Kuka valvoo ihmisoikeuksia Suomessa?

Vanhempi hallitussihteeri Pia-Liisa Heiliö sosiaali- ja terveysministeriöstä ihmettelee Ihmisoikeustuomioistuimen Suomelle antamaa tuomiota, jossa perheen lapset otettiin huostaan, toinen suoraan synnytyspöydältä (HS 29.4.).

HS pääkirjoitus (30.4) arveli, että viranomaisella on ehkä ollut salassa pidettävät perustelut toimiinsa. Ihmisoikeustuomioistuimella oli käytössään kaikki asiakirjat, joten siitä ei ole kyse, vaan suomalaisen lastensuojelun omaksumista Ihmisoikeussopimuksen vastaisista toimintaperiaatteista.

Lastensuojelulaki ja Euroopan Ihmisoikeussopimus lähtevät siitä, että huostaanotto on aina väliaikainen toimi. Lapsi pitää kotiuttaa heti kun kodin olosuhteet eivät enää ole vaaraksi. Lapsen ja vanhempien suhteet on huostaanoton aikana turvattava, jottei lapsi vieraannu.

STM on aktiivisesti ajanut vastakkaista tulkintaa: perhettä ei tarvitse yhdistää, vaan perheenjäsenet saa lapsen edun perusteella vierottaa. Lähtökohta on epädemokraattinen ja johtaa myös lapsen oikeuksien loukkaamiseen. Oikeusvaltiossa kansalaisilla on tasavertaiset oikeudet. Ei edes 'lapsen etu' voi olla syy, jolla muut perheenjäsenet joutuvat oikeudettomaan asemaan.

Suomen hallituksen selityksissä Ihmisoikeustuomioistuimelle halutaan kiistää, että sopimuksen 8. artiklan tarkoitus olisikaan lapsen kotiuttaminen ja esitetään mm. sellainen julma veruke, että lapsi voi myöhemmin, tasavertaisena aikuisena ottaa yhteyden vanhempiinsa ja luoda normaalit perhesuhteet. Hallitus vetoaa lapsen etuun, vaikka tavoitteena ei ole suojella yksittäisen lapsen etua, vaan viranomaisen valtaa vierottaa lapset vanhemmistaan.

Kyseisen perheen lapset eivät ole seitsemään vuoteen päässeet jouluna tai lomilla omaistensa luo, eivätkä ole koskaan saaneet tavata vanhempiaan ilman valvontaa, vaikka tapaamiset eivät äidin tervehdyttyä lautakunnankaan mukaan vaarantaneet lapsia. Miksi siis? Perheenjäsenten välinen kiintymys on estettävä, koska lasten tulee juurtua sijaisperheeseen. Näin luodaan tilanne, jossa lapsia ei lopulta voida kotiuttaa.

HS:n uutisessa tutkija uskoo, että huostaanotot tehdään liian myöhään. Ihmisoikeustuomioistuimessa oltiin kuitenkin ilmeisen hämmästyneitä siitä, että Suomessa lapsi voidaan ottaa huostaan suoraan synnytyssalista sallimatta minkäänlaisten kiintymyssuhteiden muodostumista. Vastasyntynyt ei saanut edes elimistöään suojaavaa äidinmaitoa. Vanhemmat eivät aluksi saaneet lainkaan tavata vauvaa, vaikka laillista tapaamisten rajoituspäätöstä ei ollut. Lisäksi huostaanotto oli valmisteltu salassa, vanhempia laillisesti kuulematta.

Lastensuojeluviranomaisten menettelytavat olivat tässä tapauksessa niin räikeästi Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaisia, että Ihmisoikeustuomioistuin otti ensimmäistä kertaa kantaa myös huostaanoton perusteisiin, jotka on tähän asti jätetty kansallisten viranomaisten harkintaan. Riittäviä perusteita huostaanottoon ei ollut ja käytetyt keinot olivat ylimitoitettuja. Menettelyä ei pidetty demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluvina, vaan harkintavalta oli ylitetty ja syyllistytty Ihmisoikeussopimuksen 8. artiklan loukkaamiseen.

Ihmisoikeustuomioistuin ei osoittanut ymmärtämystä sille viranomaisten vaatimukselle, että lapsen isän tuli katkaista suhteensa lapsen äitiin. Isä oli hoitanut vauvaansa lastenkodissa ja kotilomilla erinomaisin arvosanoin, mutta lasta ei lopulta annettu hänelle, koska hän - muutettuaan viranomaisen painostuksesta erilleen - piti kuitenkin yhteyttä lapsen äitiin.

Tuomioistuin piti ihmisoikeuksien loukkauksena myös sitä, että huostaanotto määriteltiin jo aluksi pitkäaikaiseksi, eikä perheen jälleenyhdistämistä edes harkittu, vaikka äidin mielenterveyden ongelmat eivät lääkärin lausuntojen mukaan olleet pysyviä ja hän oli myöhemmin tervehtynyt. Tuomioistuin oudoksui sitä, että näiden lausuntojen sijaan tukeuduttiin sellaisen lääkärin lausumaan, joka äitiä koskaan tapaamatta esitti, ettei äiti nähnyt lapsiaan yksilöinä, jotka tarvitsevat rakkautta ja huolenpitoa. Huomiota kiinnitettiin myös siihen, että vanhemmat asuvat edelleen yhdessä ja heillä on yhteinen lapsi, jota ei ole tarvinnut ottaa huostaan.

Hämmentävää on, että Suomen hallituksen edustajat mm. Heiliö puolustivat Ihmisoikeustuomioistuimessa intohimoisesti näin julmia toimia, jotka eivät ole sopusoinnussa Ihmisoikeussopimuksen ja kansallisen lain kanssa. Kuka lopulta valvoo ja edistää kansalaisten ja etenkin lasten ihmisoikeuksien toteutumista, kun hallitus puolustaa Ihmisoikeustuomioistuimessa itse allekirjoittamansa Ihmisoikeussopimuksen vastaista linjaa? Päätökset löytyvät netistä www.kaapeli.fi/pesue/.

ANU SUOMELA
toiminnanjohtaja
Perheen Suojelun Keskusliitto Pesue ry

pesue@kaapeli.fi