maan talous on vaikeuksissa ja monet pientuottajat ovat joutuneet lopettamaan banaaninviljelyn alhaisten hintojen takia. Vuonna 1999 maan banaanintuotantoa koittelivat sateet ja hirmumyrskyt.

El Guabo -osuuskunta koostuu sadasta perheviljelijästä. Ryhmä on ollut mukana reilunkaupan järjestelmässä kolme vuotta ja toimittaa viikoittain 7000–10 000 laatikkoa banaaneja vientiin.

Ramierezin mukaan Reilun kaupan ympäristömääräykset ovat tiukkoja, mutta El Guabo on pystynyt tekemään runsaasti parannuksia. Banaanien kasvatuksessa ei käytetty kemikaaleilla ruiskutettuja muovipusseja eikä tiloilla käytetään enää rikkakasvimyrkkyjä. Pakkaamoilla on hankittu suodattimet vedenpuhdistukseen eikä terttujen leikkuukohtia puhdisteta kemikaaleilla, vaan vedellä.

"Testaamme biologisten lannoitteiden käyttöä ja osallistumme luomuviljelyä kehittävien järjestöjen verkostoon yhdessä perulaisten ja kolumbialaisten tuottajien kanssa", kertoo Jorge Ramierez.

El Guabon banaanitiloilla työntekijöille maksetaan kuusi dollaria päivässä, alueen muilla tiloilla korvaus on neljän dollaria. Osuuskunta on perustanut naisille oman ryhmän tukeakseen naisten osallistumista osuuskunnan toimintaan.

"Monille pienviljelijöille on uutta työskennellä ryhmässä ja osallistua päätöksentekoon. Itseluottamusta on kasvanut ja ihmiset ovat motivoineempia huolehtimaan paremmin maasta, kun banaaneista saa kunnollisen hinnan. Aikaisemmin jokainen oli omillaan ja myi alhaisella hinnalla suurille yrityksille banaaninsa."

Pienviljelijät ottivat lainaa El Guabon perustamiseen ja käyttivät lainan maksuun ensimmäisen kuuden viikon tulot. Se oli suuri uhraus köyhiltä viljelijöiltä, mutta se on kannattanut. Edelleen pieni osa banaaneista myydään paikallisille markkinoille ja muille ostajille, mutta pääosa sadosta menee Reilun kaupan markkinoille Agrofair-yhtiön kautta Sveitsiin, Hollantiin ja nyt myös Suomeen. Reilun kaupan viljelijät ovat osakkaina Agrofair-tuontiyhtiössä ja pääsevät osallistumaan itse päätöksentekoon. Enää heitä ei määräillä.