Demokraattinen kansanvalistaja?
Kansanvalistushenkisyydellä on nykyään huono kaiku. Se liitetetään monasti holhoavuuteen tai jopa alentuvuuteen. Voi kuitenkin kysyä, eikö esimerkiksi Helle Kannilan, kuten aika monen muunkin hänen aikalaisensa, kansanvalistushenkisyys näyttäydy hieman toisessa valossa, jos otetaan huomioon, ettei hän tyytynyt vain valistamaan kansaa, vaan ryhtyi myös konkreettisiin toimiin luodakseen kansalle edellytyksiä valistua itse. Josko hän joskus vähän saarnaavaan tyyliin varoitelikin kansaa turmelemasta kirjallista makuaan ja hukkaamasta aikaansa lukemalla pelkkää roskaa, eikö hän myöskin tarmokkaasti kehittänyt "kansankirjastolaitosta" ja pyrkinyt vaikuttamaan siihen, että yleisten kirjastojen kokoelmissa olisi sekä hyödyllistä tietokirjallisuutta että henkeä jalostavaa kaunokirjallisuutta? Tai enemmän nykytermein ilmaistuna: eikö hän pyrkinyt turvaamaan tiedon demokraattista saaatavuutta ja luomaan kaikille kansalaisille mahdollisuuksia päästä osalliseksi sivistyksestä ja kulttuurista sekä informoimaan näistä mahdollisuuksista?
Helle Kannila rinnasti sivistys- ja kulttuurityön alueella harjoitetun valistuksen mainontaan: "Kaikenlaista joutavaa ja vahingollistakin mainostetaan niin valtavasti, että sivistystyökin pitääkseen puolensa tarvitsee aktiivista propagandaa."
Takaisin edelliselle sivulle