Romantikko, joka ei oikein uskonut onnellisiin loppuihin

Siitä, millaisia kokemuksia tai unelmia tyttökoululainen Helle Cannelinilla mahdollisesti oli vastakkaiseen sukupuoleen liittyen, emme saa tietää paljoa. Päiväkirjamerkintä marraskuulta 1909, joka koskettelee tarvetta ja halua rakastaa "intohimoisesti, kaiken muun unohtavasti" sisältää lyhyen maininnan siitä, että Helle on "uskotellut itselleen rakastaneensa", mutta että siitä on jo "monta, monta vuotta", ja että hän ei enää (13-vuotiaana) "löytäisi sellaista", joka olisi "hänen rakkautensa veroinen.

Jotain voi ehkä päätellä myös eräästä Hellen pari vuotta myöhemmästä kirjoituksesta toverikunnan lehteen. Fiktiivinen tarina "Kuutamossa" poikkeaa laajoine luontokuvauksineen aika lailla hänelle luonteenomaisimmasta asiaproosalinjasta. Se kertoo "kahden ihmislapsen", miehen ja naisen" kahdesta öisestä kohtaamisesta samassa maisemassa kesällä ja syksyllä. Kesäöinen tapaaminen on täynnä toinen toisensa löytämisen "onnea ja ihanuutta", syysöinen "epätoivoisaa" eron tuskaa. "Siis on parasta, että eroamme!" lausuu nainen "kylmästi ja katkerasti", vaikka "sydämessään ajatteli toisin", koska koki, että "täytyi olla itsenäinen - ei herkkä".

(Lähteet: mainitut arkistolähteet)

--------> nuori vakavikko