Suomela vastaa Hesarin yleisönosastokirjoituksiin (16.5.2000, ei julkaistu)

Demokratia perustuu ihmisoikeuksiin

Professori Tuula Tamminen (HS 12.5.) on kauhistunut aikuiskeskeisyydestä, kun Suomen tuomitseminen Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimessa (EIOT) on nostanut kysymyksiä siitä, kuka on vastuussa. Hän perustelee huostaanottoja lapsen ja vanhemman etujen ristiriidalla. Sosiaalityöntekijä Kaija Järvi-Karttunen (HS 14.5.) uskoo puoleltaan, että EIOT turvaa vain aikuisten oikeudet. Hän kiistää ulkopuolisilta oikeuden kritisoida sosiaalityötä.

Ilmeisesti kumpikaan ei ole lukenut EIOT:n päätöstä tai on käsittänyt sen merkityksen huostaanotoissa väärin. EIOT pitää lapsen oikeuksia erityisen tärkeinä, mutta kaikkien osapuolten oikeudet täytyy balansoida. Lapsi on ensi sijassa oman perheensä jäsen - se on hänen oikeutensa ja ensisijainen etunsa. Ihmisoikeussopimus rakentuu demokratian periaatteille, eikä kyse ole koskaan vain yhden osapuolen, eikä etenkään vain aikuisen oikeuksien turvaamisesta (www.kaapeli.fi/pesue, tapaus K & T v. Finland).

Järvi-Karttunen ottaa lapsen kilvekseen Ihmisoikeustuomioistuinta vastaan, puolustaessaan lastensuojelun vallankäyttöä. Kirjoitus paljastaa, että jotkut sosiaalityöntekijät näkevät lähtökohtaisesti vanhemmat ja suvun lapsen vihollisina. Kyse ei siis ole lapsen, vaan työntekijöiden asenteista vanhempia vastaan. Tätä outoa projektiotaan työntekijät nimittävät lapsen eduksi.

EIOT:n tuomitsemassa tapauksessa vanhemmat eivät ottaneet lastensa suhteen sellaisia oikeuksia, jotka eivät heille kuulu, kuten kirjoittaja uskoo. Jotkut vanhemmat ehkä syyllistyvät sellaiseen, mutta se ei tietenkään anna viranomaiselle yleisoikeutusta laittomaan menettelyyn muita vanhempia ja lapsia kohtaan. EIOT:n tuomio ei toisaalta myöskään tarkoita sitä, että kaikki huostaanotot olisivat lainvastaisia ja loukkaisivat ihmisoikeuksia.

Lastensuojelun laittomat menettelytavat saivat tuomioin, siksi on välttämätöntä nähdä millaiseen ideologiaan ja asiantuntemukseen ne perustuvat. Demokratia on ihmiskunnan historiassa hiuksen ohut kerros ja meillä suomalaisilla on erityiset historialliset rasitteemme. Vaikka lastensuojelulaki uusittiin 1984, meillä eletään vielä osin 1936 lain hengessä, johon kuului vahva virkavaltaisuus ja vanhempien rankaiseminen.

Lapsen edun korottaminen kaiken muun yläpuolelle on samaisen vuoden 1936 lain hengentuote, kun edun määrittely on meillä annettu sosiaalityöntekijöiden yksinoikeudeksi lasten ja vanhempien kustannuksella. Kestoselitys huostaanotoille on vanhemman ja lapsen etujen ristiriita. On kuitenkin mahdotonta nähdä mitä etua vanhempi saisi mielenterveyden ongelmista tai päihderiippuvuudesta. Perheen kriiseissä kyse on muusta kuin etujen ristiriidasta, juuri näiden ongelmien hoitoon tarvitaan auttavaa sosiaalityötä, ei perheiden tuhoamista.

Euroopan ihmisoikeussopimus pohjautuu YK:n peruskirjan periaatteisiin, joiden mukaan ihmiskunnan kaikkien jäsenten myötäsyntyisen arvon ja yhtäläisten ja luovuttamattomien oikeuksien tunnustaminen on vapauden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan perusta maailmassa. YK:n lapsen oikeuksien sopimus painottaa, että perhe on yhteiskunnan perusryhmä ja sen kaikkien jäsenten, erityisesti lasten hyvinvoinnin ja kasvun luonnollisena ympäristö. Siksi sillä on oikeus saada tarvitsemaansa suojelua ja apua niin, että se pystyy täydellisesti hoitamaan velvollisuutensa yhteiskunnassa.

Toivottavasti nyt saatu EIOT:n tuomio johtaa siihen, että lastensuojeluorganisaatiot ja -järjestöt perehtyvät Ihmisoikeussopimukseen ja näkevät sen laaja-alaisen merkityksen kaikille kansalaisille. Demokratia ja ihmisoikeudet tulee syvästi sisäistää kansalaisia palvelevissa organisaatioissa ja luoda ohjelmia, joilla nämä äärimmäisen tärkeät periaatteet materialisoituvat käytännössä kansalaisten ihmisoikeuksien turvaamiseksi.

Oikeudenmukaisuus on länsimaisen oikeusvaltion peruskivi ja välttämättömyys viranomaisen toiminnassa. Mikään vähempi ei riitä. Tämän takaamiseksi kansalainen voi viimeisenä keinona viedä asiansa EIOT:een. Valitettavasti nyt tuomitun tapauksen lainvastaiset menettelyt eivät ole ainutlaatuisia.

Demokratia on vaikea taitolaji. Ei ole häpeä tunnustaa, ettei meillä ole vielä kaikilta osin sisäistetty Euroopan Ihmisoikeussopimuksen periaatteita, kun sopimus on ollut voimassa vasta 10 vuotta. Häpeäksi on puolustaa Ihmisoikeussopimuksen vastaista menettelyä. Yrittääkö ministeriö nyt kiireisen valittamispäätöksen jälkeen vaieta asian kuoliaaksi?

ANU SUOMELA
toiminnanjohtaja
Perheen Suojelun Keskusliitto
PESUE ry
pesue@kaapeli.fi